SIUNATTU MURHEELLINEN
Emme ole millään tavalla erityisesti Jumalan siunaamia, jos murehdimme kauppalaskustamme, kipeästä selästämme, ystävyyssuhteittemme vaikeuksista tai edes silloin, jos murehdimme läheisen kuolemaa. Kysymys on hengellisestä tilasta, joka ei suoraan viittaa luonnolliseen elämäämme, jota tässä maailmassa elämme.
Sen sijaan hengessä köyhä kokee väistämättä myös aitoa hengellistä murhetta.
Raamatussa kerrotaan muutamassa kohdassa, että Jeesus itki murheessa – kyllä Hänellä tunteet oli ja voimakas empatia kaikkia kärsiviä kohtaan. Muistamme, että hän itki ystävänsä Lasaruksen haudalla ennen kuin Hän herätti Lasaruksen kuolleista. Hän itki myös katsoessaan Jerusalemia vähän ennen kuin Hän koki ristinkuoleman.
Luukas (Luuk.19:41-41) kirjoitti:”Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.”
Näen nuo molemmat tapaukset niin, että Jeesuksen murhe nousi kuoleman todellisuudesta ja tarkemmin sanottuna siitä todellisuudesta, että moni ihminen myös ”kuolemalla kuolee” joutuen lopullisesti eroon Jumalasta. Kyllä Jeesus tiesi, että Hän herättää tuossa tilanteessa Lasaruksen kuolleista. Syvimmiltään Jeesuksen murhe oli hengellistä laatua.
Hän itki nähdessään kuoleman vallan ymmärtämättömien ihmisten parissa.Oikea hengellisesti murheellinen suree synnin kauheaa vaikutusta ihmisten iankaikkiseen elämään. Kun katsomme tuollaista todellisuutta, se tuottaa murhetta kaikille Jeesuksen seuraajille ja antaa meille rohkeutta evankelioida tässä pimenevässä maailmassa. Jeesus näki selkeämmin kuin me synnin vaikutuksen kaikkialla. Jos ihmiset todellisesti näkisivät, mitä synti on ja mitä sen orjuudessa elävälle lopulta tapahtuu, he itkisivät.
Tämä tila ei ole vain tilapäinen ilmiö meidän kääntymyksessämme. Emme voi välttyä siltä, etteikö Pyhä Henki osoittaisi meille meissä edelleen olevaa syntiä ja sen aiheuttamia lankeemuksia. Tämä tuntuu sisimmässämme murheena ja haluna saada synnit anteeksi ja saada kokea Herramme ja Vapahtajamme rakkautta ja läsnäoloa. Tähän meidän on suostuttava omassa heikkoudessamme: näemme vajavuutemme, rakkaudettomuutta sydämessämme ja taitamattomuutta toisten palvelemisessa.
Jeesuksen lähellä oleva ja ristin sovitukseen turvautuva ei kuitenkaan elä murheessa – Jeesus antaa synnit tunnustavalle välittömästi kaikki synnit anteeksi ja suunnattoman ilon armosta!
Asian voisi ilmaista näinkin: meillä on iloa Herrassa ja vakavuutta suhteessa maailmaan. Tätä on mahdotonta tyhjentävästi selittää. Paavali koki jatkuvaa murhetta, mutta koko ajan myös suunnatonta iloa Herrastaan. Tie Taivaaseen Jeesuksen seurassa on siunattu tie. Tässä on meille uskoville joitakin murheen aiheita: se, että Sanan mukaan koko maailma on pahan vallassa, niin paljon syntisiä on matkalla kadotukseen, Jeesuksen rukoilema uskovien yhteys ja keskinäinen rakkaus näyttää toteutuvan niin heikosti, niin vähän teen sielujen voittamiseksi Herralle, näyttää siltä, että elämme jo lopun ajan suuren luopumuksen aikaa, en osaa rakastaa lähimmäisiäni niin kuin tulisi.
Paavali (2.Kor.6:10) kirjoitti:”murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.”