Ihminen on paketti,
jonka muodostaa
- henki
- sielu
- ruumis.
Henki,
jolla on sielu,
asuu ruumiissa.
Ihminen kokonaisuudessaan
on tarkoitettu Jumalan yhteyteen.
Ihminen on Jumalan kuva.
Raamatun ensimmäinen lause,
joka ilmoittaa aivan huikeita asioita,
voitaisiin kääntää kirjaimellisesti:
Esikoisessa loi Valtiaat taivaat ja maan.
Jumala on siis monikkomuotoinen.
Ja Jumalan perheväkeen kuuluu Esikoinen.
Ja aivan vastaavasti Jumalan kuva
sai jumalallisen tehtävän.
Tehkäämme ihminen
kuvaksemme, kaltaiseksemme;
ja vallitkoot he
Ihminen on siis jo luomisessa
asetettu kuuluvaksi
Jumalan perheväkeen.
Mutta kun ihminen on Jumalan kuva,
niin ihminen on oikeutettu
päättämään omista asioistaan
ja myös alamaistensa asioista
eli eläinkunnan asioista.
Ja ihmisen oli Jumalan lailla
myös omalta puoleltaan päätettävä,
miten suhtautuu Jumalaan.
Haluaako kuulua tuohon perheväkeen.
Me kaikki olemme samaa lihaa ja luuta
kuin ensimmäinen ihminen.
Ja Jumala oli asettanut
Ensimmäisen Ihmisen
eli Ensimmäisen Aadamin
ratkaisevaan asemaan.
Aadam muun muassa antoi nimet
kaikille. Puoliskolleenkin.
Samoin hallinnassaan oleville eläimille.
Aadam ratkaisisi koko perheensä
kuin myös alamaisensa eläinkunnan
puolesta sen,
mihin hänen perhekuntansa
ja sen alamaisuudessa oleva
luomakunta kuuluisi.
Vähän samaan tapaan
kuin joku onneton
on päättänyt minun puolestani,
että minä kuulun Euroopan Unioniin,
ja minun on noudatettava
sen asettamia direktiivejä.
Aadam joutui ratkaisemaan
hyvin suuria asioita,
kun käärme popsi puussa hedelmiä,
joita ei ensinkään ollut tarkoitettu
eläinkunnalle.
Ja lisäksi tuo eläin sai
Aadamin puolisonkin
ottamaan tuosta puusta hedelmän
ja haukkaamaan siitä.
Ja nyt samaa lihaa ja luuta oleva
puoliso tarjosi kielletyn puun hedelmää
Aadamille.
Ja Aadam päätti rikkoa
Jumalan säätämän direktiivin.
Ja niin hän siirsi koko
vallassaan olevan luomakunnan
valtiuden eli hallintavallan toiselle,
jonka direktiivit
eivät niin ihania olleetkaan,
kuin ensin luvattiin.
Kaikki meni aivan päinvastoin kuin piti.
Ihmisestä ei tullut sellaista kuin Jumala.
Ihminen oli sitä jo alunperin.
Mutta nyt Jumalan kuva sammui.
Kirkkauden puku haihtui pois,
ja alastomuus paljastui.
Jumala paljasti kuitenkin
salaisen pelastussuunnitelmansa
tämän katastrofin varalta.
Valta tullaan siirtämään käärmeeltä
takaisin ihmiselle.
Ei ensimmäiselle Aadamille
vaan Viimeiselle Aadamille,
joka polkee käärmeen pään
eli murskaa paholaisen vallan.
Tämä tapahtui Golgatalla.
Nyt käärme ei voi mitään sille,
että ihminen,
joka on antanut synnille
hallintavallan,
ja kuollut siinä yhteydessä,
voi ihan yksinkertaisesti
vain uskomalla Jeesukseen
tulla Jumalan lapseksi.
Ihminen, joka on henki,
syntyy uudesti Hengestä,
ja tulee näin Jumalan lapseksi.
Ihminen, joka on henki,
on näin siirtynyt
perkeleen vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan
Valtakuntaan
eli hallitusvallan alle.
Me olemme jo siirtyneet
ikuisen kuoleman tilasta
ikuisen elämän tilaan.
Kuitenkin sielumme kärsii edelleen
monenlaisista murheista.
On paljon itkua ja surua kaikesta siitä,
mitä paha saa aikaan.
Ja ruumiimme rapistuu ja rypistyy
ja lähestyy vääjäämättä kuolemaa,
jossa se tulee maaksi jälleen.
Ja nämä samat surut
koskevat myös eläinkuntaa.
Eli henkemme on toki jo
siirtynyt kuolemasta elämään.
Mutta sielumme
pelastaminen/parantaminen/eheyttäminen
on koko ajan käynnissä.
Ja ruumiimme lunastus tapahtuu
vasta ruumiin ylösnousemuksessa.
Ja vasta silloin,
kun alkaa Messiaan Valtakunta
tämän maan päällä,
poistetaan kaiken kärsimyksen
taustalla oleva paholainen
tämän maan päältä.
Ja silloin eläinkuntakin
pääsee alkuperäiseen tilaansa,
jossa sen ruokana on ruohot.
Ja niin luomakunnassakin
kaikki muuttuu.
Mutta vielä ollaan
tässä järjestyksessä,
jossa lintuparatkin koko ajan
tarkkailevat ympäristöään,
ja kun minunkin pääni
näkevät ikkunassa,
niin kaikki linnut syöksyvät
siemenpötköiltä
läheisten pensaiden suojaan,
luullen minua joksikin pedoksi.
Ja niin koko luomakunta
on vielä synnytystuskissa
odottaen vapautta turmeluksen orjuudesta.
Ja sitä mekin odotamme.
Alkutekstissä oleva ilmaisu
joka on käännetty
lapseksi-ottamiseksi,
tarkoittaa oikeastaan
lapseksi määräämistä.
Eli me olemme jo
syntyneet henkemme osalta
Jumalan lapsiksi,
mutta mekin olemme vielä
muun luomakunnan kanssa
synnytystuskissa,
ja kun myös ruumiimme
kokee uudestisyntymisen,
niin silloin me
olemme perineet kaiken sen,
mikä meille on Jumalan lapsina luvattu.
Silloin perunkirjan mukaisesti,
meille määrätään kaikki,
mikä Jumalan lapselle kuuluu.
Mutta vielä me joudumme
joka päivä kärsimään ja kipuilemaan
ja kokemaan kaikkea sellaista,
mikä ei Jumalan lapselle kuulu
aina ruumiilliseen kuolemaan asti.
Mutta ruumiimme lunastuksen jälkeen
eli tuon lapseksi-ottamisen jälkeen
meille määrätään vain kaikki se,
mikä Jumalan lapselle kuuluu.
Ja silloin ei enää ole mitää kipua
eikä kärsimystä eikä kuolemaa.
