Loiko Jumala pimeyden?

[Annu]

Raamattu kansalle

Alussa Jumala loi taivaat ja maan.
Maa oli autio ja tyhjä,
ja pimeys oli syvyyden yllä,
ja Jumalan Henki
liikkui vetten päällä.

Onko jo tuo pimeys luotua? Onko
kysymykseen edes vastausta? Myöhemmin kai
raamatussa jossain sanotaan, että Jumala
luo pimeyden ja valkeuden (en muista
missä kohtaa), mutta se tarkoittanee eri
asiaa.

[kalamos]

Raamatunkohta,
jota muistelet on
seuraava Herran Sana
Koorekselle:

Minä olen Herra,
eikä toista ole,
paitsi minua ei ole yhtään jumalaa.

Minä vyötän sinut,
vaikka sinä et minua tunne,

jotta tiedettäisiin auringon noususta
sen laskemille asti,
että paitsi minua ei ole yhtäkään:
minä olen Herra, eikä toista ole,

minä,
joka teen valkeuden ja luon pimeyden,
joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden;
minä, Herra, teen kaiken tämän.

Kysyit Raamatun toisen jakeen sanomaa.
Siinä ei puhuta luomisesta.

Ei myöskään tuon Raamatun
peruskertomuksen seuraavissa jakeissa,
ennenkuin puhutaan elävistä olennoista.

Siis mikään,
mikä tapahtuu
Raamatun ensimmäisen jakeen jälkeen
ei pidä sisällään luomista,
eikä tuota verbiä 'luoda' esiinny
ennenkuin puhutaan elävistä olennoista
viidennen ja kuudennen päivän kohdalla.

Ja silloinkin tarkoitetaan nimenomaan
sitä elämää, joka elävissä olennoissa on.

Se on luomisen tulos.
Mutta ruumiimme on tehty maan tomusta.

Luominen ei koskaan tarkoita
olemassa olevan materiaalin muokkausta.


PS

Pimeys samoinkuin onnettomuus syntyy,
kun Jumala poistuu kuvioista.

Jotain tällaista tarkoittaa ne monetkin kohdat,
joissa sanotaan,
että Jumala jollain tavalla tuottaa
tällaisia asioita.

[Emilio]

Tuo Genesis luomiskertomuksen alku on monesti niin väärin ymmärretty kohta.



Hebrea antaa tarkemman selvyyden.



In the beginning
בְּרֵאשִׁ֖ית (bə·rê·šîṯ)
Preposition-b | Noun - feminine singular
Strong's 7225: The first, in place, time, order, rank

God
אֱלֹהִ֑ים (’ĕ·lō·hîm)
Noun - masculine plural
Strong's 430: gods -- the supreme God, magistrates, a superlative

created
בָּרָ֣א (bā·rā)
Verb - Qal - Perfect - third person masculine singular
Strong's 1254: To create, to cut down, select, feed

the heavens
הַשָּׁמַ֖יִם (haš·šā·ma·yim)
Article | Noun - masculine plural
Strong's 8064: Heaven, sky

and
וְאֵ֥ת (wə·’êṯ)
Conjunctive waw | Direct object marker
Strong's 853: Untranslatable mark of the accusative case

the earth.
הָאָֽרֶץ׃ (hā·’ā·reṣ)
Article | Noun - feminine singular
Strong's 776: Earth, land




Eli ei taivaat, vaan ilmakehän ja maan.


Syvyys on Jumalan henkimaailman (kasvot), eli ulottuvuus maan sisällä tässä kohden ja pimeys on tähtitaivas, eli eloton, kylmä ja vihamielinen mutta järjestyksessä hallittu avaruus.


Vedet ovat henkimaailman, toista ulottuvuutta, kuin myös ihan konkreettista vettä joka suojasi maata kuin vesikuplana avaruuden tuhoisalta vaikutukselta ja auringon haitallisilta säteiltä.



Now the earth
וְהָאָ֗רֶץ (wə·hā·’ā·reṣ)
Conjunctive waw, Article | Noun - feminine singular
Strong's 776: Earth, land

was
הָיְתָ֥ה (hā·yə·ṯāh)
Verb - Qal - Perfect - third person feminine singular
Strong's 1961: To fall out, come to pass, become, be

formless
תֹ֙הוּ֙ (ṯō·hū)
Noun - masculine singular
Strong's 8414: A desolation, desert, a worthless thing, in vain

and void,
וָבֹ֔הוּ (wā·ḇō·hū)
Conjunctive waw | Noun - masculine singular
Strong's 922: A vacuity, an undistinguishable ruin

and darkness
וְחֹ֖שֶׁךְ (wə·ḥō·šeḵ)
Conjunctive waw | Noun - masculine singular
Strong's 2822: The dark, darkness, misery, destruction, death, ignorance, sorrow, wickedness

was over
עַל־ (‘al-)
Preposition
Strong's 5921: Above, over, upon, against

the surface
פְּנֵ֣י (pə·nê)
Noun - common plural construct
Strong's 6440: The face

of the deep.
תְה֑וֹם (ṯə·hō·wm)
Noun - common singular
Strong's 8415: An abyss, the deep


And the Spirit
וְר֣וּחַ (wə·rū·aḥ)
Conjunctive waw | Noun - common singular construct
Strong's 7307: Wind, breath, exhalation, life, anger, unsubstantiality, a region of the sky, spirit

of God
אֱלֹהִ֔ים (’ĕ·lō·hîm)
Noun - masculine plural
Strong's 430: gods -- the supreme God, magistrates, a superlative

was hovering
מְרַחֶ֖פֶת (mə·ra·ḥe·p̄eṯ)
Verb - Piel - Participle - feminine singular
Strong's 7363: To brood, to be relaxed

over
עַל־ (‘al-)
Preposition
Strong's 5921: Above, over, upon, against

the surface
פְּנֵ֥י (pə·nê)
Noun - common plural construct
Strong's 6440: The face

of the waters.

הַמָּֽיִם׃ (ham·mā·yim)
Article | Noun - masculine plural
Strong's 4325: Water, juice, urine, semen

[Annu]

Hei, Emilio! Nyt täytyy tunnustaa, että sinulta tuli niin hieno vastaus, etten
ymmärrä siitä oikeastaan mitään etenkin, kun heprea on minulle aivan "täyttä
hepreaa". Kiitän kuitenkin vastauksestasi ja vaivannäöstäsi!

[kalamos]

Tuo Genesis luomiskertomuksen alku on monesti niin väärin ymmärretty kohta.

Luomiskertomus on seuraava.

Alussa loi Jumala taivaat ja maan.

Ei tuota pitäisi olla vaikea ymmärtää.
Itse asiassa sitä on aika vaikea
ymmärtää väärin.

Joku ei ehkä usko tuota.
Mutta sitten täytyy uskoa jotain uskomatonta.

Hebrea antaa tarkemman selvyyden.

Kyllä.

Jos haluamme erittäin syvällisesti ymmärtää
tuon yhden virkkeen sanoman,
niin voisimme viettää loppuelämämme
jo sen ensimmäisen sanan
ja heprean sanakirjojen äärellä.

Eli ei taivaat, vaan ilmakehän ja maan.

Nyt menee vaikeaksi
ottaen huomioon,
että heti perään puhut tähtitaivaasta
ja auringosta jne.

Mutta hyvä kun puhut.

Sillä ne todellakin luotiin
ja Raamatun ensimmäisessä jakeessa,
kun taivaat ja maa luotiin.

Syvyys on Jumalan henkimaailman (kasvot), eli ulottuvuus maan sisällä tässä kohden ja pimeys on tähtitaivas, eli eloton, kylmä ja vihamielinen mutta järjestyksessä hallittu avaruus.

Vedet ovat henkimaailman, toista ulottuvuutta, kuin myös ihan konkreettista vettä joka suojasi maata kuin vesikuplana avaruuden tuhoisalta vaikutukselta ja auringon haitallisilta säteiltä.

Raamatun toinen jae puhuu
hävityksen jälkeisestä
sekasorrosta ja kaaoksesta.

Taivaan avaruuskaan
ei enää ollut sitä,
mitä se luomisen jälkeen oli.

Jumalan luoma maailma oli tuhottu.
Ja murheellisinta kaikessa
oli pimeys.

Sillä ei Jumala luonut pimeyttä.
Ja tuo pimeys on viittaus
todellakin myös ja erityisesti
pahan henkimaailmaan.

Mutta ei Jumala luonut
paholaista eikä pahuuden henkiolentoja.

Kun Jumala alussa loi taivaat,
niin siihen sisältyy myös
taivaassa olevat luodut olennot.

Enkelimaailma,
jotka kaikki olivat Valkeuden henkiolentoja.

Näistä luoduista kaikkein kirkkain
oli Lucifer eli Valonkantaja.

Tosin alkuteksti puhuu
Aamuruskon pojasta.

Siis enkelistä,
joka oli kaikkein läheisin
itse Jumalan Pojalle
eli Aamuruskolle,
joka tuon kerubin oli luonut.

Mutta tämä kaikkein
häikäisevin luotu olento
menetti kirkkautensa,
kun ylpistyi ihanuudestaan.

Ja niin meillä on
nyt pimeyden maailma,
jota hallitsee perkele ja sen enkelit.

Mutta pimeyden maailmaa
ei Jumala ole luonut.
Se syntyi,
kun Jumalan luomat olennot
hylkäsivät Jumalansa ja kirkkautensa.

Siis taivaat ja maa luotiin alussa.
Koskaan sen jälkeen niitä ei ole luotu.

Seuraavan kerran näin tapahtuu vasta,
kun nämä nykyiset katoavat
ja Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.

Ja silloin yö ja pimeys ovat lopullisesti poissa.
Jumalan taivaista ja niin myös Uudesta Maasta,
jonka päälle Jumalan Maja Uusi Jerusalem laskeutuu.

Tämä nykyinen Maa
ja silloinen maailma
oli siis jo kertaalleen tuhoutunut,
kun tullaan Raamatun kolmanteen jakeeseen,
jossa ei myöskään luotu mitään.

Jumala vain kutsui Valkeuden
pimeyden keskelle.

Ja samoinkuin Raamatun toisen jakeen
pimeys kulminoituu paholaiseen,
on Raamatun kolmannen jakeen
Valkeus, se Totinen Valkeus,
joka aina voi syrjäyttää pimeyden
ja tuoda Valkeutensa sen sijaan.

Sillä Jumala, joka sanoi:
"Loistakoon valkeus pimeydestä",
on se, joka loisti sydämiimme,
että Jumalan kirkkauden tunteminen,
sen kirkkauden,
joka loistaa Kristuksen kasvoissa,
levittäisi valoansa.

[Emilio]

Taivaat, voidaan ymmärtää tuossa kohden ilmakehän eri kerroksiksi.


Maa oli ollut Ikiaikaisesta lähtiaäen iät ja ajat jo ennestään olemassa ilman ihmistä.


Mars planeettakin oli ollut asuttu, mutta ei ihmisten toimesta.


Jotain järkyttävää oli tapahtunut ennen ihmisen luomista ja maakin oli autio ja tyhjä.

Kosminen tähtiensota Jumalan hyvien luotujen enkeleiden ja langenneiden enkelien kesken oli käyty.

Avaruus oli pimeä ja vihamielinen ja sinne oli karkotettu ilmavaltojen hallitsija langenneiden enkeleiden kera.


Tämä on lähtökohta luomiskertomukselke Genesiksessä.


Kolmas Jumalan taivas, eli henkimaailma ja sen hyvän puolen logaatio ja enkelit oli Jumalan luotu jo kauan ennen maan ja ihmisen luomista.


Jumala on toki luonut tyhjästä kaiken ja katso taivasten taivaisiin ei Jumala mahdu. Niin suuri on ainoa elävä ja rakastava ja armahtava Raamatun Jumala.

[kalamos]

Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

Ja maa oli autio ja tyhjä,
ja pimeys oli syvyyden päällä,
ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

Ja Jumala sanoi:
"Tulkoon valkeus".
Ja valkeus tuli.
Ja Jumala näki,
että valkeus oli hyvä;
ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.
Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi,
ja pimeyden hän kutsui yöksi.

Ilmeisesti Emilio ja minä
ymmärrämme Jumalan Sanan
aika lailla samantapaisesti.

Elämä maapallolta
on hävinnyt jo kahdesti.
Kolmas kerta tulee olemaan viimeinen,
jonka jälkeen Jumala luo
uudet taivaat ja uuden maan.

Raamatun ensimmäisessä jakeessa
olemme siinä ihanassa tilanteessa,
jossa ei ollut
pahuutta, pimeyttä eikä yötä.

Mutta sitten osa Jumalan luoduista
kääntyi hyvää Jumalaa vastaan.
Niin sai alkunsa käsitteet
- pimeys
- paha
- yö

Toisessa jakeessa
on tapahtunut katastrofi,
johon sisältyi tähtien sota.

Lucifer joukkoineen hävisi
ja heitettiin maan päälle.

Ymmärrän Sanan kuitenkin niin,
että Lucifer ei päätynyt avaruuteen
vaan maan syvimpään kuiluun.

Raamattu kansalle

Alas tuonelaan
on syösty sinun loistosi,
sinun harppujesi helinä.
Vuoteena allasi ovat madot,
peitteenäsi toukat.

Kuinka olet taivaalta pudonnut,
sinä kointähti, aamuruskon poika?

Kuinka oletkaan maahan syösty,
sinä kansojen valtias!

Sinä sanoit sydämessäsi:

'Minä nousen taivaaseen,
minä korotan istuimeni
Jumalan tähtiä korkeammalle
ja istun kokoontumisvuorelle,
perimmäiseen pohjolaan.
Minä nousen pilvien yläpuolelle,
teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'

Mutta tuonelaan sinut on syösty,
perimmäiseen kuiluun.

Jumala suree tässä menetystään.
Aamuruskon poikaa, kointähteä.
Ja sen joukkoja.

Tämä tilanne on kuvattuna
Raamatun toisessa jakeessa.

Sotanäyttämö on karmea.
Mutta Jumala ei tarvitse kuin
kuusi päivää ennallistaakseen kaiken
alkuperäiseen ihanuuteensa.

Maa saa valtiaaksi ihmisen,
joka on Jumalan kuva.

Mutta tosiasiaa ei voi ohittaa.
Nyt on olemassa hyvä ja paha.
Valkeus ja pimeys.

Ihmisen on valittava
jompi kumpi.
Valinnasta kilpailevat
Elämä ja kuolema.

Väärä valinta johti siihen,
että maailma on nyt pahan vallassa.
Yö ja päivä vuorottelevat.
Pimeys valtaa alaa.
Kunnes tulee täysi yö.
Mutta vain pieneksi hetkeksi.

Nyt täyttä pimeyttä pidättelee
Jeesuksen ruumis eli seurakunta.
Se on maailman valkeus.

Mutta kun se poistuu,
ei mikään enää pidättele
pahan valtaa maan päällä.

Jumala ei siis ole luonut pahuutta.
Synti eli vääryys syntyi
Luciferin sydämessä.
Se oli ylpeys.
Ja tänään tuo ylpeys leviää
ihmiskunnassa,
joka ei enää tiedä,
mikä on oikea ja mikä vasen.

Jumala ei luonut pimeyttä.
Se syntyi Luciferin sydämessä
ja valtasi sen.
Ja se valtaa nyt ihmissydämiä.

Mutta se ei voi mitään Valkeudelle,
joka on tarjolla jokaiseen sydämeen
kaikkein syvimmissäkin kuiluissa oleville.

sillä pimeys katoaa,
ja totinen valkeus jo loistaa

[Kirjoittaja]

kuolivatko dinosaurukset, kun ollaan 1.moos jakeessa kaksi?

[kalamos]

Näin minä Sanan ymmärrän.

Koko silloinen maailma,
joka oli ollut maan päällä
hyvin hyvin pitkän ajan,
oli tuhoutunut siinä katastrofissa,
jonka seuraukset luemme
Raamatun toisesta jakeesta.

Tuo luomakunta oli erilainen
kuin nykyinen.
Silloinen luomakunta
ei voisi elää nykyisissä olosuhteissa.

Raamatusta käy ilmi,
että enkelikunta oli elänyt
ensin ja hyvin hyvin pitkän ajan
rauhassa ja rakkaudessa.

Mutta sitten tuntemattoman
mutta hyvin pitkän ajan kuluttua
Lucifer ylpistyi seurauksin,
joista olen maininnut.

Eli kun Pietari kirjoittaa
silloisesta maailmasta,
joka ikivanhastaan oli ollut olemassa
niin hän ei viittaa
Nooan aikaiseen vedenpaisumukseen.
Eihän siitä ole kulunut kuin
vain vähän aikaa.
Pietarin päivinä reilut kaksi päivää
eli pari tuhatta vuotta.

Sillä tietensä he eivät ole tietävinään,
että taivaat ja samoin maa,
vedestä ja veden kautta rakennettu,
olivat ikivanhastaan olemassa
Jumalan sanan voimasta
ja että niiden kautta
silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.

Mutta nykyiset taivaat ja maa
ovat samalla sanalla talletetut tulelle,
säästetyt jumalattomain ihmisten
tuomion ja kadotuksen päivään.

Tuho oli totaalinen.
Ei yhtään elävää sielua maan päällä.

Ja näin tulee käymään
saman Sanan voimasta
kun tämä maailma tuhoutuu.
Kysymys ei ole Herran päivästä
vaan Jumalan päivästä.

Silloin kaikki katoaa sillä välin,
kun jumalattomat ihmiset
ovat viimeisellä tuomiolla
ja tuomitaan kadotukseen.

Ja sitten Jumala luo uudet taivaat
ja uuden maan,
joissa vain vanhuskaus asuu.

Nooan päivinä
ei tapahtunut mitään tällaista
täystuhoa,
vaan kaikkia eläimiä
Nooa otti arkkiinsa
ja niin sekä ihmikunta
että kaikki eläinkunta pelastui.

Mutta tuosta silloisesta luomakunnasta,
josta Pietari kirjoittaa,
joka ikivanhastaan oli ollut
ties kuinka kauan,
ei jäänyt mitään elävää jäljelle.

[Emilio]

Epäily: Dinosaurukset tappanut asteroidi aiheutti kuukausia kestäneen megamaanjäristyksen
Tuore tutkimus osoittaa Chicxulubin kraatterin synnyttäneen asteroidin aiheuttamia tuhoja.


https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/949 ... 04b8b05fd3