Palataanpa alkuperäiseen aiheeseen.
Jesaja (45:7) kirjoitti:
minä,
joka teen valkeuden ja luon pimeyden,
joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden;
minä, Herra,
teen kaiken tämän.
Tuossa kohden todellakin puhutaan
luomisesta Täsmälleen samaa alkutekstin sanaa
bara'ja täsmälleen samassa muodossa
ū·ḇō·w·rêkäytetään muun muassa puhuttaessa tuulesta.
Amos (4:13) kirjoitti:
Sillä katso:
hän on se,
joka on
tehnyt vuoret
ja
luonut tuulen,
joka ilmoittaa ihmiselle,
mikä hänen aivoituksensa on,
joka tekee aamuruskon ja pimeyden
ja joka kulkee maan kukkulain ylitse
- Herra, Jumala Sebaot, on hänen nimensä.
Jumala on muovannut vuoren.
Siis ei luonut vaan tehnyt.
Olemassa olevan materiaalin muokkaaminen
ei ole luomista.
Mutta tuuli ei ole mitään materiaa.
Se on vain puhallus.
Ihmisessäkin tapahtuu tällainen
uuden luomisen ihme,
kun ihminen syntyy uudesti ylhäältä
Hengestä eli Tuulesta.
Opetuslapset kokivat tämän,
kun Jeesus puhalsi heitä kohti.
Sitten myöhemmin he kokivat
täyttymisen Hengellä,
ja silloinkin kävi väkevä tuulispää.
Siis tuuli puhaltaa,
mutta me emme tiedä,
mistä se tulee ja minne menee.
Sama koskee onnettomuutta.
Se tulee, jos Jumala sallii sen.
Ja joskus Jumalan on pakko sallia se.
Edellä lainaamani jae on Sana Israelille,
joka ei ole tehnyt parannusta.
Jumala oli rangaissut Israelia monin tavoin,
mutta Israel ei tehnyt parannusta.
Ja niin lopuksi
juuri ennen tuota lainaamaani jaetta,
Jumala sanoo Israelille:
Aamos (4:11-12) kirjoitti:
Minä panin toimeen hävityksen teidän seassanne,
niinkuin Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran,
ja te olitte kuin tulesta temmattu kekäle.
Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
Sentähden minä teen sinulle, Israel, näin.
Koska minä tämän sinulle teen,
niin valmistaudu, Israel, kohtaamaan Jumalaasi.
Jumala oli tekevä vuoren ja luova tuulen,
jotka saisivat Israelin kääntymään.
Jumala oli luonut onnettomuuden.
Israel oli joutunut omasta syystään
pakkosiirtolaisuuteen.
Siis vuori, jonka Jumala oli tehnyt,
oli tuo hallitusvalta,
joka piti Israelia pakkosiirtolaisuudessa.
Mutta sitten Jumala oli luomassa uutta.
Tuuli puhalsi Kooreksen sydämeen.
Lainaan Toisen Aikakirjan viimeiset sanat:
Historioitsija (2 Aik 36:22-23) kirjoitti:
Persian kuninkaan Kooreksen
ensimmäisenä hallitusvuotena
Herra herätti Kooreksen,
Persian kuninkaan, hengen
täyttääkseen sanansa,
jonka hän oli puhunut Jeremian kautta.
Niin Koores antoi kuuluttaa
koko valtakunnassaan ja julisti myös käskykirjeessä:
"Näin sanoo Koores, Persian kuningas:
Herra, taivaan Jumala,
on antanut minulle kaikki maan valtakunnat.
Hän on käskenyt minun rakentaa
itselleen temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa.
Kuka vain teidän joukostanne kuuluu hänen kansaansa,
olkoon Herra, hänen Jumalansa,
hänen kanssaan ja hän menköön sinne."
Tälle Koorekselle Jumala osoittaa Sanansa
tuossa Jesajan kirjan kohdassa.
Jumala oli luonut onnettomuuden,
mutta nyt Jumala teki toisen luomisen ihmeen.
Jumala puhalsi Kooreksen sydämeen,
niin että se heräsi eloon.
Kooreksen sydämen täytti Jumalan tahto.
Pimeys ja synkeys ja paha,
jonka Jumala oli sallinut ja näin luonut
Israelin kansan kohtaloksi,
oli ollut välttämätön,
jotta Jumala saattoi tehdä
toisen luomisen ihmeen
ja pelastaa Israelin kansan
takaisin Herran tykö.
Jesaja (45:24-25) kirjoitti:
Ainoastaan Herrassa
- niin pitää minusta sanottaman -
on vanhurskaus ja voima.
Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki,
jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan.
Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen,
ja hän on heidän kerskauksensa.