Käärme syö tomua

[kalamos]

Jumala oli kieltänyt Aadamia syömästä
hyvän- ja pahantiedon puusta.
Eeva tutkistelee sitä
ja kohtaa käärmeen,
joka oli kaikkein älykkäin eläin.

STLK

Mutta käärme oli älykkäin kaikista kedon eläimistä,
jotka Herra Jumala oli tehnyt.
Se sanoi vaimolle:

Onko Jumala todellakin sanonut:


'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'

Eevalle Jumala ei ollut sanonut mitään.
Mutta Aadam oli asiasta puhunut Eevalle.

STLK

Vaimo vastasi käärmeelle:

Me saamme syödä
muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
mutta sen puun hedelmästä,
joka on keskellä paratiisia,
Jumala on sanonut:


'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen,
ettette kuolisi.'

Mitä ilmeisimmin käärme koski tuota puuta.
Ehkä kiipesi siihen.
Ja Eeva odottaa käärmeen kuolevan,
mutta se vain jatkaa keskustelua.

STLK

Käärme sanoi vaimolle:

Ette suinkaan kuole,
vaan Jumala tietää,
että sinä päivänä,
jona te siitä syötte,
aukenevat teidän silmänne,
ja te tulette kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.

Ja sitten tuo käärme luultavasti
otti tuon puun hedelmän ja söi sen.
Ja niin vaimo näki,
että siitä puusta oli hyvä syödä,
eikä mitään pahaa tapahdu.
Aivan päinvastoin.
Kuinka paljon tuo käärmekin jo tietää asioista,
kun on tuosta tiedonpuusta syönyt.

Ja vaimo näki,
että siitä puusta oli hyvä syödä
ja että se oli ihana katsella
ja suloinen puu antamaan ymmärrystä;
ja hän otti sen hedelmästä ja söi ...

Ja tuo hedelmä oli todella ihana,
ja Eeva ei suinkaan kuollut,
ja niin hän ottaa puusta hedelmän myös Aadamille

... ja antoi myös miehellensä,
joka oli hänen kanssansa,
ja hänkin söi.

Ja silloin tapahtui kaikkea kauheaa.
Mutta Jumala kuitenkin pelasti ihmisen ruumiilliselta kuolemalta
tuona päivänä siten,
että viaton kärsi kuoleman heidän edestään
ja peitti heidän syntinsä ja alastomuutensa.
Ja Jumala antoi vielä lupauksen siitä,
että vaimon siemen tulee murskaamaan
lopullisesti käärmeen hallintavallan.

Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle:

Koska tämän teit,
kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten
ja kaikkien metsän eläinten joukossa.
Vatsallasi sinun pitää käymän
ja tomua syömän koko elinaikasi.
Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille
ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille;
se on polkeva rikki sinun pääsi,
ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.

Käärmeelle Jumala oli alunperin antanut syötäväksi
kaikkinaiset viheriät ruohot.

Ja kaikille metsäeläimille
ja kaikille taivaan linnuille
ja kaikille, jotka maassa matelevat
ja joissa on elävä henki,
minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi.

Käärme ei enää koskaan tuon rikkomuksensa tähden
saisi syödä edes noita ruohoja
puhumattakaan hyvän- ja pahantiedon puun hedelmästä.
Hän sai syödä vain maan tomua.
Ja sitäkin vain siihen asti, että itsekin kuolisi.

Siis tuo käärme,
joka oli suostunut paholaisen possessoitavaksi,
sai kuulla,
että hän itsekin on tekonsa seurauksena kerran kuoleva.

Ruohokin tuli kuolevaiseksi.
Ja käärme sai syötäväksi
vain tuota kuollutta maatunutta ruohoa - mantua.

Synti ja kuolema oli astunut maailmaan
yhden ihmisen Aadamin tähden.

Koko luomakunta oli joutunut pahan valtaan.
Eläimet alkoivat aikanaan syödä muutakin
kuin viheriäisiä ruohoja.
Ne alkoivat tappaa toisiaan ja syödä toisiaan.

Paholainen oli saanut luomakunnan niin
vahvasti haltuunsa,
että Jumalan oli pakko pelastaa
maailma vedenpaisumuksen avulla.

Maa joutui kauas auringosta,
myrskyt ja sateet hoitivat nyt kastelun
aikaisemmin kastelujärjestelmän sijaan,
joka kuvataan Raamatun alkusivuilla.
Aikaisempi tasainen ilmasto oli historiaa.
Toisaalta aurinko paahtaa,
toisaalta on maaplaneetta kylmeni
ja lumen varastohuoneet
syntyivät napa-alueille.
Meitä rasittaa nyt vilu ja helle.
Ihminen ei enää pärjää ilman lihan syömistä.
Ja niin Jumala antoi ihmiselle käskyn
syödä myös lihaa.

Kaikki, mikä liikkuu ja elää,
olkoon teille ravinnoksi;
niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit,
niin minä annan teille myös tämän kaiken.

Tässä tilassa me olemme nyt.
Ihmiset ja eläimet syövät myös lihaa.
Ja niin myös käärmeet syövät nyt
esimerkiksi hiiriä ja muuta inhottavaa.

Mutta tilanne muuttuu kerran.
Ihmiskunnan ja ihmsen hallintaan annetun
luomakunnan seitsemäs millennium
on Herran ihana/loistava/valoisa päivä,
jolloin paholainen on tuhannen vuoden ajan
sidottuna syvyydessä eikä villitse ihmisiä.
Silloin ihmiset takovat miekkansa vantaiksi,
eivätkä enää opettele sotimaan.
Myös eläinkunnassa tapahtuu täydellinen muutos.
Eläimet eivät enää syö toisiaan.
Ne syövät kaikki ruohoa niinkuin alussa Jumala oli niille säätänyt.

Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella,
ja leijona syö rehua niinkuin raavas ...

Käärmeetkään eivät enää syö hiiriä.
Mutta ... eivät edelleenkään tuolloin
tuhatvuotisessa valtakunnassakaan saa syödä ruohoa,
joka alunperin oli niiden ravintona.
Jesaja jatkaa:

... ja käärmeen ruokana on maan tomu