Littana Maa?

[Magda-sisko]

Olen aiemminkin törmännyt mullistavaan väitteeseen, joka on nyt ajankohtainen: Maa ei olekaan pyöreä, vaan littana, juuri niin kuin Raamatussa on, eikä Raamatun yksikään sana valehtele.

Ajattelin, että voi mitä hörhöjä, mutta tänään olen tutkinut asiaa enemmän, ja tällä hetkellä teoriat ovat mielessäni fifty-fifty. Ihan mielelläni uskon Jumalan sanaan, ja olen täysin valmis omaksumaan Jumalan totuuden tästä asiasta.

Tässä karttalinkissä vuodelta 1892 on se littana versio, joka alkaa tuntua sitä realistisemmalta mitä enemmän sitä katsoo ja ajattelee. Siinä on keskellä pohjoinen jäätikkö, ja Maata reunustaa eteläinen jäätikkö. Jos lähtee maailmanympärimatkalle vaikka Australian kärjestä ja kiertää ympyrän laitoja pitkin, aina itään päin, tulee takaisin lähtökohtaan. On optinen harha, että olisi kiertänyt pallon.

Tästä on paljon näyttöä esimerkiksi tubessa, mm. Savipisara-nimisessä videosetissä.

Odotan innokasta keskustelua.

https://www.etsy.com/listing/267884435/ ... -the-world

[Emil]

En usko litteään maahan, mutta en 100% pyöreäänkään. Maa on kuitenkin kuin pallon muotoinen Raamatun mukaan, nimi maa pallo, muistuttaa myös siitä. Uskon sensijaan osittain onttoon maahan, jossa on napa-alueilla sisäänkäynnit pohjattomaan kuiluun. (HOLLOW EARTH).

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.
Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.
Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin.
Auringolle hän on tehnyt niihin majan.
Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.
Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.

Nehemia.9:6

Habakuk.3:3-4

Ps.147:4

Ps.8:2

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Raamatun_virheet.htm

”Se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan” kertoo Psalmi 19. Puhe auringon radasta on täysin asiallinen, eihän aamu-uutisissakaan sanota: ”Maa pyörähti siten että aurinko tuli näkyviin Helsingissä kello kuusi ja Utsjoella viime keväänä.” Esitys on kuvainnollinen. Liikettä ei koskaan voi ilmaista absoluuttisesti, vaan ainoastaan suhteessa johonkin valittuun pisteeseen. Tämä piste pyritään klassisen mekaniikan laskuissa valitsemaan kaikkein käytännöllisemmällä tavalla. Ihmisen kokemusmaailmassa käytännöllisin vertailupiste taivaankappaleiden liikkeen suhteen on tietenkin maapallo eli ihminen itse. Ennen Thomas Alvaa ihmiset ovat olleet niin riippuvaisia auringosta, että meidän on isoisän ja hehkulampun jälkeen vaikea käsittää auringon tekemää vaikutusta ihmisiin kautta maapallon. Muinaisten aurinkokuvausten joukossa Psalmi 19 pysyy luonnontieteellisen maailmankuvan rajoissa, toisin kuin eräät. Egyptistä Ruotsiin saakka auringon kuvattiin matkaavan taivaan halki laivalla (TW Rolleston, Celtic Myths and Legends, Senate 1994 s. 71-76).

Sankari muuten kiertää rataansa nopeudella 30 kilometriä sekunnissa tai 108 000 kilometriä tunnissa. (Tämä on siis maan pyörintänopeus sen pinnalla.)

[kalamos]

Olen aiemminkin törmännyt mullistavaan väitteeseen, joka on nyt ajankohtainen: Maa ei olekaan pyöreä, vaan littana, juuri niin kuin Raamatussa on, eikä Raamatun yksikään sana valehtele.

Annapa Raamattulainaukset tai -viitteet!

[Magda-sisko]

Pistitpä pahan, kun Raamatussa ei sanota mitään Maan palloudesta eikä litteydestä.

Kokosin jotain varmana siitä, että parhaat herkut jäivät kuitenkin huomaamatta. Näitä voi katsoa ja soveltaa mielessään kumpaan muotoon sopii. Näitä kun tutkii, huomaa että pitää nollata paljon muutakin mielen päälle luutunutta käsitystä.

Sanapari ”maan päällä” Raamatussa yli 200 kertaa. Jo näistä kahdesta sanasta voi tehdä päätelmiä.

Auringon ja maan suhde
Aurinko nousee ja laskee Raamatussa yli 60 kertaa, Maa ei kertaakaan
Ps. 19:4
Saarn 1:5

”Auringon alla” monta kertaa jaksossa
Saarn. 1:5-10:5

Levittää maan, miten levitetään palloksi?
Ps 136:6, Jes. 42:5, 45:12

Levittää taivaan
Ps. 104:2
Jes. 40:22, 42:5, 44:24, 48:13, 51:13
Jer. 10:12, 51:15

Profeetat
Hab. 3:11
1.Sam. 2:8

maan ääret, missä on pallon ääret?
5.Moos 4:32, 13:17, 28:49,64
Esra 9:11
Job 28:24
Ps. 2:8, 19:4-6, 22:27, 46:9, 65:5-8, 67:7, 72:8, 98:3, 135:7
Snl 30:4,
Jes.11:12, 13:5, 40:28, 41:5,9, 42:10, 43:5-6, 59:19
Jer. 6:22, 25:33, 31:8, 49:36
Matt. 24:31
Luuk. 17:24
Ap.t. 1:8
Room. 10:18

Maan kulmat, missä on pallon kulmat?
Ilm. 7:1, 20:8

Job
26:5-14, 38:4-11, 18

Ps. 104:1-9 selittää vedenpaisumusta litteässä mallissa

Ilmansuunnat, missä ovat suunnat pallon päällä?
Ps. 103:12
Matt. 8:11

[Kirjoittaja]

tässä jotain kohtia

[Emil]

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.
Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.
Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin.
Auringolle hän on tehnyt niihin majan.
Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.
Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.

Tuosta voi havaita, että maan on oltava pyöreä eikä litteä?


Sitten lainauksia Eenokin kirjasta:

[Luku 18]

Minä näin kaikkien tuulien aarteet: Minä näin kuinka Hän oli valmistanut niiden kanssa koko luomakunnan ja maan lujat perustukset. Ja näin maan kulmakiven: Minä näin neljä tuulta jotka kantoivat taivaanvahvuutta. Ja minä näin, kuinka tuulet syöksyivät ulos taivaan kammioista, ja ottavat paikkansa taivaan ja maan välissä: nämä ovat taivaan tukipylväät. Näin taivaan tuulet, jotka kääntyvät ja tuovat auringon ja tähdet kiertoradoilleen.


Osa III. Luvut 72-82, Taivaallisten valonlähteiden kirja.

[Luku 72]

Kirja taivaan valonlähteiden kierroista, jokaisen suhteista, ryhmiensä mukaan, niiden valta-ajat ja niiden vuodenajat, nimiensä mukaan ja alkuperäpaikkojensa mukaan, ja kuukausiensa mukaan, jotka Uriel, se pyhä enkeli, joka oli kanssani, joka on heidän oppaansa, näytti minulle; ja hän näytti minulle kaikki niiden lait tarkalleen niin kuin ne ovat, ja kuinka niiden suhde on kaikkiin maailman vuosiin ja ikuisuuteen, kunnes uusi luomakunta on viimeistelty, joka kestää ikuisuuteen saakka. Ja tämä on ensimmäinen valonlähteiden laki: laki, että auringolla on sen nousu taivaan itäisillä porteilla ja sen lasku taivaan läntisillä porteilla. Ja minä näin kuusi porttia, joissa aurinko nousee, ja kuusi porttia, joissa aurinko laskee, ja kuu nousee ja laskee näissä porteissa, ja tähtien johtajat ja ne, joita ne johtavat: kuusi idässä ja kuusi lännessä, ja kaikki seuraten toisiaan tarkassa sopusoinnussa: myös monia ikkunoita näistä porteista oikealle ja vasemmalle. Ja ensin sieltä lähtee se suuri valonlähde, nimeltään aurinko, ja sen kehä on samanlainen kuin taivaan kehä, ja se on täynnä valaisevaa ja lämmittävää tulta. Se vaunu, jolle se kohoaa, sitä ajaa tuuli, ja aurinko menee alas taivaasta ja palaa pohjoisen kautta mennäkseen itään, ja niin on opastettu, että se tulee tuolle portille ja loistaa taivaan pinnalla. Tällä tavalla se nousee ensimmäisessä kuussa suuressa portissa, joka on neljäs noista kuudesta idän portista.

Ja tuossa neljännessä portissa, josta aurinko nousee ensimmäisessä kuussa, on kaksitoista ikkuna-aukkoa, joista lähtee liekki, kun ne avautuvat ajallaan. Kun aurinko nousee taivaassa, se tulee tuon neljännen portin läpi kolmekymmentä aamua peräkkäin ja laskee tarkasti neljännelle portille taivaan lännessä. Ja tämän ajanjakson aikana päivä tulee joka päivä pitemmäksi ja yö tulee joka yö lyhyemmäksi tuohon kolmanteenkymmenenteen aamuun saakka. Tuona päivänä päivä on yhdeksäsosan pitempi kuin yö, ja päivä jakautuu tarkalleen kymmeneen osaan ja yö kahdeksaan osaan.

Ja aurinko nousee tuosta neljännestä portista ja laskee neljänteen ja palaa idän viidennelle portille kolmekymmentä aamua, ja nousee siitä ja laskee viidenteen porttiin. Ja silloin päivä tulee pitemmäksi kahdella osalla ja jakautuu yhteentoista osaan, ja yö lyhenee ja jakautuu seitsemään osaan. Ja se palaa itään je menee kuudenteen porttiin, ja nousee ja laskee kuudennessa portissa 31 aamua sen merkin tähden. Tuona päivänä päivästä tulee pitempi kuin yö, ja päivä on kaksi kertaa pitempi kuin yö, ja päivästä tulee kaksitoista osaa ja yö on lyhennetty ja tulee kuudeksi osaksi. Ja aurinko kohoaa tehdäkseen päivän lyhyemmäksi ja yön pidemmäksi, ja aurinko palaa itään ja astuu sisään kuudenteen porttiin, ja nousee siitä ja laskee kolmekymmentä aamua. Ja kun kolmekymmentä aamua on täyttynyt, päivä vähenee tarkalleen yhdellä osalla ja tulee yhdeksitoista osaksi, ja yö seitsemäksi.

Ja aurinko nousee tuosta portista ja laskee länteen ja palaa itään, ja nousee kolmekymmentä aamua kolmannesta portista ja laskee länteen kolmanteen porttiin. Ja tuona päivänä yöstä tulee päivää pitempi, ja yö tulee joka yö pitemmäksi ja päivä tulee joka päivä lyhyemmäksi kolmanteenkymmenenteen aamuun saakka, ja yö jakaantuu tarkalleen kymmeneen osaan ja päivä kahdeksaan osaan.

Ja aurinko nousee tuosta kolmannesta portista ja laskee kolmanteen porttiin lännessä ja palaa itään, ja kolmenkymmenen aamun ajan nousee idästä toisesta portista, ja samalla tavalla laskee taivaalla lännen toiseen porttiin. Ja tuona päivänä yö jakautuu yhteentoista osaan ja päivä seitsemään osaan. Ja tuona päivänä aurinko nousee tuosta toisesta portista ja laskee länteen toiseen porttiin, ja palaa itään ensimmäiseen porttiin kolmenkymmenen yhden aamun ajan, ja laskee taivaalle lännen ensimmäiseen porttiin. Ja tuona päivänä yöstä tulee pitempi, kaksi kertaa päivän mittainen: ja yö jakaantuu tarkalleen kahteentoista osaan ja päivä kuuteen.

Ja aurinko on kulkenut läpi kiertoratansa osien, ja kääntyy jälleen noille kiertoratansa osille ja menee sisään tuosta portista kolmekymmentä aamua, ja myös laskee länteen, sitä vastapäätä. Ja tuona yönä on yö vähentynyt pituudeltaan yhdeksäsosalla, ja yöstä on tullut yksitoista osaa ja päivästä seitsemän osaa. Ja aurinko on palannut ja mennyt sisään toisesta portista idässä, ja palaa noille kiertoratansa osille kolmenkymmenen aamun ajan, nousten ja laskien. Ja tuona päivänä yö vähenee pituudeltaan, ja yö jakautuu kymmeneen osaan ja päivä kahdeksaan. Ja tuona päivänä aurinko nousee tuosta portista ja laskee länteen ja palaa itään, ja nousee kolmannessa portissa kolmenkymmenen yhden päivän ajan, ja laskee länteen taivaalle. Tuona päivänä yö vähenee ja jakautuu yhdeksään osaan, ja päivä yhdeksään osaan, ja yö on pituudeltaan yhtäläinen päivän kanssa, ja vuosi on tarkalleen sen päivien mukaan kolmesataa ja kuusikymmentä neljä. Ja päivän pituus ja yön pituus, ja päivän lyhyys ja yön lyhyys; läpi auringon kierron tapahtuu näitä muutoksia. Niin tapahtuu, että sen kierto tulee päivittäin pitemmäksi, ja sen kierto joka yö lyhyemmäksi. Ja tämä on laki ja auringon kierto, ja sen paluu niin usein kuin se palaa, kuusikymmentä kertaa, ja nousee, se suuri valonlähde, joka on nimeltään aurinko, aina ja iankaikkisesti. Ja tuo, joka nousee näin, on suuri valonlähde, ja se on nimetty niin olemuksensa mukaan, sen mukaan, kuin Herra käski. Niin kuin se nousee, niin se laskee eikä pienene, eikä lepää, vaan juoksee päivät ja yöt, ja sen valo on seitsemän kertaa kirkkaampi kuin kuun valo, mutta mitä tulee kokoon, ne ovat yhtä suuria..

[Luku 73]

Ja tämän lain jälkeen minä näin toisen lain, liittyen pienempään valonlähteeseen, jolle on annettu nimi kuu. Ja sen kehä on niin kuin taivaan kehä, ja sen vaunut, joilla se kiitää, ovat tuulen ajamia, ja sille on annettu valoa mitalla. Ja sen nouseminen ja laskeminen muuttuvat joka kuussa, ja sen päivät ovat kuin auringon päivät, ja kun sen valo on täysi, se jakaantuu seitsemäsosaan auringon valosta. Ja näin se nousee. Ja sen ensimmäinen vaihe idässä tulee näkyviin kolmantenakymmenentenä aamuna: ja tuona päivänä se tulee näkyväksi, ja saattaa sinulle voimaan kuun ensimmäisen vaiheen, kolmantenakymmenentenä päivänä, yhdessä auringon kanssa siinä portissa, josta aurinko nousee. Ja puolet siitä menee eteen päin seitsemännen osan kautta, ja koko sen kehä on tyhjä, valoton, poikkeuksena siitä yksi seitsemäsosa ja neljästoistaosa sen valosta. Ja kun se vastaanottaa seitsemäsosan puolesta valostaan, sen valo jakautuu seitsemäsosaan ja sen puolikkaaseen. Ja se laskee auringon kanssa, ja kun aurinko nousee, kuu nousee sen kanssa ja ottaa vastaan puolet yhdestä valon osasta, ja tuona yönä, sen aamun alussa, kuu laskee auringon kanssa, ja on näkymätön tuon yön, neljäntoista ja puolen osansa kanssa. Ja se nousee tuona päivänä tarkalleen seitsemäsosan kanssa, ja tulee esiin ja häipyy näkyvistä auringon nousun tieltä, ja jäljelle jäävinä päivinään se tulee kolmetoista osaa kirkkaammaksi.

[Luku 74]

Ja minä näin toisen kierron, ja lain sitä varten, ja kuinka tuon lain mukaan se tekee kuukausittaisen muutoksensa. Ja kaikki nämä näytti minulle Uriel, joka on niiden kaikkien johtaja, ja niiden sijainnit, ja minä kirjoitin muistiin niiden sijainnit niin kuin hän näytti niitä minulle, ja minä kirjoitin muistiin niiden kuukaudet niin kuin ne olivat, ja niiden valojen ulkomuodon, kunnes viisitoista päivää oli tullut täyteen. Yhdessä seitsemäsosassa se täydentää kaiken valonsa valonsa idässä, ja yhdessä seitsemäsosassa täyttää kaiken pimeytensä lännessä. Ja muutamissa tietyissä kuukausissa se muuttaa asetuksiaan, ja muutamissa tietyissä kuukausissa se seuraa omalaatuista kiertoaan. Kahdessa kuukaudessa kuu laskee auringon kanssa, noissa kahdessa ovat keskimmäiset portit, kolmas ja neljäs. Se menee eteenpäin seitsemän päivän ajan, ja kääntyy ja palaa jälleen sen portin läpi, jossa aurinko nousee, ja saattaa täydelliseksi kaiken valonsa. Ja se häipyy pois auringon valon tieltä, ja kahdeksassa päivässä se menee siihen kuudenteen porttiin, josta aurinko lähtee. Ja kun aurinko lähtee neljännestä portista, se menee eteenpäin seitsemän päivää, kunnes se lähtee viidennestä ja kääntyy taas takaisin seitsemässä päivässä neljänteen porttiin ja täydentää kaiken valonsa, ja se vetäytyy ja menee ensimmäiseen porttiin kahdeksaksi päiväksi. Ja se palaa jälleen seitsemässä päivässä siihen neljänteen porttiin, josta aurinko lähtee.

Näin minä näin niiden sijainnin - kuinka kuut nousivat ja aurinko laski noina päivinä. Ja jos viisi vuotta lisätään yhteen, auringolla on kolmenkymmenen päivän ylijäämä, ja kaikki ne päivät, jotka ovat osallisia siihen yhteen noiden viiden vuoden aikana, kun ne ovat täynnä, tekevät yhteensä 364 päivää. Ja auringon ja tähtien ylijäämä jakaantuu kuuteen päivään: viidessä vuodessa, kuusi päivää joka vuosi, tulee kolmekymmentä päivää: ja kuu jää kolmenkymmentä päivää auringosta ja tähdistä jälkeen. Ja aurinko ja tähdet tuottavat tarkalleen kaikki vuodet, niin että ne eivät edistä tai viivytä sijaintiaan yhdelläkään päivällä ikuisuuteen saakka, vaan täydentävät vuodet täydellisesti 364 päivässä. Kolmessa vuodessa on 1092 päivää ja viidessä vuodessa 1820 päivää, niin että kahdeksassa vuodessa on 2912 päivää. Ainoastaan kuulle päivät koostuvat kolmessa vuodessa 1062 päivästä, ja viidessä vuodessa se jää 50 päivää jälkeen. Ja viidessä vuodessa on 1770 päivää, niin että kuulle kuusi päivää kahdeksassa vuodessa jakaantuu 21832 päivään (?), kaikki ne päivät, jotka se jää kahdeksassa vuodessa jälkeen, ovat 80. Ja vuosi tulee tarkalleen täyteen yhdenmukaisesti maailman asemien ja auringon asemien kanssa, joka nousee niiden porttien kautta ja laskee kolmekymmentä päivää.

[Luku 75]

Ja tuhansien johtajien johtajat, jotka on asetettu yli koko luomakunnan ja yli kaikkien tähtien, myös niillä on tehtävää niiden neljän karkauspäivän kanssa, ollen erottamattomat virastaan, vuosien laskennan mukaan, ja nämä palvelevat noina neljänä päivänä, joita ei lasketa mukaan vuoden laskennassa. Ja niiden ansiosta ihmiset menevät siinä harhaan, sillä nuo valonlähteet todella palvelevat maailman asemilla, yksi ensimmäisellä portilla, yksi taivaan kolmannella portilla, yksi neljännellä portilla ja yksi kuudennella portilla, ja vuoden tarkka määrä saatetaan päätökseen sen erillisten 364 aseman kautta. Sillä ne merkit ja ajat ja vuodet ja päivät näytti minulle enkeli Uriel, jonka kirkkauden Herra oli asettanut iankaikkisesti olemaan yli kaikkien taivaan valonlähteiden, taivaassa ja maailmassa, että ne hallitsisivat taivaan pinnalla ja näkyisivät maan päällä, ja olisivat johtajia päivälle ja yölle; aurinko, kuu ja tähdet, ja kaikki ne palvelevat olennot, jotka tekevät muutoksensa kaikissa taivaan vaunuissa. Samalla tavalla Uriel näytti minulle kaksitoista ovea, avoinna taivaassa, auringon vaunun kehässä, jonka läpi auringon säteet murtautuvat: ja niistä hajaantuu lämpö yli maan, kun niitä avataan osoitetuilla ajoillaan. Mitä tulee niihin kahteentoista porttiin taivaassa, maan äärissä, joista lähtevät aurinko, kuu ja tähdet, ja kaikki taivaan teot idässä ja lännessä, on monia ikkunoita avoinna niistä vasemmalle ja oikealle, ja yksi ikkuna osoitetulla ajallaan tuottaa lämpöä, vastaten noita ovia, joista tähdet tulevat sen mukaan, kun Hän on käskenyt niitä, ja mihin ne laskevat, vastaten lukumääräänsä. Ja minä näin vaunuja taivaassa, juosten maailmassa, noiden porttien yläpuolella, joissa muuttuvat ne tähdet, jotka eivät milloinkaan laske. Ja yksi on suurempi kuin kaikki muut, ja se kiertää läpi kaiken maailman.

[Luku 78]

Ja auringon nimet ovat seuraavat: ensimmäinen Orjares, ja toinen Tomas. Ja kuulla on neljä nimeä: ensimmäinen nimi on Asonja, toinen Ebla, kolmas Benase ja neljäs Erae. Nämä ovat ne kaksi suurta valonlähdettä: niiden kehä on kuin taivaan kehä, ja molempien kehän koko on sama. Auringon kehässä on seitsemän valon mittaa, joita siihen on lisätty enemmän kuin kuuhun, ja se muuttuu tarkasti määritellyissä kohdissa, kunnes seitsemäs osa auringosta on sammunut. Ja ne laskevat ja astuvat sisään lännen porteista ja kiertävät pohjoisen kautta, ja tulevat esiin taivaankannelle, itäisten porttien kautta.

Ja kun kuu nousee, neljästoista osa ilmestyy taivaalle [sen valo tulee täydeksi] - neljäntenätoista päivänä sen valo on täysi. Ja viisitoista valon osaa siirretään häneen, viidenteentoista päivään saakka, kunnes sen valo on tullut täydeksi, vuoden merkin mukaan, ja siitä tulee viisitoista osaa ja kuu kasvaa neljällätoista osalla. Ja sen (kuun) himmeneminen pienenee ensimmäisenä päivänä neljääntoista osaan sen valosta, toisena kolmanteentoista osaan valosta, kolmantena kahteentoista, neljäntenä yhteentoista, viidentenä kymmeneen, kuudentena yhdeksään, seitsemäntenä kahdeksaan, kahdeksantena seitsemään, yhdeksäntenä kuuteen, kymmenentenä viiteen, yhdentenätoista neljään, kahdentenatoista kolmeen, kolmantenatoista kahteen, neljäntenätoista puoleen seitsemäsosasta ja sen kaikki jäljelle jäävä valo katoaa kokonaan viidentenätoista.

Ja eräissä kuukausissa on kuukaudessa kaksikymmentä yhdeksän päivää ja kerran kaksikymmentä kahdeksan. Ja Uriel näytti minulle toisenkin lain: Kun valo siirtyy kuuhun, ja mille sen puolelle aurinko sen siirtää. Koko sen ajanjakson ajan, jolloin kuu kasvaa valossaan, se siirtää sitä itseensä - kun aurinkoa vastapäätä sen valo on taivaassa tullut neljäntoista päivän aikana täydeksi, ja kun se on kauttaaltaan valaistu, sen valo on taivaassa täydeksi tullut.

Ja ensimmäisenä päivänä sitä kutsutaan uudeksi kuuksi, sillä tuona päivänä valo nousee hänessä. Siitä tulee täysikuu tarkalleen sinä päivänä, kun aurinko laskee länteen, ja se nousee idästä yöllä, ja kuu loistaa läpi koko yön, kunnes aurinko nousee jälleen sitä vastaan, ja kuu nähdään aurinkoa vastapäätä. Sillä puolella, josta kuun valo tulee, sinne se jälleen himmenee, kunnes kaikki valo katoaa ja kaikki kuukauden päivät ovat lopussa ja sen kehä on tyhjä - valoa vailla. Ja kolmeen kuukauteen kuluu kolmekymmentä päivää, ja ajallaan siltä kuluu kolmeen kuukauteen - niistä jokaiseen - kaksikymmentä yhdeksän päivää, joissa se saattaa päätökseen himmenemisensä ensimmäisenä ajanjaksona, ja ensimmäiseen porttiin sata seitsemänkymmentä seitsemän päivää. Ja ulosmenonsa aikana se ilmestyy kolmen kuukauden ajan, jokaisessa kolmekymmentä kertaa, ja kolmen kuukauden ajan se ilmestyy kaksikymmentä yhdeksän kertaa. Yöllä se ilmestyy ihmisen kaltaisena kahdenkymmenen päivän ajan joka kerta, ja päivällä se ilmestyy taivaan kaltaisena, eikä siinä ole mitään muuta kuin sen valo.

[Luku 79]

Ja nyt, poikani, minä olen näyttänyt sinulle kaiken, ja kaikkien taivaan tähtien laki on valmis. Ja hän näytti minulle näiden kaikki lait joka päivälle, ja jokaisen vuodenajan ominaisen säännön, ja jokaisen vuoden, ja sen kulun, ja jokaiselle kuukaudelle ja viikolle säädetyn järjestyksen - ja kuun himmenemisen, joka tapahtuu siellä kuudennessa portissa, sillä tässä kuudennessa portissa sen valo tulee täydeksi, ja sen jälkeen alkaa himmeneminen - joka taas tapahtuu oman aikansa ensimmäisessä portissa, kunnes sata seitsemänkymmentä seitsemän päivää on täyttynyt; viikkojen mukaan luettuna kaksikymmentä viisi viikkoa ja kaksi päivää. Se vajoaa auringon ja tähtien taakse tarkalleen viidessä päivässä yhden ajanjakson kierron aikana, ja kun tämä paikka, jonka näet, on ylitetty. Sellaiset ovat ne jokaisen valonlähteen muodot ja pääkohdat, jotka arkkienkeli Uriel - joka on heidän johtajansa - näytti minulle.

[Magda-sisko]

tässä jotain kohtia

Kiitos Kirjoittaja hyvästä linkistä.

Minä näin kaikkien tuulien aarteet: Minä näin kuinka Hän oli valmistanut niiden kanssa koko luomakunnan ja maan lujat perustukset. Ja näin maan kulmakiven: Minä näin neljä tuulta jotka kantoivat taivaanvahvuutta. Ja minä näin, kuinka tuulet syöksyivät ulos taivaan kammioista, ja ottavat paikkansa taivaan ja maan välissä: nämä ovat taivaan tukipylväät. Näin taivaan tuulet, jotka kääntyvät ja tuovat auringon ja tähdet kiertoradoilleen ...

Eenokin kirjan lainauksesi ylempänä ei mielestäni vahvista Maan palloutta. Mikä kohta siinä sinun mielestäsi?

[Emil]

Tummennetut kohdat edellisessä viestissäni paljastavat maan olevan pyöreä kuten on kuukin ja muutkin planeetat ja tähdet.

Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä,
ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

Ja Jumala sanoi:
"Tulkoon valkeus".
Ja valkeus tuli.
Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.
Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi.
Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.

Ja Jumala sanoi:
"Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä".
Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla,
vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin.
Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.

Ja Jumala sanoi:
"Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan,
niin että kuiva tulee näkyviin".
Ja tapahtui niin.
Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi.
Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala sanoi:
"Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä,
ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on".
Ja tapahtui niin:
maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan,
ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli.
Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kolmas päivä.

Ja Jumala sanoi:
"Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä,
ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia,
ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle".
Ja tapahtui niin:
Jumala teki kaksi suurta valoa,
suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.
Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen,
paistamaan maan päälle ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä.
Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, neljäs päivä.

[kalamos]

Alussa oli vain yksi manner,
joka sitten aikanaan jakautui.

Tuon mantereen keskipiste on Jerusalem.
Siitä pisteestä me katselemme kaikkea,
kun luemme Raamattua.

Esimerkiksi Eeden on idässä tuosta pisteestä katsoen.
Jerusalemista suoraan pohjoiseen mentäessä vastaan tulee Moskova.
Samoin esimerkiksi auringon nousu ja lasku pitää ymmärtää siten,
että me tarkastelemme tuota tapahtumaa Jerusalemista käsin.

Ymmärrän Raamatun ilmoituksen niin,
että tuo manner palautuu yhdeksi siinä prosessissa,
josta Ilmestyskirja kertoo.

Tuo manner yhdistettynä todellakin on sellainen,
että sen topografiassa on havaittavissa neljä kulmaa.
Eli kun Ilmestyskirja puhuu maan neljästä kulmasta,
niin silloin tosiaan yhdellä ja yhtenäisellä mantereellla on neljä kulmaa.

Eli nyt ei puhuta planeetasta vaan mantereesta.
Mantereella on ääret, kun meri ympäröi sitä joka puolelta.

[Magda-sisko]

On teorioita (ja tosiasioita), että kuuhunlento, satelliittikuvat jne. ovat feikkejä. Missä ovat aidot Nasan satelliittikuvat, en löytänyt muuta kuin animaatioita. Mitä kaikkea meiltä salataan ja miksi?

Jeesus puhuu usein ihmissilmistä. Ihminen näkee vajavaisesti, ja koko näköaistimme on optista harhaa.

Myös on paljon kehotusta etsiä Jumalan viisautta, johon me emme ikinä yllä, vaikka meillä olisi kaikki maailman viisaus ja tieto.

Itsestäni sanon, että olen vilpitön etsijä tässä asiassa. Omaksun totuuden, kun tunnistan sen Jumalalta tulleena, omaani ja toisten mielipiteisiin en voi tukeutua.

Keskustelu silti jatkukoon, mielenkiintoista!