Uskosta uskoon ?

[Jukka]

Tämä ja saman tyyppiset ilmaiset Raamatussa ovat askarruttaneet minua paljon. Otan tähän lähtökohdaksi raamatunpaikan josta otsikon ilmaisu

Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta".

Tämä aloitukseni on kysymysluonteinen, koska en ole löytänyt ilmaisulle yksiselitteistä ratkaisumallia. Jossain vaiheessa ajattelin, että tämä on "sitä teologien selittämää Paavalin retoriikkaa", mutta ilmaan jäi kysymys: mitä hän pyrki suomeksi sanomaan? Paavali käyttää samaa tyyliä ainakin 2.Kor. 3:18 "kirkkaudesta kirkkauteen". Sitten huomasin, että VT:n psalmissa käytetään samaa ilmaisutapaa, "voimasta voimaan" (Ps. 83:8). Se "retoriikka" ei voinut ollut Paavalin kynästä koska luki LXX:ssa (VT:n kreikannos), joka oli syntynyt vuosisatoja ennen ajanlaskumme alkua.

Voisivatko tällaiset kohdat Jumalan Hengen vaikutuksesta tarkoituksella jätetyt moniselitteisiksi vai tahtoisiko Hän kuvata sen yksiselitteisen selväpiirteisesti? "Kuinkas luet?" kysyi Jeesus lainoppineelta Kirjoituksista (Mt.10:26b) ja nyt kysyn minä teiltä? Miten ymmärrätte tuon ilmaisun "uskosta uskoon"?

[kalamos]

Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta".

Kuultuamme pelastuksemme evankeliumin ja uskoviksi tultuamme
me uskosta vanhurskautetut nyt jatkuvasti myös elämme uskosta,
ja niin Jumalan vanhurskaus saa tulla näkyviin meissä eri tavoin ja yhä enenevästi.

Vastaavasti kirkkaudesta puhuttaessa
me Valkeuden lapset koko ajan katselemme Häntä, joka on Totinen Valkeus,
ja niin me muutumme yhä enemmän Hänen kaltaisikseen.

[Jukka]

Aloituksessani kysyin

Voisivatko tällaiset kohdat [kuin uskosta uskoon olla] Jumalan Hengen vaikutuksesta tarkoituksella jätetyt moniselitteisiksi vai tahtoisiko Hän kuvata sen yksiselitteisen selväpiirteisesti?

Vastauksessasi tulkitset ilmoituksen yksiselitteiseksi. Vai ymmärsinkö oikein? Mutta mihin silloin sana "siinä" (jae 17a) viittaa: evankeliumiin, pelastukseen vai uskovaiseen? Sana on yksikössä.

Sanat 'uskosta uskoon' (εχ πιστεως εις πιστιν) on minusta vaikeat ymmärtää, kun Paavali liittää niihin vielä VT:n Habakukin kirjan sanat "vanhurskas on elävä uskosta". Kielenkääntäjien mukaan hebrealaisessa alkutekstissä sanat tulkittiin tarkoittavan 'vanhurskas on elävä (pelastuva) uskollisuutensa kautta', mutta LXX:ssa siinä näyttää tarkoitettavan Jumalan uskollisuuden kautta. Joka tapauksessa kummatkin käännökset liittävät sanan 'uskosta' teonsanaan 'elää'. Paavali liitti elää-sanan tekstissä subjektiin 'vanhurskas'. (Tästäkin esimerkiksi Käsemann ja Nygren ovat vastakkaisilla linjoilla). Menee minulle liian vaikeaksi kun en osaa suomeakaan riittävän hyvin ja hebreaa vain pari sanaa; amen ja shalom. Lutherin eräs tulkinta näyttää olevan, että on tehtävä ero evankeliumia julistavan ja sen kuulevan välillä ja näin evankeliumin pelastava voima siirtyy uskosta (julistajasta) uskoon (vastaanottavaan kuulijaan). On sellainenkin tulkinta, että kysymys on uskon jatkuvuudesta ja kasvamisesta (tämän tapaiseen tulkintaan ainakin osaksi viittasit tekstissäsi).

Kuultuamme pelastuksemme evankeliumin ja uskoviksi tultuamme
me uskosta vanhurskautetut nyt jatkuvasti myös elämme uskosta,
ja niin Jumalan vanhurskaus saa tulla näkyviin meissä eri tavoin ja yhä enenevästi

Evankeliumissa on joka tapauksessa ratkaiseva tekijä Kristus-tietoisuus ja uskon kautta Hänen lunastustyöhönsä omistettu lahjavanhurskaus vaikka emme edes ymmärtäisi mitä vanhurskaudella todella tarkoitetaan. Jossain tämä sana 'vanhurskaus', joka nyt liittyy myös aloitukseeni, oli käännetty 'Jumala hyväksyy yhteyteensä'. Kyllä, mutta Jumalan vanhurskaus on paljon enemmän kuin pelkkä juridinen termi, joksi sitä ajassamme mielellään kutsutaan.

Kiitos vastauksestasi. Ehkä nyt kirjoittamani luettuasi jotain haluat vielä sanoa.

[Jukka]

Löysin äsken sikin sokin sekaisin olevasta kirjastostani Bo Harald Giertz´in lyhyehkön kirjan Roomalaiskirjeen selitys. Olin aikaisemmin tutkaillut kommentaaria ohi mennen muutamalta sivulta. Nyt katsoin mitä hän kirjoitti aloituksessa esille otetusta r-paikasta. Otan sieltä vain kaksi kohtaa tähän, kummatkin sivulta 18.

Lause "Vanhurskas on elävä uskosta" voidaan myös kääntää: "Uskosta vanhurskas on elävä". Käännettiinpä kuinka päin tahansa, asia on sama, Vanhurskaaksi (=viattomaksi, kelvolliseksi, Jumalan lapseksi) ihminen tulee uskomalla Kristukseen, ja silloin hänellä on iankaikkinen elämä.

Miksi Paavali käyttää sanontaa "uskosta uskoon", on vaikeampi asia selittää. Ehkä hän tarkoittaa sitä, että uskolla vastaanotettu Jumalan lapseus myös johtaa "uskoon", uskon syvenemiseen ja vahvistumiseen minussa itsessäni ja kenties myös siihen, että voin auttaa toisia uskomaan ja niin ottamaan vastaan saman Jumalan lahjan.

Kommentaari on laadittu Raamatun perustotuuksiin vasta tutustuville ihmisille. Sen alkusanoissa todetaan, että teoksen "päätarkoituksena on koko ajan ollut asiayhteyksien ja perusajatusten käsitettäväksi tekeminen". Selitykset on kirjoitettu yhteneväiseksi ja ne on pyritty tekemään mahdollisimman lyhyiksi. Joistain kirjastoista teos voi olla löydettävissä. Se on Karas-Sanan kustantama, 1980 painettu. Minua miellytti teoksen 'yksinkertainen ja opettavainen tapa lähestyä ihmistä, jolle hengelliset totuudet ovat vasta puhkeamassa taimelle". Kun vertaan teosta esimerkiksi professori Aimo Nikolaisen Roomalaiskirjeen kommentaariin, niin liikutaan aivan eri kehillä. Nikolaisen kommentaariin ei voi päästä sisälle ellei osaa muinais-kreikkaa ja teologista termistöä. Se voi pureutua syvälle teologisessa merkityksessä -en tiedä- mutta jos pääasiallinen tavoitteemme on oppia tuntemaan Henkilöä enemmän kuin kirjainta, niin suosittelen yksinkertaisista selitysteoksista aloittamista ja Jeesuksen kanssa ajan viettämistä; ja tietenkin hyvien raamattutuntien kuuntelemista. Jumala on asettanut seurakuntiin opettajia sinua ja minua varten.

[kalamos]

Esimerkiksi Aabraham oli ensinnäkin vanhurskautettu uskon kautta.

Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu,
on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".
Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi

Mutta sitten Aabrahamin elämässä ilmeni tästä uskosta seuraavia
uskon tekoja. Ja näin Jumalan vanhurskaus ilmeni hänessä
jatkuvasti uusina uskon tekoina.

Siis ensin tulee Jumalan Sana eli evankeliumi,
johon sisältyy Jumalan voima.
Jos me otamme sen vastaan,
niin me saamme lahjaksi uskon ja meidät vanhurskautetaan.
Sen jälkeen Sanan voima vaikuttaa meissä uskon tekoja,
joissa Jumalan vanhurskaus tulee esiin.

Jumalan Sana eli Jeesus Kristus on tuon uskon alkaja.
Hän vaikuttaa meissä uskon.
Ja sitten meillä on etuoikeus elää tuossa Hänen uskossaan.
Siis Jeesus Kristus on tuon uskon lähde alusta loppuun saakka.

Jeesus ja Hänen uskonsa ovat meille lahja.
Ne, jotka ottavat tämän lahjan vastaan ovat
vanhurskautettuja ja elävät vanhurskasta elämää uskon kautta.
Ne, jotka tuon lahjan hylkäävät, ovat
vääriä eli epävanhurskaita eli antivanhurskaita,
ja he elävät elämää joka ei ole kuuliaista Herralle.

Siis vanhurskaissa vaikuttaa eri voima kuin epävanhurskaissa.
Meissä vaikuttaa evankeliumiin kätketty Jumalan voima,
jossa Jumalan vanhurskaus ilmestyy
tai ehkä oikeammin käännettynä paljastuu tai tulee ilmi
uskosta uskoon ... siis kääntymisestä alkaen aina uusina uskon tekoina.

Aabrahamin kohdalla huippukohta tämän vanhurskauden ilmenemisessä oli se,
että Hän oli valmis uhraamaan oman poikansa.
Ja silloin Hän sai nähdä Jeesuksen päiviin ja ymmärtää,
että ei hänen tarvitse uhrata poikaansa.
Jumala tulee antamaan oman Poikansa uhriksi,
ja niin meillä on nyt evankeliumi ja siihen kätkeytyvä Voima,
joka saa aikaiseksi sen, että me synteihimme kuolleet
voimme tulla siirretyksi kuoleman tilasta takaisin elämään uskon kautta,
ja sitten elää tässä uskossa koko vaelluksemme ajan siten,
että Jumalan vanhurskaus paljastuu tai tulee ilmi meissä.

[Magda-sisko]

Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy
uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta".

Tutkin Roomalaiskirjettä yrittäen porautua joka (suomennettuun) sanaan. Mitä tässä tarkoittaa uskosta uskoon? Miksei vain uskon avulla tai uskossa?

Tulen kyselemään Rm-kirjeestä vielä muutakin, toivottavasti vastaaja(t) olette kärsivällisiä kanssani.

[kalamos]

Uskonelämä alkaa kääntymisestä.
Siis ... ensin on kääntyminen.
Vasta kun olemme kääntyneet,
me voimme uskoa.

Tai ...
oikeastaan kysymys ei ole minun uskostani.
Vaan Jeesus on läsnä tuossa tilanteessa,
jossa Pyhä Henki vetää minua Kristuksen luo.
Ja jos minussa tapahtuu mielenmuutos eli kääntyminen,
niin sitten siitä hetkestä alkaen Jeesus vaikuttaa uskon.

Siis ...
minä käännyin ja huomasin saaneeni lahjaksi uskon.
Kysymys on siis loppujen lopuksi
Jeesuksen uskosta,
joka aktivoitui minussa,
kun käännyin.

Eli minä olen kääntynyt.
Sain lahjaksi uskon - Jeesuksen uskon.
Ja sitten minä elän tuossa Hänen uskossaan.

ja minä elän,
en enää minä,
vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni.

Siis ...
minä käännyin ja sain siinä hetkessä lahjaksi uskon.
Ja niin minä uskoin Jeesukseen.

Mutta sen jälkeen
minä olen elänyt elämääni Jumalan Pojan uskossa.

Ja nyt minä olen tämän uskon tähden vanhurskas.
Minä olen siis vanhurskas sen uskon tähden,
jonka Jeesus vaikuttaa,
ja jonka kantava voima alusta loppuun saakka on Jeesus.

Paavali oli saavuttanut fariseuksena tason,
josta sanottiin, että on nuhteeton.
Siis Mooseksen lakiin nähden.
Tuon saavutuksensa Paavali heitti roskakoriin,
kun sai osakseen tuon
Jeesuksen uskon kautta saatavan vanhurskauden.

Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi
tuon ylen kalliin,
Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani,
tuntemisen rinnalla,
sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki
ja pidän sen roskana
- että voittaisin omakseni Kristuksen
ja minun havaittaisiin olevan hänessä
ja omistavan, ei omaa vanhurskautta,
sitä, joka laista tulee,
vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta,
sen vanhurskauden,
joka tulee Jumalasta uskon perusteella

Avautuisikohan minulle nyt,
mitä Paavali sanoo:

Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy
uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta".

Siis ...
Jumalan vanhurskaus ...
ilmestyi minulle uskon kautta,
ja sitten siitä alkaen
minä olen elänyt tuossa uskossa.

Ja koko ajan puhutaan Jeesuksen uskosta
eli Jumalan Pojan uskosta.
Siinä lahjauskossa minä sain
ottaa vastaan pelastuksen
ja sitten siitä alkaen olen saanut elää siinä.

[talutettava]

Uskonelämä alkaa kääntymisestä.
Siis ... ensin on kääntyminen.
Vasta kun olemme kääntyneet,
me voimme uskoa.

Eli minä olen kääntynyt.
Sain lahjaksi uskon - Jeesuksen uskon.
Ja sitten minä elän tuossa Hänen uskossaan.

ja minä elän,
en enää minä,
vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni.

Paavali oli saavuttanut fariseuksena tason,
josta sanottiin, että on nuhteeton.
Siis Mooseksen lakiin nähden.
Tuon saavutuksensa Paavali heitti roskakoriin,
kun sai osakseen tuon
Jeesuksen uskon kautta saatavan vanhurskauden.

Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi
tuon ylen kalliin,
Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani,
tuntemisen rinnalla,
sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki
ja pidän sen roskana
- että voittaisin omakseni Kristuksen
ja minun havaittaisiin olevan hänessä
ja omistavan, ei omaa vanhurskautta,
sitä, joka laista tulee,
vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta,
sen vanhurskauden,
joka tulee Jumalasta uskon perusteella

Avautuisikohan minulle nyt,
mitä Paavali sanoo:

Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy
uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta".

Tuossa tutkiessani uskoon liittyviä kohtia Raamatusta, tuli esille tuo "uskosta uskoon" kohta Roomalaiskirjeestä ja muistelin, että siitä on olemassa Jukan tekemä aloitus täällä.

Luin kommentit läpi ja täällä viimeisenä oli kalamoksen kommentti, jossa "uskosta uskoon" on hänelle avautunut juuri samalla tavalla, kuin itsekin siitä ajattelen.

Lähinnä tuo Filipin seurakunnalle Paavalin kirjoittama tekstikohta oli omalta kohdaltani avain tuon "uskosta uskoon" avautumiselle.

Paavali ( Fil 3:9) kirjoitti:
ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;

Eli olen samaa mieltä tässä kalamoksen pohdinnan kanssa.

[kalamos]

Viimeisimmässä viestissäni kysyin itseltäni,
avautuisikohan minulle nyt,
mitä Paavali sanoo:

Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy
uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta".

Luin illalla tätä viestiketjua läpi useammankin kerran
ja nyt vielä aamulla uudelleen
ja kyllä minä nyt ymmärsin tähänastisen.
Ja kun Talutettavakin tuli samaan johtopäätökseen,
niin se tietenkin rohkaiseee,
että en ole ihan pöpelikössä.

Mutta kun tutkistelin Jukan kysymyksiä,
niin monikin niistä on jäänyt vielä vaille
sellaista seikkaperäistä vastausta,
jota Jukka kaipasi.
Esimerkiksi tekninen tutkinta siitä,
"missä" Jumalan Vanhurskaus ilmestyy,
on jäänyt tekemättä.

Mutta mihin silloin sana "siinä" (jae 17a) viittaa: evankeliumiin, pelastukseen vai uskovaiseen? Sana on yksikössä.

Evankeliumi eli ilosanoma
ristiinnaulitusta Kristuksesta
on Jumalan Voima,
joka pelastaa.

Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy

Siinä ... evankeliumissa ...
jota Paavali ei häpeä,
ilmestyy meille Jumalan Vanhurskaus
monessakin eri merkitysvivahteessa.

Ensinnäkin
Paavalin julistamassa evankeliumissa
ilmestyy meille
Jumalan Vanhurskaus eli Jeesus Kristus.
Hän on ainoa Vanhurkas.

Toiseksi Paavalin julistamassa evankeliumissa
ilmestyy meille
Jumalan Vanhurskaus eli Oikeudenmukaisuus.
Hän otti omalle kontolleen luomansa ihmisen teot.

Kolmanneksi
Paavalin julistamassa evankeliumissa
ilmestyy meille
Jumalan Vanhurskaus eli Jumalan Lahja.
Me saamme lahjaksi Jumalan Vanhurskauden.

Ja tämän evankeliumin,
jonka Paavali näin tuo kiteytettynä esiin
jo kirjeensä alkuriveillä,
Paavali oli saanut suoraan Jeesukselta,
eikä esimerkiksi Jeesuksen opetuslapsilta.
Ja sitten Paavali julistaa meille tuon evankeliumin.

Roomalaiskirje on siis
Paavalin julistama armon evankeliumi meille pakanoille.
Vaikka hän aina välillä mainitseekin juutalaiset,
jotka valitettavasti eivät ottaneet vastaan
Jumalan Vanhurskautta eli Jeesusta Kristusta.

Veljet,
minä toivon sydämestäni
ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä,
että he pelastuisivat.

Sillä minä todistan heistä,
että heillä on kiivaus Jumalan puolesta,
mutta ei taidon mukaan;

sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta,
vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan,
eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Sillä Kristus on lain loppu,
vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

Kristus on lain täyttymys
vanhurskaudeksi jokaiselle,
joka uskoo.

Laki täytettiin siten,
että Jeesus täytti sen viimeistä piirtoa myöten.
Jeesus on ainoa Vanhurskas.

Laki täytettiin siten,
että synti sai lain määräämän seuraamuksen.
Jeesus on viaton Uhrikaritsa meidän edestämme.

Ja kaiken sinetöi evankeliumin ilmoitus siitä,
että Jeesus on noussut kuolleista.
Siksi me tiedämme,
että todellakin kaikki on
Täytetty/Maksettu

Tässä ilosanomassa ilmestyy
meille koko ajan alusta loppuun saakka
Jumalan Vanhurskaus.

[Annora]

Ajattelen meille kaikille tuttuja ilmaisuja:
- päivästä toiseen tai voisi myös sanoa jostain jatkuvasti tapahtuvasta asiasta, jotta se on "päivästä päivään", vaikkapa auringon nousu ja auringon lasku.

Tuo ilmaisee aivan selvästi samankaltaista ja jatkuvuutta.

Niin on myös "uskosta uskoon", se jatkuu samanlaisena päivästä toiseen ja niinpä "vanhurskas on elävä uskosta" - päivästä päivään.

Luther 1545:

17 sintemal darinnen offenbaret wird die Gerechtigkeit, die vor Gott gilt, welche kommt aus Glauben in Glauben; wie denn geschrieben stehet: Der Gerechte wird seines Glaubens leben.