Tarkastelun alla on tämä Raamatun kohta: 2.Korinttolaiskirje 13:5:
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.Korintin seurakunnassa oli vakavia syntielämään liittyviä ongelmia, korinttolaiskirjeet osoittavat sen. Uskova seuraa Jeesusta eikä hän voi millään suosia syntiä - Paavali ikään kuin kysyy:
“Jos suositte syntiä, niin kuinka voitte lainkaan pitää itseänne uskovina?” Tuo on tärkeä kysymys myös meidän päiviemme kristityille näinä luopumuksen aikoina.
Paavalilla oli jatkuva huoli monista seurakunnista, joissa uudestisyntyminen Jumalan lapseuteen ei näkynyt selvänä muutoksena seurakuntalaisten elämässä. Jeesuksen veren hinnalla saatu armo oli vääristelty “halvaksi armoksi”.
Paavali (Room.6:1-2) kirjoitti: “Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Paavali halusi nähdä väärintekijöiden katuvan. Mutta monet niistä, jotka olivat langenneet elämässään moraalittomuuteen, olivat ryhtyneet haastamaan Paavalin auktoriteettia apostolina. Paavali aikoi kurittaa tiukasti niitä, jotka eivät ottaneet huomioon hänen varoitustaan. Niinpä hän käänsi heidän haasteensa toisinpäin ja pyysi heitä tutkimaan ja testaamaan itseään nähdäkseen, olivatko he ollenkaan uskossa.
Paavali (2.Kor.13:2-3) kirjoitti: “Olen edeltäpäin sanonut ja sanon edeltäpäin niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille – niin kuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tykönänne, samoin nytkin, kun olen poissa - etten, kun taas tulen, ole teitä säästävä, koska te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen.”
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Paavali kehotti korinttolaisia tutkimaan itseänsä. Aikaisemmin hän oli havainnut seurakunnan osallistuvan Herran ehtoolliseen arvottomalla tavalla. Hän sanoi heille:
"Jokaisen tulee tutkia itsensä, ennen kuin he syövät leivästä ja juovat maljasta" (1. Kor. 11:28). Uskovien tulee tutkia motiivejaan, tekojaan ja sydämensä nykyistä tilaa varmistaakseen, etteivät he murehduta Jumalaa ja aiheuta itselleen kuritusta Taivaan Isän kädestä.
Paavalin ensisijainen tarkoitus oli tuoda hengellistä terveyttä ja eheyttä Korintin kristilliseen yhteisöön. Jos yksilöt olisivat aidosti uskossa, he tietäisivät, että Jeesus Kristus asui heidän sisimmässään. Hänen Pyhä Henkensä toimisi heissä edistäen pyhitystä ja moraalista elämää. Mutta
jos heidän elämänsä ei osoittanut todisteita Hengen toiminnasta, niin Jeesus Kristus ei asunut heissä. Ja jos Kristus ei ollut heissä, he epäonnistuivat kokeessa (testissä). Kovantuntuisista puheistaan huolimatta Paavali ei ollut tuomiohenkinen. Toisten ristiin kuulustelun sijaan uskovien tulee pysyä oman elämänsä tutkimisessa, siinä on jo aivan tarpeeksi.
Paavali (Gal.6:3-4) kirjoitti:“Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on.”
Sitten se suuri kysymys: millä tavalla me sitten voimme tutkia, koetella itseämme? Yksi tapa testata itseäsi on tarkistaa, onko elämässäsi minkäänlaisia todisteita Pyhän Hengen työstä - onko uskoon tulemisesi tuonut mitään muutosta entiseen, maalliseen elämääsi verrattuna?
Paavali (Gal5:22) kirjoitti: ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä”
.
Jeesus vahvisti, että todelliset Jumalan profeetat tunnistetaan heidän hedelmistään.
Matteus (Matt.7:15-17) kirjoitti: “Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.”
Vaikea, mutta hengellisesti hyödyllinen kysymys, joka on kysyttävä itseltämme säännöllisesti, on: "Mikä on hengellinen tilani?" Profeetta Jeremia kutsui Jumalan kansaa rehelliseen itsearviointiin ja katumukseen:
(Valitusvirret 3:40) kirjoitti:”Tutkikaamme teitämme ja koetelkaamme niitä, ja palatkaamme HERRAN tykö”
Raamattu kehottaa meitä "koettelemaan kaikkea", luopumaan pahasta ja "pitämään kiinni siitä, mikä on hyvää" (1. Tessalonikalaiskirje 5:21–22).
Ehkä voisimme yhdessä harkita Daavidin tavoin tällaista rukousta:
Daavid (Ps.139:23-24) kirjoitti:”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni; koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan viedä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle”