Täytetty synti synnyttää kuoleman

[Kirjoittaja]

Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa,
joka häntä vetää ja houkuttelee;

kun sitten himo on tullut raskaaksi,
synnyttää se synnin,
mutta kun synti on täytetty,
synnyttää se kuoleman.

Älkää eksykö,
rakkaat veljeni.

Mitä tämä tarkoittaa?

[kalamos]

Kun Jaakobin kirjettä koskevaa
keskustelua lähtee etsimään
tältä foorumilta,
niin sehän tapahtuu
etusivulta alkaen näin:

-> RAAMATTU
-> UUSI TESTAMENTTI
-> Kirjeet (epistolat)
-> Jaakobin kirje

Ja tuossa viieisessä vaiheessa
voikin tulla ihmetys,
jos katse kiinnittyy
kirjeluettelon loppuosaan
Juudaan ja Johanneksen kirjeisiin.

Mutta Jaakobin kirje onkin ensimmäisenä.
Eli se on vanhin UT:n kirjeistä.

Toinen Jeesuksen veljistä Juuda
on kirjoittanut kirjeensä
paljon myöhemmin,
ja näkyy siksi tuossa kirjeluettelossa
toiseksi viimeisenä.

Kun on kysymyksessä Jeesuksen veljen kirje
ja vielä varhain kirjoitettuna,
niin se värjää taustan kirjeelle.

Kirjettä ei voi ymmärtää,
jos ei ymmärrä juutalaista ajatustapaa
ja tunne Vanhaa Testamenttia
niin tarkoin kuin aikalaiset juutalaiset
sen tunsivat.

Jeesus oli ilmestynyt Jaakobille
ylösnousemuksensa jälkeen.
Jaakob oli siis nähnyt kuolleen veljensä
ylösnousseena.

Ja niin hän ja muutkin Jeesuksen veljet
uskoivat nyt Jeesuksen olevan Messias,
vaikka eivät aikaisemmin uskoneet.
Ja niin he olivat muun muassa
mukana rukoilemassa yläsalissa
muiden uskovien kanssa helluntaipäivänä
odottaen Jeesuksen lupausta siitä,
että heidät puetaan Voimalla Korkeudesta.

Otan nyt Paavalilta
ensimmäisen Raamattulainauksen,
koska se on tärkeä sisäistää,
jotta ymmärrämme Jaakobin kirjettä
erityisesti nyt esillä olevassa kohdassa.

Veljet,
minä johdatan teidät tuntemaan
sen evankeliumin,
jonka minä teille julistin,
jonka te myöskin
olette ottaneet vastaan
ja jossa myös pysytte

ja jonka kautta te myös pelastutte,
jos pidätte siitä kiinni semmoisena,
kuin minä sen teille julistin,
ellette turhaan ole uskoneet.

Sillä minä annoin teille
ennen kaikkea tiedoksi sen,
minkä itse olin saanut:

että Kristus on kuollut
meidän syntiemme tähden,
kirjoitusten mukaan,

ja että hänet haudattiin
ja että hän nousi kuolleista
kolmantena päivänä,
kirjoitusten mukaan,

ja että hän näyttäytyi Keefaalle,
sitten niille kahdelletoista.

Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa
enemmälle kuin viidellesadalle veljelle,
joista useimmat
vielä nytkin ovat elossa,
mutta muutamat ovat nukkuneet pois.

Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille,
sitten kaikille apostoleille.

Mutta kaikkein viimeiseksi
hän näyttäytyi minullekin,
joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.

Sillä minä olen apostoleista halvin
enkä ole sen arvoinen,
että minua apostoliksi kutsutaan,
koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

Paavali oli siis saanut pakanain apostolina
evankeliumin julistettavaksi
suoraan Jeesukselta.

Ilmeisesti Paavali oli saanut
ylen suuria ja ihmeellisiä ilmestyksiä
runsain määrin kolmen vuoden aikana.

Hän tiesi asioista,
joista eivät muut tienneet,
kun ei sitä ollut muille ilmoitettu.

Ja niin tapahtuu,
että kolmen vuoden kuluttua
Paavali meni tapaamaan Pietaria
ja tätä korkea-avoista
Jerusalemin seurakunnan johtajaa,
Jaakobia.

Mutta kun hän,
joka äitini kohdusta saakka
on minut erottanut ja kutsunut
armonsa kautta,

näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa,
että minä julistaisin evankeliumia hänestä
pakanain seassa,
niin minä heti alunpitäenkään
en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä,
enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo,
jotka ennen minua olivat apostoleja,
vaan menin pois Arabiaan
ja palasin taas takaisin Damaskoon.

Sitten, kolmen vuoden kuluttua,
minä menin ylös Jerusalemiin
tutustuakseni Keefaaseen
ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi.

Mutta muita apostoleja minä en nähnyt;
näin ainoastaan Jaakobin,
Herran veljen.

Otetaan vielä esille Luukaksen
tallennus Apostolien teoista.

Ja Juudeasta tuli sinne muutamia,
jotka opettivat veljiä:

"Ellette ympärileikkauta itseänne,
niinkuin Mooses on säätänyt,
ette voi pelastua."

Kun siitä syntyi riita
ja kun Paavali ja Barnabas
kiivaasti väittelivät heitä vastaan,

niin päätettiin,
että Paavalin ja Barnabaan
ja muutamien muiden heistä
tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden
apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin.

Lopputuloksen sinetöi
arvovaltaisen Jaakobin lausuma:

Kun he olivat lakanneet puhumasta,
lausui Jaakob:

"Miehet, veljet,
kuulkaa minua!

Simeon on kertonut,
kuinka Jumala ensi kerran
katsoi pakanain puoleen
ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä.
Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat,
sillä näin on kirjoitettu:

'Sen jälkeen minä palajan
ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan;
minä korjaan sen repeämät
ja nostan sen jälleen pystyyn,
että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa,
ynnä kaikki pakanat,
jotka ovat minun nimiini otetut,
sanoo Herra,
joka tämän tekee,
mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'.

Sentähden minä olen sitä mieltä,
ettei tule rasittaa niitä,
jotka pakanuudesta kääntyvät
Jumalan puoleen,

vaan heille kirjoitettakoon,
että heidän pitää karttaman
epäjumalien saastuttamaa
ja haureutta
ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.

Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti
joka kaupungissa julistajansa;
luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina."

Edellä kertomastani ymmärrämme sen,
että ei ole mitenkään mahdollista,
että Jaakob ja Paavali olisivat
olleet jotenkin erimielisiä joistakin asioista.
Aivan päinvastoin.

Ei ole mitään ristiriitaa esimerkiksi siinä,
kun Paavali kirjoittaa

Sillä
armosta te olette pelastetut
uskon kautta,
ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi.

ja Jaakob kirjoittaa

Te näette,
että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista
eikä ainoastaan uskosta.

Tällä halusin pohjustaa tämän
keskustelun.

[Hedelmöitetty synti]

Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa,
joka häntä vetää ja houkuttelee;

kun sitten himo on tullut raskaaksi,
synnyttää se synnin,
mutta kun synti on täytetty,
synnyttää se kuoleman.

Älkää eksykö,
rakkaat veljeni.

Mitä tämä tarkoittaa?

Mikä sattuma, että tämä kohta oli aamunavauksessani.
"On tullut raskaaksi" tulkitaan usein että kun syntiä on tullut paljon tai se on vakavaa. Mutta asiayhteyden mukaan se tarkoittaa, että kun synti on siinnyt tai tullut hedelmöitetyksi.
Hedelmöitetty sukusolu jatkaa kasvuaan ihmiseksi. Samoin hedelmöitetty synti jatkaa kasvuaan. Jos annan sen kasvaa, se tulee täyteen mittaansa, ja silloin kuolen hengellisesti.

"Älkää eksykö" tässä yhteydessä tarkoittaa, että älä anna synnin viedä sinua niin kadoksiin, että ei enää ole paluuta.

Eikö olekin vakava varoitus! Kuten sanottu, sain tämän selityksen juuri äsken, ja uskon tämän tulleen Jumalalta. Että sinäkin veljeni sait tästä ajateltavaa, on kyllä ihmeellinen sattuma.

Hyvää joulun (ja sen suuren ja oikean Joulun) odotusta.

[kalamos]

Paavalin ensimmäisten kirjeiden
kirjoittamisajankohta sijoittuu
hyvin lähelle Jaakobin kirjeen
kirjoittamisajankohtaa.
Mutta uskon Jaakobin kirjeen
olleen varhaisin.
Sanoohan Paavalikin
evankeliuminsa alkujohdannon päätteeksi:

Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,

juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.

Jerusalemiin kokoontuneet
Israelin 12 sukukuntaa sai kuulla
ensimmäisenä kuinka taivaasta tuli humaus,
kuin väkevä tuulispää.

Ja sitten sen kohteeksi joutunut
joukko käyttäytyi kuin sekopäiset.

Ja kohta evankeliumi julistetaan juutalaisille
keskellä Jerusalemia.

Tuhannet saivat kokea
uudestisyntymisen ihmeen
heti ensimmäisessä humauksessa.

Ja nyt Israelin kantaisän kaima
kirjoittaa hajallaan oleville
12:lle sukukunnalle.

Jaakob,
Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija,
lähettää tervehdyksen
kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle.

Jaakob kirjoittajana
ja kirjeen vastaanottajat
olivat siis jo saaneet
kokea sen uudestisyntymisen ihmeen,
jonka kerran on kokeva
koko Israelin kansan jäännös,
kun Jeesus tulee taivaasta takaisin maan päälle
ja perustaa Israelille valtakunnan.

Tämän tapahtuman odotuksessa
Jaakob kirjoittaa kirjeen uskoville,
joilla on tehtävä.
Mutta myös koettelemuksia.

Ja heti kirjeen toinen jae
iskeytyy keskustelumme aiheeseen.

Veljeni,
pitäkää pelkkänä ilona,
kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,

Miksi on ilo kokea koettelemuksia.
Se antaa kestävyyttä.

Seuraavan jakeen alktutekstissä
ei ole sanaa kiusaus/koetus/koettelemus,
joten laitan sen harmaalla.

tietäen,
että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa
saa aikaan kärsivällisyyttä.

Mihin tarvitsemme kärsivällisyyttä.
Palvelutehtäväämme.
Alkuteksti puhuu työtehtävästä.

Ja kärsivällisyys tuottakoon
täydellisen teon,
että te olisitte täydelliset ja eheät
ettekä missään puuttuvaiset.

Siis uskovana meillä
jokaisella on tehtävä eli työ.

Ja kutsumustehtävämme hoitaminen
vaatii tässä maailmassa kärsivällisyyttä.
Ja sitä saamme koettelemusten keskellä.

Mutta työtehtävämme suorittaminen
vaatii lisäksi viisautta.

Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta,
anokoon sitä Jumalalta,
joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta,
niin se hänelle annetaan.

Mutta anokoon uskossa,
ollenkaan epäilemättä;

sillä joka epäilee,
on meren aallon kaltainen,
jota tuuli ajaa ja heittelee.

Älköön sellainen ihminen luulko
Herralta mitään saavansa,

kaksimielinen mies,
epävakainen kaikilla teillään.

Minun kutsumukseni on kirjoittaa.
Kalamos = ruoko(kynä)

Mutta valitettavasti kuulun sarjaan,
jolta puuttuu viisautta.

Ja niin minä joudun toimimaan
täysin uskon varaisesti
huokaillen ja rukoillen viisautta
jokaisen rivini alussa.

Mutta anokoon uskossa,
ollenkaan epäilemättä;

sillä joka epäilee,
on meren aallon kaltainen,
jota tuuli ajaa ja heittelee.

Älköön sellainen ihminen luulko
Herralta mitään saavansa,

kaksimielinen mies,
epävakainen kaikilla teillään.

Ruoko pysyy juurillaan,
kun tuuli sitä huojuttaa.

Mutta kansojen meret
ovat tuuliajolla.
Ja jokainen aalto törmää lopulta rantakiviin.

Mutta ruoko on Jumalan kädessä.
Pauhaavan merenkin keskellä.

Näin on jokaisen
uudestisyntyneen Jumalan lapsen laita.

Ajattele - olet Jumalan lapsi.

Alhainen veli kerskatkoon
ylhäisyydestään,

Mutta meillä on tehtävä
niiden keskellä,
jotka eivät vielä sitä ole.
Jotka eivät vielä ymmärrä mitään
todellisesta autuudesta.

mutta rikas alhaisuudestaan,
sillä hän on katoava niinkuin ruohon kukka.

Aurinko nousee helteineen
ja kuivaa ruohon,
ja sen kukka varisee,
ja sen muodon sulous häviää;

niin on rikaskin lakastuva retkillänsä.

Olemme kahlanneet
Jaakobin kirjeen ensimmäisiä jakeita.

Heti toinen jae oli avaus sille teemalle,
joka on tämän keskustelun aiheena.

Kaikenlaisten koetusten myrskyjenkin keskellä,
meitä kehotetaan iloitsemaan.

Itse asiassa iloitsemaan itse myrskystä.
Sillä pelkkä auringonpaisteen ja sateen
vuorottelu ei aikaansaa satoa.

Korteemme voi kyllä kasvaa jyviä,
mutta jos ei ole ollut tuulta,
niin ne eivät pysy korressa.

Ne putoavat maahan.
Emme siis kykene tuottamaan satoa,
jos emme ole rajuissakin koetuksissa.

Ja näiden koettelemusten myrskyjen lisäksi
tarvitsemme viisautta.

Ja näin koetuksissa kasvava usko
ja taivaasta vuodatettu viisaus
saa yhdessä aikaan hyvän sadon.

Iisak siunasi Jaakobin
sanoen:

Jumala antakoon sinulle
taivaan kastetta
ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.

Ja nyt Uuden liiton Jaakob
on johtanut meidät suoraan koetuksiin,
jotka vaikuttavat meissä
kärsivällisyyttä ja kestävyyttä
jotta tuottaisimme satoa.

Kun vielä anomme viisautta,
niin me olemme
täydelliset ja eheät
emmekä missään puuttuvaisia
suorittaaksemme täydellisen työn.

Ja kun näin tapahtuu,
niim me voimme tulla voittajina maaliin
ja tulla kruunatuiksi erilaisilla kruunuilla.

Jaakob sukeltaa syvimpiin koetuksiin
esittelemällä kirkkaimman kruunun
eli Elämän kruunun.

Autuas se mies,
joka kiusauksen kestää,
sillä kun hänet on koeteltu,
on hän saava elämän kruunun,
jonka Herra on luvannut niille,
jotka häntä rakastavat!

Tämä kruunu annetaan niille,
jotka ovat joutuneet kaikkein
rankimpiin koetuksiin aina siihen asti,
että he ovat kärsineet marttyyrikuoleman.

Ikuinen Elämä on lahja yksin armosta.
Mutta Elämän kruunu ei sitä ole.

Pelastus on lahja yksin armosta.
Ja niin myös se vanhurskaus,
joka perustuu Jeesuksen ansioon.

Jumala on yksin armosta
antanut meille
iankaikkisen elämän,
pelastanut ja vanhurskauttanut.

Mutta
elämän kruunu,
vanhurskauden kruunu
voittajan kruunu jne
eivät ole lahjaa yksin armosta.

Niiden saaminen edellyttää
työn suorittamista. Täydellisen työn.

Ja paholainen tekee kaikkensa,
jotta tämä työ estyisi.

Ja siksi me joudumme
moninaisiin koettelemuksiin ja kärsimyksiin,
jotka siis tulevat maailman taholta
eivätkä Jumalalta.

Älköön kukaan,
kiusauksessa ollessaan,
sanoko:

"Jumala minua kiusaa";

sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa,
eikä hän ketään kiusaa.

Ja nyt tämän jälkeen
alkaa taas uusi asia.

Jokaista ihmistä kiusaa
hänen oma himonsa.

Eli olemme koettelemuksissa
pahan maailman tähden ulkoa päin,
mutta paha voi hyökätä
myös ihmisen sisältä päin.

Sen tekee synti,
joka minussa asuu.

Siis täydellinen työ voi
jäädä minulta suorittamatta
ulkoisen painostuksen vuoksi
syntisen maailman tähden.

Tosin on niin,
että vielä täällä Suomessa
uskovat eivät ole joutuneet
verille asti tekemään vastarintaa
syntiä eli maailmaa vastaan.

Mutta muualla maailmassa
uskovat joutuvat sitä kokemaan
aina marttyyrikuolemaan saakka.

Mutta sisäisesti jokainen ihminen
taistelussa omia himojaan vastaan.

Raamattu kanssalle

Jokaista kiusaa hänen oma himonsa;
se häntä vetää ja houkuttelee.

Ja niin olemme sen tosiasian edessä,
että synti asuu minussa.

Ja on todellakin niin,
että Jaakob sanoo seuraavaksi,
että tuo himo voi tulla raskaaksi
tarkoittaen himon hedelmöittymistä.

kun sitten himo on tullut raskaaksi,
synnyttää se synnin,
mutta kun synti on täytetty,
synnyttää se kuoleman.

OIkein käännettynä
tuossa käytetään eri sanoja.
vaikka käännöksissä
on yksi ja sama käännösvastine:
synnyttää.

Mutta tuon jakeen avaaminen
on syytä pyhittää omaksi viestikseen.

[kalamos]

Jaakob iskee pöytään
heti ensimmäisen jakeen
tervehdyksen jälkeen
uskovaa koskevat
kiusaukset/koettelemukset.

Olemme muukalaisia pahassa maailmassa.
Ja sen mukaisesti meitä kohdellaan.

Mutta paha lähestyy meitä myös
sisältä päin.

kirj

Jokaista sitten kiusataan
kautta oman himon
häntä vetäessä ja houkutellessa.

Ensimmäinen ihmispari
Aadam ja Eeva olivat tämän houkutuksen edessä.

Jumala ei heitä aktivoinut tähän.
Sen teki paholainen
possessoimansa käärmeen kautta.

Jumala oli säätänyt ihmisen
ihanan luomakuntansa valtiaaksi
eli itse asiassa jumalaksi.

Jumala = Elohim = Valtiaat

Ihminen oli siis jo asetettu
kaikkein korkeimpaan asemaan
Jumalan jälkeen.

Ja Jumala sanoi:

Tehkäämme ihminen
kuvaksemme, kaltaiseksemme;
ja vallitkoot he
meren kalat ja taivaan linnut
ja karjaeläimet
ja koko maan
ja kaikki matelijat,
jotka maassa matelevat.

Lucifer eli Aamuruskon Poika
oli aikoinaan korkea-arvoisin luotu olento.
Mutta hän halusi vieläkin korkeammalle.
Istua valtaistuimelle Jumalan rinnalle.

Ja käärmeen kautta hän onnistui
herättämään saman halun ihmiselle.

Ja tämän paholainen tekee yhä uudestaan.
Ja niin sama prosessi,
joka käytiin läpi paratiisissa
toistuu uusien ihmislasten kohdalla.

Eräänä päivänä olemme
hyvän ja pahantiedon puun juurella.

Meitä on varoitettu kuoleman vaarasta.
Mutta juuri tuo kielto saa meidät uteliaiksi.

Miksi Jumala kieltää meitä
nauttimasta tuon puun hedelmiä,
joita käärme
kaikkein viisaimpana eläimenä
popsii suurella riemulla
ja tuntuu tietävän kaiken
hyvästä ja pahasta.

Ja pian olemme siinä mielialassa,
että ei tämä niin vaarallista voi olla.

Meidän pitäisi valtiaina vallita,
mutta annammekin pahan vallita meitä.

Ja niin kolme houkutinta
johtaa ihmistä syntiin ja pahan valtaan.

Jaakob on jo maininnut ensimmäisen.
Väärä ylhäisyys.
Alhainen voi olla ylhäinen,
mutta ylhäinen ei.

Ja tähän väärään ylhäisyyteen
käärme sai Eevan kiinnittämään katseensa.

Ja samalla täyttyi kaksi muutakin
kolmesta perussynnistä,
joihin perkele Jeesuksenkin yritti langettaa.

Niin käärme sanoi vaimolle:

"Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää,
että sinä päivänä,
jona te siitä syötte,
aukenevat teidän silmänne,
ja te tulette niinkuin Jumala
tietämään hyvän ja pahan."

Ja vaimo näki,
että siitä puusta oli hyvä syödä
ja että se oli ihana katsella
ja suloinen puu antamaan ymmärrystä

Houkutus päättyy suoraan
kolmiosaiseen väittämään.
Käärmeen lause on niin pirullinen,
että se tavallaan ei ole valhetta,
ja se kuitenkaan ei ole totta missään kohdassa,
ja se sisältää kolme syytöstä Jumalaa kohtaan,
ja se sai vaimon tekemään
kolmiosaisen väärän päätelmän:

Jumala valehteli,
koska ei halua meidän nauttivan vapaasti.
Tuo puu ei selvästikään tapa,
koska käärme kiipesi siihen ja popsii sen hedelmiä.

Tuo puu todellakin antaa valtavaa ymmärrystä,
kuten käämeen puhe ja tietomäärä osoittaa.
Me voisimme tietää yhtä paljon
kuin Jumala ja käärme tietävät.

Tämä puu on jo ulkoisesti niin ihana katsella.
Ja sen katseleminen on niin suloista,
että tämän puun katveessa
voisi elää aina ja iankaikkisesti
ollen samanlaisia kuin Jumala.

Ja tämä sama kohtaa jokaista ihmistä.
Ja jossain vaiheessa me lankeamme
tekemään vastoin
ihmisen sisimpään kirjoitettua
Jumalan lakia.

Meidän luonnolliset hyvät halajamiset
kääntyvät meitä vastaan,
kun annamme pahojen ajatusten
kääntää ne pahan tavoitteluksi.

Ja silloin on niinkuin Jaakob totesi.
Jokaista kiusaa hänen oma himonsa.
Ja mitä sitten tapahtuu.

kirj

sitten himo
tullen raskaaksi
tuo esiin synnin

Eli luonnollinen hyvä halumme
on siitetty pahan siemenellä.
Ja me olemme tulleet raskaiksi.
Meissä on nyt synnin hedelmä.

Siis pienen pieni synnin alku
on kohdussamme kätkettynä.

Ja nyt se alkaa siellä kasvamaan.
Ja lopulta se on kasvanut täyteen mittaansa
eli on nyt kypsynyt synnin hedelmä
ja silloin raskaus päättyy.

kalamos

ja synti kypsyttyään päättää raskauden synnyttäen kuoleman.

Jakeen 15 alkuosassa on yleinen
synnyttämistä koskeva ilmaisu.

Mutta jakeen loppuosassa on
vain tässä luvussa esiintyvä ilmaisu.

ἀποκυέω
apokyeō

kyeō
olla raskaana

Eli synti on siittänyt kuoleman.
Ja tämä raskaus päättyy siihen,
että kuolema syntyy.

[kalamos]

Olemme nyt edenneet Jaakobin kirjeessä
siihen pisteeseen saakka,
jossa terve halajamisemme
on kääntynyt meitä vastaan,
kun ajatuksiimme on syötetty
jotain sopimatonta.

Sillä sisästä,
ihmisten sydämestä,
lähtevät

pahat ajatukset,
haureudet,
varkaudet,
murhat,
aviorikokset,
ahneus,
häijyys,
petollisuus,
irstaus,
pahansuonti,
jumalanpilkka,
ylpeys,
mielettömyys.

Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos
ja saastuttaa ihmisen.

Ja niin me kuljemme kohti
iankaikkista kuolemaa.

Mutta tämä meillä on mahdollisuus
kääntymykseen eli mielenmuutokseen.

Ja tämän täytyy tapahtua,
jotta matka kohti ikuista kuolemaa katkeaa.

Älkää eksykö, rakkaat veljeni.

Ja kun kääntymys on tapahtunut,
niin tilanne on muuttunut aivan päinvastaiseksi.

Jokainen hyvä anti
ja jokainen täydellinen lahja
tulee ylhäältä,
valkeuksien Isältä,
jonka tykönä ei ole muutosta,
ei vaihteen varjoa.

Olemme kääntymyksessä saaneet
täydellisen lahjan.
Olemme uusia luomuksia Herrassa.

Tahtonsa mukaan
hän synnytti meidät
totuuden sanalla,
ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.

Nyt tässä jakeessa on toisen kerran
tuo sana

ἀποκυέω
apokyeō

kyeō
olla raskaana

Eli rankka synnytystapahtuma
on takana eli poissa.

Ja nyt on syntynyt
- ei kuolema -
vaan Jumalan luomistekojen ensihedelmä.

Nyt me olemme uusia luomuksia,
ja halumme ovat sen mukaisia
kuin on se siemen,
josta uusi elämämme on saanut alkunsa.

Olemme kuitenkin monin tavoin
vielä haavoilla ja jopa raastettuja,
vaikka synteihimme kuollut henkemme
onkin syntynyt uudesti ylhäältä Hengestä.

Sielumme tarvitsee pelastusta/parantamista
koko vaelluksemme ajan.

Ja tähän parantumiseen
Jaakob antaa seuraavaksi eväitä.