sopimaton suhde

[Taavetti]

Psalmi 51:7
"Katso, minä olen synnissä syntynyt,
ja äitini on minut synnissä siittänyt."

Näin kirjoitti Daavid. Jostain on jäänyt mieleen, että Daavid on siinnyt sopimattomasta suhteesta, ja että se on kerrottu Raamatussa.
Se, että Daavidin isä häpesi lammaspaimeneksi asetettua Daavidia, kun Samuel oli kruunaamassa kuningasta, sopisi juurikin tähän kuvaan.

Raamatun tuntijat, mikä kohta Raamatussa kertoo tästä syntisestä suhteesta, josta syntyi Daavid?

[kalamos]

Tuo Daavidin Psalmi kertoo
Daavidin lankeemuksesta Batseban kanssa.

Ja tuossa psalmissa
Daavid sitten kertoo ohimennen sen,
että on itsekin saanut alkunsa
hyvin sopimattomassa suhteessa
eli pahassa sukurutsauksessa.

Tämän hirvittävä Iisain lankeemus
tulee todellakin esiin siinä tilanteessa,
kun Samuel tulee voitelemaan
Iisain pojan Israelin kuninkaaksi.

Silloin Iisai joutuu tunnustamaan
profeetan ja vaimonsa edessä,
että hänellä on vielä yksi poika.

Tuo kuvio on niin vaikea,
että annan nyt vain
Pökkelön tänne tuoman linkin,
jossa Jorma Wilponen
selvittää puheensa alkuosassa
kuka kenenkin lapsi oli.

https://youtu.be/QDgFkidmq90?feature=shared

Tuossa tuodaan esille muun muassa

(2 Sam 16-17) ja (1 Aik 2:14-16)

[Taavetti]

Olipa tarina. Tuo on niin vaikeasti nähtävissä, että ei ihme, etteivät teologitkaan tienneet. Jumala varmaan tarkoituksella on puoliksi salannut sen.
Iisai ei sitten hävennytkään poikaansa Daavidia, vaan itseään.
Tämä pistää miettimään, että sukurutsauksesta syntynyt Daavid oli Jeesuksen esi-isä ja esikuva.
Jeesuksen äiti oli syytetty aviottomuudesta fariseusten ja pappien edessä.

[kalamos]

MInulle tuli yöllä herätessä
mieleen tuo sama asia,
kun tätä mietin.

Siis se,
että Jeesus on Daavidin Poika.

Ja samalla tavalla kuin
ihmisiltä oli salassa se,
kuka oli Daavidin isä,
oli ihmisiltä salassa se,
kuka oli Jeesuksen Isä.

Ei sitä Daavid itsekään
tiennyt pienenä.
Eikä varmaan Jeesuskaan.

Mutta jo 12-vuotiaana
Hän tiesi sen.

Ja hänen vanhempansa
matkustivat joka vuosi Jerusalemiin
pääsiäisjuhlille.

Hänen ollessaan kaksitoistavuotias
he niinikään vaelsivat ylös sinne
juhlan tavan mukaan.

Ja kun ne päivät olivat kuluneet
ja he lähtivät kotiin,
jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin,
eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet.

He luulivat hänen olevan matkaseurueessa
ja kulkivat päivänmatkan
ja etsivät häntä
sukulaisten ja tuttavien joukosta;

mutta kun eivät löytäneet,
palasivat he Jerusalemiin etsien häntä.

Ja kolmen päivän kuluttua
he löysivät hänet pyhäköstä,
jossa hän istui opettajain keskellä
kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.

Ja kaikki,
jotka häntä kuulivat,
ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.

Ja hänet nähdessään
hänen vanhempansa hämmästyivät,
ja hänen äitinsä sanoi hänelle:

"Poikani,
miksi meille näin teit?
Katso, sinun isäsi ja minä
olemme huolestuneina etsineet sinua."

Niin hän sanoi heille:

"Mitä te minua etsitte?
Ettekö tienneet,
että minun pitää niissä oleman,
mitkä minun Isäni ovat?"

Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa,
jonka hän heille puhui.

Ja todellakin aivan samoinkuin
Daavid oli hyljätty ja halveksittu
lammaspaimen,
oli Jeesus ihmisten hylkäämä ja ylenkatsoma.

Ja samoin kuin Daavid korotettiin kuninkaaksi,
korotettiin Jeesus kuninkaiden Kuninkaaksi.

Ja Daavidista alkoi se sukulinja,
jolta ei Kuninkuus koskaan häviäisi.
Ei ikuisuudessakaan.

Kun sinun päiväsi ovat päättyneet
ja sinä lepäät isiesi tykönä,
korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi,
joka lähtee sinun ruumiistasi;
ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa.

Hän on rakentava huoneen minun nimelleni,
ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa
ikuisiksi ajoiksi.

Minä olen oleva hänen isänsä
ja hän minun poikani,
niin että,
jos hän tekee väärin,
minä rankaisen häntä ihmisvitsalla
ja niinkuin ihmislapsia lyödään;

mutta minun armoni ei poistu hänestä,
niinkuin minä poistin sen Saulista,
jonka minä poistin sinun tieltäsi.

Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi
pysyvät sinun edessäsi iäti,
ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva.

[Taavetti]

Hoosianna!
Tästäpä tuli meille erilainen ja siunattu jouluevankeliumi -23

[kalamos]

Tämä joulu on pelottava.
Ei vähiten Suomelle.

Ei uskalla edes ajatella,
missä mennään vuoden päästä
joulun aikaan.

Jouluna juhlimme Jeesusta,
jo Raamatun alkulehdillä
heti syntiinlankeemuksen jälkeen
luvattua vaimon siementä,
joka murskaa käärmeen pään,
synnin, kuoleman
ja paholaisen vallan kaikkineen.

Raamatun viimeinen luku
mainitsee Daavidin Juurivesan,
Daavidin suvun Kirkkaan Kointähden.

Sopinee Daavidin kuin hänen isänsäkin
sopimattomien suhteiden
jälkeen avata tässä
Raamatun viimeinen luku,
joka päättyy siihen,
että alkaa ikuinen elämä
Siinä suhteessa,
johon Jumala on
kuvaksensa ja kaltaiseksensa
ihmisen luonut.

Raamatun alkulehtien
ensimmäiset kuulemiset
johtivat siihen,
että ihminen karkoitettiin
Paratiisin virtojen ja puiden luota
viljelemään maata,
jonka oli nyt kirouksen alla.

Raamatun loppulehtien
viimeiset kuulemiset
kutsuvat meitä
takaisin Jumalan yhteyteen
ja Jumalan Paratiisiin
Elämänpuiden ja -virtojen keskelle.

Avataan siis Raamatun viimeinen luku,
Suuri ilosanoma Daavidin Pojasta
saa täyttymyksensä.

Ja hän näytti minulle elämän veden virran,
joka kirkkaana kuin kristalli
juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

Keskellä sen katua
ja virran molemmilla puolilla
oli elämän puu,
joka kantoi kahdettoista hedelmät,
antaen joka kuukausi hedelmänsä,
ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.

Synti toi kirouksen maan päälle,
mutta Jumalan Poika otti sen päälleen
ja vieläpä tehtiin synniksi.
Ja Hän kuoli sen kera.

Ja niin tuo lainaamani
Raamatun loppulehti
jatkaa kuvausta
Elämän veden virrasta
ja Elämän puista näin:

Eikä mitään kirousta ole enää oleva.

Kaikki paha on lopullisesti poissa.
Pimeyden valta on voitettu.

Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin
on siellä oleva,
ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
ja näkevät hänen kasvonsa,
ja hänen nimensä on heidän otsissansa.

Eikä yötä ole enää oleva,
eivätkä he tarvitse
lampun valoa eikä auringon valoa,
sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.

Kirous poistui kun luvattu Vaimon siemen
murskasi käärmeen pään eli paholaisen vallan.

Vielä emme kuitenkaan näe
kaiken olevan
Hänen valtansa alle asetettu.

Paholainen saa vielä pääosan
näyttämöllä,
jonka tapahtumat on
Ilmestyskirjaan tallennettu.

Ja hän sanoi minulle:

Nämä sanat ovat vakaat ja todet,
ja Herra,
profeettain henkien Jumala,
on lähettänyt enkelinsä
näyttämään palvelijoilleen,
mitä pian tapahtuman pitää.

Mutta tilanne muuttuu
lopullisesti ja peruuttamattomasti,
kun Jeesus palaa takaisin.

Ja katso,
minä tulen pian.

Autuas se,
joka ottaa tämän kirjan
ennustuksen sanoista vaarin!

Tuon voisi kääntää myös niin,
että Jeesus tulee äkisti.

Tapahtumat tämän päivän maailmassa
etenevät niin rajusti,
että nyt jos koskaan pitäisi tarttua
Ilmestyskirjan sanomaan.

Ja minä, Johannes, olen se,
joka tämän kuulin ja näin.

Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt,
minä lankesin maahan
kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen,
joka tämän minulle näytti.

Ja hän sanoi minulle:

"Varo, ettet sitä tee;
minä olen sinun ja sinun veljiesi,
profeettain, kanssapalvelija,
ja niiden,
jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin;

kumartaen rukoile Jumalaa".

Olemme ajassa,
jossa vääryys saa käsittämättömät mittasuhteet,
ja saastaisuus tulvii yli äyräiden.

Ja hän sanoi minulle:

Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja;
sillä aika on lähellä.

Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä,
ja joka on saastainen, saastukoon edelleen,
ja joka on vanhurskas,
tehköön edelleen vanhurskautta,
ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.

Mutta vaikka maailma
on jo melkein tuhoamassa itsensä,
niin Jeesus (= Pelastaja) tulee äkisti.

Katso,
minä tulen pian,
ja minun palkkani on minun kanssani,
antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.

Minä olen A ja O,
ensimmäinen ja viimeinen,
alku ja loppu.

Autuaat ne,
jotka pesevät vaatteensa,
että heillä olisi valta syödä elämän puusta
ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

Ulkopuolella ovat koirat ja velhot
ja huorintekijät ja murhaajat
ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki,
jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

H-hetki lähestyy.
Tänään jos milloin,
meidän Jeesuksen omien
eli Kristuksen seurakunnan
pitää ottaa
tämän profetian sanasta vaarin.

Minä, Jeesus,
lähetin enkelini
todistamaan näitä teille seurakunnissa.

Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa,
se kirkas kointähti.

Johannes on Ilmestyskirjan
alusta alkaen kuva
Kristuksen seurakunnasta
eli uloskutsuttujen joukosta.

Uloskutsutut saavat
kuulla ensin kuin pasuunan äänen,
joka jysähtää päälle
kuin suurten vesimassojen pauhu.

Ja kun olemme sitten
nähneet ja kohdanneet Hänet,
jonka äänen olemme kuulleet,
niin me olemme myös niitä
enkeleitä eli sanansaattajia,
jotka Jeesus on lähettänyt todistamaan.

Ja Henki ja morsian sanovat:
"Tule!"

Ja joka kuulee, sanokoon:
"Tule!"

Ja joka janoaa,
tulkoon,
ja joka tahtoo,
ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Käärme osoitti
hyvän- ja pahantiedon puuta
ja kehotti syömään sen hedelmää.

Me osoitamme
Elämän puuta Golgatalla
ja kehotamme tulemaan
ja syömään siitä.

Ensimmäinen ja päätodistaja
on Jeesus Kristus.

Hän on Alku ja Aamen,
Jumalan Sana.

Ilmoitus Hänen pelastusteostaan
on kätketty jo Raamatun
Ensimmäiseen Sanaan.

Kaikki Raamatussa todistaa Hänestä
tuosta ensimmäisestä sanasta alkaen
viimeiseen Aameneen asti.

Minä todistan jokaiselle,
joka tämän kirjan profetian sanat kuulee:

Jos joku panee niihin jotakin lisää,
niin Jumala on paneva hänen päällensä
ne vitsaukset,
jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;

ja jos joku ottaa pois jotakin
tämän profetian kirjan sanoista,
niin Jumala on ottava pois sen osan,
mikä hänellä on
elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin,
joista tässä kirjassa on kirjoitettu.

Tätä profetiaa ei pidä
sotkea, selittää, vesittää.

Autuas se, joka lukee,
ja ottaa siitä vaarin.

Jeesus sanoo kolmannen kerran
tässä luvussa,
että Hän tulee äkisti.

Ja siihen päättyy Suorat
lainaukset Jeesukselta.

Hän,
joka näitä todistaa,
sanoo:

"Totisesti,
minä tulen pian".

Mutta vaikka Hän on Aamenensa sanonut,
niin meidänkin on se tehtävä.

Meidän täytyy kuulla Hänen äänensä.
Mutta Hänen täytyy saada kuulla
myös meidän äänemme.

Sillä vain se, joka tahtoo,
voi tulla Hänen tykönsä ja juoda.

Hän odottaa vastaustamme:

Amen,
tule, Herra Jeesus!

Kun olemme kuulleet Hänen äänensä,
ja Hän on kuullut meidän äänemme,
niin me olemme liitetyt
uloskutsuttujen joukkoon.

Hänen armonsa on kohdannut meitä.
Me olemme Hänen ruumiinsa jäseniä.

Me olemme Hänen
silmänsä ja suunsa,
jalkansa ja kätensä.
Me olemme Hänen
äänensä.
Meissä maailma
voi nähdä ja kuulla
Hänen kirkkautensa.

Meissä eli Kristuksen ruumiissa
maailma voi nähdä kaiken sen,
mitä Johanneskin näki,
kun kääntyi katsomaan,
mikä ääni hänelle puhui.

Jos me emme
Johanneksen lailla kuule Häntä,
kun Hän käskee kirjoittamaan siitä,
mitä olemme nähneet,
mikä nyt on
ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva,
niin Jeesuksen todistus
jää meidän osaltamme hedelmättömäksi.

Me olemme Kristuksen kirje.
Ja meitä luetaan.

Minkälaisen todistuksen annammekaan
Jeesuksesta.

Toivottavasti sellaisen,
että sen seurauksena
maailman kuulee ja näkee Hänet.
Herransa, Messiaansa, Pelastajansa.

Herran Jeesuksen armo
olkoon kaikkien kanssa.

Amen.