Tämä joulu on pelottava.
Ei vähiten Suomelle.
Ei uskalla edes ajatella,
missä mennään vuoden päästä
joulun aikaan.
Jouluna juhlimme Jeesusta,
jo Raamatun alkulehdillä
heti syntiinlankeemuksen jälkeen
luvattua vaimon siementä,
joka murskaa käärmeen pään,
synnin, kuoleman
ja paholaisen vallan kaikkineen.
Raamatun viimeinen luku
mainitsee Daavidin Juurivesan,
Daavidin suvun Kirkkaan Kointähden.
Sopinee Daavidin kuin hänen isänsäkin
sopimattomien suhteiden
jälkeen avata tässä
Raamatun viimeinen luku,
joka päättyy siihen,
että alkaa ikuinen elämä
Siinä suhteessa,
johon Jumala on
kuvaksensa ja kaltaiseksensa
ihmisen luonut.
Raamatun alkulehtien
ensimmäiset kuulemiset
johtivat siihen,
että ihminen karkoitettiin
Paratiisin virtojen ja puiden luota
viljelemään maata,
jonka oli nyt kirouksen alla.
Raamatun loppulehtien
viimeiset kuulemiset
kutsuvat meitä
takaisin Jumalan yhteyteen
ja Jumalan Paratiisiin
Elämänpuiden ja -virtojen keskelle.
Avataan siis Raamatun viimeinen luku,
Suuri ilosanoma Daavidin Pojasta
saa täyttymyksensä.
Johannes (Ilm 22:1-2) kirjoitti:
Ja hän näytti minulle elämän veden virran,
joka kirkkaana kuin kristalli
juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
Keskellä sen katua
ja virran molemmilla puolilla
oli elämän puu,
joka kantoi kahdettoista hedelmät,
antaen joka kuukausi hedelmänsä,
ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
Synti toi kirouksen maan päälle,
mutta Jumalan Poika otti sen päälleen
ja vieläpä tehtiin synniksi.
Ja Hän kuoli sen kera.
Ja niin tuo lainaamani
Raamatun loppulehti
jatkaa kuvausta
Elämän veden virrasta
ja Elämän puista näin:
Johannes (Ilm 22:3) kirjoitti:
Eikä mitään kirousta ole enää oleva.
Kaikki paha on lopullisesti poissa.
Pimeyden valta on voitettu.
Johannes (Ilm 22:3-5) kirjoitti:
Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin
on siellä oleva,
ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
ja näkevät hänen kasvonsa,
ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
Eikä yötä ole enää oleva,
eivätkä he tarvitse
lampun valoa eikä auringon valoa,
sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.
Kirous poistui kun luvattu Vaimon siemen
murskasi käärmeen pään eli paholaisen vallan.
Vielä emme kuitenkaan näe
kaiken olevan
Hänen valtansa alle asetettu.
Paholainen saa vielä pääosan
näyttämöllä,
jonka tapahtumat on
Ilmestyskirjaan tallennettu.
Johannes (Ilm 22:6) kirjoitti:
Ja hän sanoi minulle:
Nämä sanat ovat vakaat ja todet,
ja Herra,
profeettain henkien Jumala,
on lähettänyt enkelinsä
näyttämään palvelijoilleen,
mitä pian tapahtuman pitää.
Mutta tilanne muuttuu
lopullisesti ja peruuttamattomasti,
kun Jeesus palaa takaisin.
Johannes (Ilm 22:7) kirjoitti:
Ja katso,
minä tulen pian.
Autuas se,
joka ottaa tämän kirjan
ennustuksen sanoista vaarin!
Tuon voisi kääntää myös niin,
että Jeesus tulee äkisti.
Tapahtumat tämän päivän maailmassa
etenevät niin rajusti,
että nyt jos koskaan pitäisi tarttua
Ilmestyskirjan sanomaan.
Johannes (Ilm 22:8-9) kirjoitti:
Ja minä, Johannes, olen se,
joka tämän kuulin ja näin.
Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt,
minä lankesin maahan
kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen,
joka tämän minulle näytti.
Ja hän sanoi minulle:
"Varo, ettet sitä tee;
minä olen sinun ja sinun veljiesi,
profeettain, kanssapalvelija,
ja niiden,
jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin;
kumartaen rukoile Jumalaa".
Olemme ajassa,
jossa vääryys saa käsittämättömät mittasuhteet,
ja saastaisuus tulvii yli äyräiden.
Johannes (Ilm 22:10-11) kirjoitti:
Ja hän sanoi minulle:
Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja;
sillä aika on lähellä.
Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä,
ja joka on saastainen, saastukoon edelleen,
ja joka on vanhurskas,
tehköön edelleen vanhurskautta,
ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Mutta vaikka maailma
on jo melkein tuhoamassa itsensä,
niin Jeesus (= Pelastaja) tulee äkisti.
Johannes (Ilm 22:12-15) kirjoitti:
Katso,
minä tulen pian,
ja minun palkkani on minun kanssani,
antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
Minä olen A ja O,
ensimmäinen ja viimeinen,
alku ja loppu.
Autuaat ne,
jotka pesevät vaatteensa,
että heillä olisi valta syödä elämän puusta
ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
Ulkopuolella ovat koirat ja velhot
ja huorintekijät ja murhaajat
ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki,
jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
H-hetki lähestyy.
Tänään jos milloin,
meidän Jeesuksen omien
eli Kristuksen seurakunnan
pitää ottaa
tämän profetian sanasta vaarin.
Johannes (Ilm 22:16) kirjoitti:
Minä, Jeesus,
lähetin enkelini
todistamaan näitä teille seurakunnissa.
Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa,
se kirkas kointähti.
Johannes on Ilmestyskirjan
alusta alkaen kuva
Kristuksen seurakunnasta
eli uloskutsuttujen joukosta.
Uloskutsutut saavat
kuulla ensin kuin pasuunan äänen,
joka jysähtää päälle
kuin suurten vesimassojen pauhu.
Ja kun olemme sitten
nähneet ja kohdanneet Hänet,
jonka äänen olemme kuulleet,
niin me olemme myös niitä
enkeleitä eli sanansaattajia,
jotka Jeesus on lähettänyt todistamaan.
Johannes (Ilm 22:17) kirjoitti:
Ja Henki ja morsian sanovat:
"Tule!"
Ja joka kuulee, sanokoon:
"Tule!"
Ja joka janoaa,
tulkoon,
ja joka tahtoo,
ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Käärme osoitti
hyvän- ja pahantiedon puuta
ja kehotti syömään sen hedelmää.
Me osoitamme
Elämän puuta Golgatalla
ja kehotamme tulemaan
ja syömään siitä.
Ensimmäinen ja päätodistaja
on Jeesus Kristus.
Hän on Alku ja Aamen,
Jumalan Sana.
Ilmoitus Hänen pelastusteostaan
on kätketty jo Raamatun
Ensimmäiseen Sanaan.
Kaikki Raamatussa todistaa Hänestä
tuosta ensimmäisestä sanasta alkaen
viimeiseen Aameneen asti.
Johannes (Ilm 22:18-19) kirjoitti:
Minä todistan jokaiselle,
joka tämän kirjan profetian sanat kuulee:
Jos joku panee niihin jotakin lisää,
niin Jumala on paneva hänen päällensä
ne vitsaukset,
jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
ja jos joku ottaa pois jotakin
tämän profetian kirjan sanoista,
niin Jumala on ottava pois sen osan,
mikä hänellä on
elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin,
joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
Tätä profetiaa ei pidä
sotkea, selittää, vesittää.
Autuas se, joka lukee,
ja ottaa siitä vaarin.
Jeesus sanoo kolmannen kerran
tässä luvussa,
että Hän tulee äkisti.
Ja siihen päättyy Suorat
lainaukset Jeesukselta.
Johannes (Ilm 22:20) kirjoitti:
Hän,
joka näitä todistaa,
sanoo:
"Totisesti,
minä tulen pian".
Mutta vaikka Hän on Aamenensa sanonut,
niin meidänkin on se tehtävä.
Meidän täytyy kuulla Hänen äänensä.
Mutta Hänen täytyy saada kuulla
myös meidän äänemme.
Sillä vain se, joka tahtoo,
voi tulla Hänen tykönsä ja juoda.
Hän odottaa vastaustamme:
Johannes (Ilm 22:20) kirjoitti:
Amen,
tule, Herra Jeesus!
Kun olemme kuulleet Hänen äänensä,
ja Hän on kuullut meidän äänemme,
niin me olemme liitetyt
uloskutsuttujen joukkoon.
Hänen armonsa on kohdannut meitä.
Me olemme Hänen ruumiinsa jäseniä.
Me olemme Hänen
silmänsä ja suunsa,
jalkansa ja kätensä.
Me olemme Hänen
äänensä.
Meissä maailma
voi nähdä ja kuulla
Hänen kirkkautensa.
Meissä eli Kristuksen ruumiissa
maailma voi nähdä kaiken sen,
mitä Johanneskin näki,
kun kääntyi katsomaan,
mikä ääni hänelle puhui.
Jos me emme
Johanneksen lailla kuule Häntä,
kun Hän käskee kirjoittamaan siitä,
mitä olemme nähneet,
mikä nyt on
ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva,
niin Jeesuksen todistus
jää meidän osaltamme hedelmättömäksi.
Me olemme Kristuksen kirje.
Ja meitä luetaan.
Minkälaisen todistuksen annammekaan
Jeesuksesta.
Toivottavasti sellaisen,
että sen seurauksena
maailman kuulee ja näkee Hänet.
Herransa, Messiaansa, Pelastajansa.
Johannes (Ilm 22:21) kirjoitti:
Herran Jeesuksen armo
olkoon kaikkien kanssa.
Amen.