Raamattu on Jumalan omasivu

Eli siis, kirjoitteliko Daavid psalmeja aikajaksolla, joka oli hänen avioriksesta lähtien, ennen kuin Naatan nuhteli häntä ja Daavid katui?

Mielenkiintoinen kysymys.
Minä en osaa vastata siihen.

Psalmi 32
samoinkuin Psalmi 51
lienee kirjoitettu
vasta sen jälkeen,
kun Naatan oli jo käynyt
Daavidin luona.

Kun olet tuota pohtinut,
niin oletko löytänyt jotain johtolankaa?

En ole löytänyt asiasta mitään. Jos Daavid olisi tosiaan kirjoittanut psalmeja aviorikoksen jälkeen ennen katumistaan, niin olisiko nämä silti Hengen tuottamia? Kun VT:ssähän Jumala ei taida vastata jos jollakin on jotain syntiä selvittämättä.

Daavid kirjoitti Psalmin,
joka on usein otsikoitu
sanoin:

Vanhurskaan kärsimys ja korotus

Siitä käy ilmi,
että vanhurskaskin voi kokea sitä,
että Jumala on vaiti eikä vastaa.

Daavid (Ps 22:2-3) kirjoitti:
Jumalani, Jumalani,
miksi minut hylkäsit?
Miksi olet kaukana,
et auta minua,
et kuule valitukseni sanoja?

Jumalani,
minä huudan päivällä,
mutta sinä et vastaa,
ja yöllä, enkä voi vaieta.

Daavid siis mitä ilmeisimmin
kirjoitti Psalmeja silloinkin,
kun koki, että Jumala ei vastaa.

Ja yhtälailla tiedämme,
että tuo Psalmi on
paitsi kuvausta Daavidin elämästä
myös profeetallinen psalmi
Messiaan kärsimyksistä,
jotka toteutuivat niinkuin
tuossa Psalmissa on
rivi riviltä ilmoitettu.

Uskon isä Aabraham
teki epäuskon tekoja.
Vaelsi sinne,
minne Jumala ei ollut käskenyt
Aabrahamin mennä.

Näillä teoilla oli
kauaskantoiset seurauksensa.

Samoin Daavid joutui
raskaasti kantamaan tekojensa seuraukset.

Yhtä lailla Jaakob eli Israel
toimi väärin.

Ensimmäisestä ihmisestä
Aadamista alkaen kaikki ovat möhlineet.

Ja kuitenkin yhtä lailla
ensimmäisestä ihmisestä alkaen
Jumala on vastannut
ja vieläpä oma-aloitteisesti
etsinyt ihmistä,
niin että yhteys on voinut syntyä.

Daavidin Psalmit
ovat oikeastaan jatkuvaa tuskailua
synnin syyllisyyden alla.

Daavid (Ps 38:4-5) kirjoitti:
Ei ole lihassani
tervettä paikkaa
sinun vihastuksesi tähden
eikä luissani rauhaa
minun syntieni tähden.

Sillä minun pahat tekoni
käyvät pääni ylitse,
niinkuin raskas kuorma
ne ovat minulle liian raskaat.

Minä olen monestikin täällä
todennut niin,
että en osaa paikallistaa
elämästäni lyhyttäkään aikajaksoa,
josta voisin sanoa,
että sinä aikana en syntiä tehnyt.

Ja kuitenkin
kuten olen kertonut
minä olen saanut käteeni
kynän eli ruo'on (καλαμος),
saatesanoin:

katso,
sinä saat kirjoittaa puhdasta
Jumalan Sanaa

https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?p=28924#p28924

Mitä ilmeisimmin
Daavidin poika Salomo
oli hyvin syvissä syövereissä,
kun kirjoitti
Saarnaajan kirjan.

Salomo (Saarn 1:2) kirjoitti:
Turhuuksien turhuus,
sanoi saarnaaja,
turhuuksien turhuus;
kaikki on turhuutta!

Ja kuitenkin kaikki
Raamattuun kirjoitettu
on kirjoitettu sinne
Pyhän Hengen innoittamana.

kyllä, mutta näinkin on kirjoitettu:

Psalmisti (Ps 66:18) kirjoitti:
Jos minulla olisi vääryys sydämessäni,
ei Herra minua kuulisi.

Kun Joonatan rikkoi Saulin valan tietämättään:

Samuel (1 Sam 28:6) kirjoitti:
Ja Saul kysyi Herralta,
mutta Herra ei vastannut hänelle,
ei unissa, ei uurimin eikä profeettain kautta.

Tarkoittanet, että jatkoiko David psalmien kirjoittamista. Kyllä jatkoi, miksi hän ei olisi jatkanut - hänhän tunnusti syntinsä, sai ne Jumalalta anteeksi ja Pyhä Henki toimi hänessä edelleenkin? Katumuspsalmissa David havahtuu kauhistuttavaan ajatukseen, että Jumala heittäisi hänet pois luotansa ja ottaisi samalla häneltä pois Pyhän Hengen. Tätä Herra ei katuvalle tee, joten David sai jatkaa elämäänsä Pyhässä Hengessä - ja kirjoittaa myös lisää psalmeja.

David katui tekojaan sydämensä pohjasta.

Daavid (Ps 51:13) kirjoitti:
Älä heitä minua pois kasvojesi edestä,
äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.

Langettuaan haureellisuuteen Batseban kanssa, surmautettuaan Uriahin (Batseban miehen), keskusteltuaan Nathanin kanssa ja
tunnustettuaan syntinsä Herralle David kirjoitti vielä psalmit 32, 51, 86 ja 122.

Nämä psalmit muistuttavat meitä siitä, että riippumatta siitä, mitä olemme tehneet, Jumala HALUAA antaa meille anteeksi kaikki syntimme ja uudistaa meidät kokonaan. On huomattavaa, että kirjoittamassani listassa psalmit 32 ja 51 ovat katumuspsalmeja – aivan kuten myös psalmi 6 oli.

Psalmi 32 kirjoitettiin selvästi rukoukseksi, kun Daavid tunnusti syntinsä Batseban ja Uurian suhteen. Psalmissa sanalla "Selah", vaikka musiikillisella termillä on samanlainen merkitys kuin Amen, niin se tarkoittaa pysähtymistä, pohdiskelua. miettimistä. Eräs kristillisen järjestön työntekijä sanoi kerran puheessaan, että “tietenkin Jeesus antaa syntimme aina anteeksi, sehän on Hänen tehtävänsä”. Näen tässä sellaisen vaaran, että Jeesuksen anteeksi antoa pidetään itsestäänselvyytenä, jolloin mikään vääryys tai lankeaminen ei pysähdytä meitä katumukseen, itsemme tutkimiseen ja todelliseen sydämestä lähtevään tunnustamiseen. David pysähtyi - ja kuinka ihanalta kuulostaakaan Davidin lausahdus, kun hän oli päässyt “monista omantunnon vaivoistaan” ja armo kirkastui jälleen hänelle..

Daavid (Ps 32:10-11) kirjoitti:
Jumalattomalla on monta vaivaa,
mutta joka Herraan turvaa,
häntä ympäröitsee armo.
Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa,
te vanhurskaat,
ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.

Davidin tavoin saamme pyytää Jumalaa uudistamaan meitä.

Daavid (Ps 51:12) kirjoitti:
Jumala,
luo minuun puhdas sydän
ja anna minulle uusi, vahva henki.

04.09.2022 11:17

Kirjoittaja kysyi “kirjoitteliko Daavid psalmeja aikajaksolla, joka oli hänen aviorikoksesta lähtien, ennen kuin Naatan nuhteli häntä ja Daavid katui?”

Anteeksi, en tohkeissani huomioinut aikaväliä, josta kysyit. Psalmien kirjaa lukiessani en löydä sieltä yhtään sellaista psalmia, joka ajoittuisi tarkoittamaasi aikaväliin. Katumuspsalmit 32 ja 51 näyttäisivät olevan ensimmäiset Daavidin kirjoittamat psalmit lankeemuksensa jälkeen.

Psalmisti (Ps 66:18-20) kirjoitti:
Jos minulla olisi vääryys sydämessäni,
ei Herra minua kuulisi.

Mutta Jumala kuuli minua
ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.

Kiitetty olkoon Jumala,
joka ei hyljännyt minun rukoustani
eikä ottanut minulta pois armoansa.

Psalmisti puhuu tuossa
rukouksen kuulemisesta.

Kysymys ei siis ole armoituksesta.
Daavidilla oli armoitus kirjoittaa.

Tänä päivänä uskovilla
on armolahjoja.
Hengen lahjoja.

Tiedän esimerkiksi
profetoimisen armolahjan omaavia.
Sellaisiakin,
joilla on vaikkapa alkoholiongelma.

Ja toisaalta en oikeastaan osaa sanoa,
tunnenko ketään uskovaa,
jolla ei olisi ongelmia.

Mutta kuitenkin Jumala
antaa meille armolahjoja.
Eikä niitä kadu.

Saul ei ollut armoitettu.
Jumala oli hyvin pahoillaan siitä,
että Israel pyysi kuningasta itselleen.
Mutta Israel sai mitä tilasi.

Jumalan armo/suosio
ei kuitenkaan levännyt Saulin yllä.

Saul ei kulkenut ollenkaan
Jumalan viitoittamalla tiellä.

Silti hän sai olla kuninkaana
niin pitkään,
että itse heittäytyi omaan miekkaansa.

Mutta mitä Daavidiin tulee,
niin pidän mahdollisena sitä,
että Daavid ei kirjoittanut Psalmeja
tuona avauksessasi mainitsemanasi
aikajaksona.

Daavidin lankeemushan alkoi
nimenomaan siitä,
että hän jäi pois taistelusta.

Mielestäni on eri asia, onko vääryys sydämessä tai lankeaako syntiin. Nämä kaksi eivät välttämättä liity millään lailla toisiinsa.

Saulkin muuten oli Herran voitelema kuningas, jolla oli Pyhä Henki tehtäväänsä varten, josta luopui pois. Sitten lähti myös Henki. Eli siis myös Saulilla oli armolahja hoitaa kuninkaan tehtävää.

Onko Saulkin profeettain joukossa?

kalamos kirjoitti:

Onko Saulkin profeettain joukossa?

Ei Saul ollutkaan profeetta. Hänellä oli eri tehtävä.