Tämä foorumi on hyvä paikka kirjoitella.
Täällä kun keskustellaan
Jumalan ilmoituksesta ihmislapsille.
Ja mikä onkaan totuus Sinusta.
Katsotaan Jumalan Sanasta.
Sinä et ole arvoton vaan arvokas.
Niin arvokas,
että Jumala antoi oman
Ainokaisen Poikansa
tulla maailmaan sitä varten,
että jokainen ihminen
saisi olla Jumalan perheväkeä.
Jumala sai Sinut kirjoittamaan tänne.
Hän on nähnyt Sinun
kaipauksesi ja yksinäisyytesi.
Toki Hän tietää
meidän kaikkien epäonnistumiset.
Minäkin olen jo vanha mies.
Enkä tunne yhtään vanhaa ihmistä,
jonka elämä olisi ollut
pelkkää onnistumista.
Ihan kauhistaa kun ajattelen itseäni.
Tätäkin kirjoittaessani.
Jokaisesta turhasta sanasta
joudun tekemään kerran tiliä.
Sanoistamme meidät julistetaan
vanhurskaiksi tai sitten syylliseksi.
Eräänä päivänä Jeesus meni
ateriayhteyteen sellaisen miehen kanssa,
joka sai kaikki muut kauhistumaan.
Ja sen nähdessään
kaikki nurisivat sanoen:
"Syntisen miehen luokse
hän meni majailemaan".
Sakkeus ei kieltänyt syntisyyttään.
Mutta lupasi tehdä parannuksen.
Niin Jeesus sanoi hänestä:
"Tänään on pelastus tullut
tälle huoneelle,
koska hänkin on Aabrahamin poika;
sillä Ihmisen Poika
on tullut etsimään ja pelastamaan
sitä, mikä kadonnut on".
Sanamme kumpuavat sydämestämme.
Ja ne osoittavat mielenlaatumme.
Jos olemme olleet väärämielisiä,
niin meille on tarjolla mielenmuutos.
Meille on tarjolla Hyvä Sanoma,
joka lupaa meille uuden sydämen.
Meistä tulee uusi luomus,
jonka sydämen täyttää Jumalan Henki.
Itse astia eli persoonallisuutemme
pysyy entisellään.
Se on Jumalan lahja.
Mutta sen sisältö vaihtuu uuteen
kun se täytetään Pyhällä Hengellä.
Silloin meistä tulee Eläviä Sieluja.
Sinä olet äärettömän arvokas Jumalalle,
joka ei näe Sinua ollenkaan
sellaisena kuin itse näet itsesi.
Isänsä johdolla
Jeesus on luonut koko maailman.
Ja Hän lausuu Sinullekin nämä sanat:
silloin minä olin
hänen rinnallaan työmestarina,
ihastuneena riemuitsin
päivästä päivään.
Hänen edessään
minä iloitsin kaiken aikaa,
ihaillen hänen maanpiiriään,
ja ihastukseni olivat ihmislapset
Daavidin poika Salomo,
oli kuningas.
Ja mitä kaikkea mahtuukaan
hänen elämäänsä.
Hän rakensi temppelin Jumalalle.
Jne. Jne.
Ja kuitenkin hän kirjoitti kirjan.
Joka toistaa yhtä teemaa:
Saarnaajan sanat,
Daavidin pojan,
joka oli kuninkaana Jerusalemissa.
Turhuuksien turhuus,
sanoi saarnaaja,
turhuuksien turhuus;
kaikki on turhuutta!
Salomo jatkaa avaustaan
valtaisalla ansioluettelolla.
Mutta toteaa sen perään,
että se kaikki oli turhuutta.
Ja mikä sitten ei ollut.
Salomo ottaa esille saman
asian kuin minäkin otin.
Atariayhteys Hänen kanssaan,
jonka Sakkeus sai kokea.
Ei ole ihmisellä muuta onnea
kuin syödä ja juoda
ja antaa sielunsa nauttia hyvää
vaivannäkönsä ohessa;
mutta minä tulin näkemään,
että sekin tulee Jumalan kädestä.
"Sillä
kuka voi syödä ja kuka nauttia
ilman minua?"
Jumala on vetänyt meidät
nyt ateriayhteyteen
tähän piskuiseen kahvilaan.
Lähetetty: 15.06.2026 00:21