Eilen vaimo havaitsi talon vieressä
kattotikapuiden vieressä
pienen pienen sammakon poikasen.
En millään tahtonut nähdä sitä.
Rusehtavan pienen heinäsirkan kyllä näin,
mutta pientä sammakkoa
en tahtonut nähdä,
kunnes lopulta näin tuon taapertajan,
joka oli aloittanut elämän taipaleensa.
Illemmalla menin ottamaan
isoa pressua polttopuukasan päältä.
Sen alta paljastui käärme,
joka ei ollut kovin tyytäväisen näköinen,
kun peitto vietiin yht'äkkiä päältä.
Kävin tervehtimäsä lähempää
ja se osoittaitui onneksi tarhakäärmeeksi.
Aika nuori vielä,
mutta kyllä sillekin jo pituutta olisi kertynyt,
jos suoraksi olisi vetänyt.
Olisikohan jälkeläinen
isolle kolme- tai neljälettiselle,
josta kerroin aikoinaan.
Sen kanssa vietin silloin koko kesän.
Sekin tykkäsi samasta puukasasta kuin minä.
Tänään aamukahvilla
ajattelimme pienokaisiamme.
Olisi aika ikävää,
jos tuo jälkimmäinen söisi
ensimmäisen.