Istuskelimme pihakeinulla.
Katselimme vihreää ympärillämme.
Kuuntelimme ääniä jossain
saarien rannoilla.
Kaikkea ihmiset viitsivät pyhäpäivänä.
Kunnes katseeni kiinnittyi hämähäkkiin.
Hyvin pieneen.
Siinä oli jotain outoa.
Se oli tyhjän päällä
noin metrin korkeudella maasta.
Yläpuolella ei ollut oikein mitään,
mistä sen verkko olisi ripustettu.
Aloin tuijottaa tuota pikku hämistä.
Yht'äkkiä se
pinkaisi ylöspäin kuin raketti.
Muutamassa sekunnissa
se oli hävinnyt
ainakin 10 metrin korkeuteen
ison männyn suojaan.
Tuossa kiihdytyksessä näin
auringon heijastuksessa,
että oli vain yksi lanka,
jonka varassa se oli ollut.
Sen se eliminoi samaa vauhtia
kuin syöksyi kohti korkeuksia.
Olen joskus nähnyt
hämiksen pudottautuvan tuolla tavalla
ehkä metrin tai puoli verran.
Mutta kymmemen metrin nousu
ja samanpituisen langan kerääminen
ihan muutamassa sekunnissa,
tuntui mahdottomalta tehtävältä.