Sinkkuelämää ja avioliittoa

[NäilläNäppäimillä]

Mutta muille sanon minä,
eikä Herra:
jos jollakin veljellä on vaimo,
joka ei usko,
ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan,
niin älköön mies häntä hyljätkö;
samoin älköön vaimokaan,
jos hänellä on mies,
joka ei usko,
ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan,
hyljätkö miestänsä.

Minä - kolme vuotta aviossa ollut ja eronnut - olen äärimmäisen huono antamaan aviollisia neuvoja, mutta on minulla kokemusta sinkkuelämästä. Vuosia sitten kokeilin kristittyjen deittejä.

Eka esitys oli tällainen: Teimme ”uskovan” miehen kanssa treffit eräälle terassille Helsingissä. Hän kertoi saunovansa ensin (hänellä oli saunavuoro). Saavuin sovittuna aikana ja me tavattiin. Miehellä oli yllään musta sadetakki, vaikka oli kesähelle. Hän oli umpijuovuksissa, ja hoki naapuripöytiin jotain samaa juttua turisteista. Olin kiusaantunut ja mietin, miten tästä laistan. Hän meni tiskiltä hakemaan lisää olutta, ja siinä kohdassa livahdin menemään. Hän oli niin juovuksissa, että tuskin edes muisti minua.

Toinen, myös ”uskova”: Treffit olivat Hakaniemessä Töölönlahden rannassa. Istuin penkillä odottaen, ja Ympyrätalon suunnasta saapui hidalgo paljain jaloin taluttaen polkupyörää. Muovikassissa oli johonkin käärittynä viinapullo, josta olisi tarjonnut minullekin. Kävelimme nykyisen Kiasman suuntaan vähän matkaa. Hän piti itsestään pitkän monologin, miten intellektuelli ja boheemi hän oli tässä tasapäisten sarvikuonojen maassa. Minusta hän ei kysynyt mitään. Annoin suukon poskelle ja toivotin hyvää kesää.

Tapaus kolme: Mies, joka oli seurakunnasta tuttu, olisi tarjonnut minulle itsensä, sata asuinneliötä omakotitalossa, autoedun ja kesämökin. Tämä kaikki, kun vaimo oli kuollut, mutta ei vielä edes haudassa!

- - -

Nykyisin tällä rintamalla on hyvin hiljaista enkä muuta kaipaakaan. En suurin surminkaan enää menisi vieraille deiteille.

Niille, jotka ”joutuvat” elämään ei-uskovan kanssa esimerkiksi edellä mainitun Raamatunkohdan vuoksi, sanoisin, että pitäkää hyvänä puolisoanne ja tehkää elämä mahdollisimman mukavaksi molemmille. Älä jätä puolisoasi, jos hänen kanssaan suinkin voi elää. Elämä ei ole pilalla hänen takiaan.

[Annora]

Kertomuksesi "Näillä näpppäimillä" sai minut aivan hengästymään. Noista kahdesta ensin mainitsemastasi: huh, kun uskova ihminen on hakusessa, niin tuolla tavoin käyttäytyvät tulevat treffeille. Ettäs kehtaavatkin.

Sinä tosin olet aivan upea ihminen, kun noin rauhallisesti selvitit nämä tilanteet. Toivottavasti mainitut seurustelukandidaatit jättivät sinut rauhaan.

[NäilläNäppäimillä]

Sinä tosin olet aivan upea ihminen, kun noin rauhallisesti selvitit nämä tilanteet. Toivottavasti mainitut seurustelukandidaatit jättivät sinut rauhaan.

Juu jättivät, ja kiitos, mutta en ole yhtään upea ihminen

[עֵד]

Se on iso asia, kun on rauha itsensä ja Jumalan kanssa.

Olen arka puhumaan parisuhteista, kun niin kauan koin itseni alamittaiseksi, koska erosin uskovana. Jotenkin olin provosoitua menemään maailmaan jossakin vaiheessa.

Kävin myös nettitreffeillä, mutta ne ei tuottanut toivottua tulosta. Ja jos olinkin kiinnostunut jostakusta, ihastus oli toispuoleista.

Sitten eräänä iltana rukouskokoukseen tuli mies, joka oli kuunnellut todistustani ja jälkeenpäin kertoi minulle, että hän tuolloin tiesi, että kuulumme yhteen. Minulla ei ollut aavistustakaan.

Ei vielä silloinkaan, kun hän tuli ystävänpäivänä samaan työpaikkaan, jossa olin. Olimme molemmat yllättyneitä. En aluksi noteerannut häntä kuin työkaverina, mutta jossakin vaiheessa tutustuimme ja sitten ystävystyimme.

Nyt olemme olleet naimisissa 14 vuotta. Ja hän on paras ystäväni. Ja kumpikaan ei ole enää tuossa työpaikassa.

Tulin aikoinani uskoon ystävänpäivänä, mutta silloinhan sitä ei vielä Suomessa vietetty.