PÄIVÄN HAJATELMA

[NäilläNäppäimillä]

Ellei onnellisuus ole luonasi juuri nyt, ei se koskaan tulekaan

[Annu]

Voisiko kuitenkin sanoa, että onnellisuus on jo luonasi,
kun vain opit ottamaan sen vastaan??

[NäilläNäppäimillä]

Annu osuit naulan kantaan. Onnellisuus ei ole mikään tapahtuma, vaan asenne. Vastaanottavat silmät ja korvat

[kalamos]

Onnellisuus

Minun elämäni ei tainnut
alkaa kovin onnellisesti.
Luultavasti koin pelkoa
jo äidin kohdussa.
Olin jo aikuinen,
kun elämäni muuttui.
Minusta tuli onnellinen.
Äitikin sen huomasi,
että kalamos hymyilee.
Ja syy on tietenkin selvä.

Ja Herra Jumala sanoi:

"Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä,
minä teen hänelle avun,
joka on hänelle sopiva".

Nyt oli istutettu myös onnellisuus
Jumalan Paratiisiin.
Ihmiskunnan alkuhistorian
ylivoimaisesti onnellisin hetki oli se,
kun Jumala toi Morsiamen
Aadamin tykö.
Valitettavasti tuo huippuonnellisuus
jäi lyhyeksi.
Aadam hylkäsi Jumalan,
joka tuon onnen oli Aadamille tuonut.

Siitä alkaen tuli
murhetta murheen päälle.
Ja jo ihmiskunnan
kymmenennen sukupolven edustaja
Nooa joutui elämään
sellaisen onnettomuuden keskellä,
että ihmiskunnan pelastaminen
edellytti sen hukuttamista.
Paholaisen enkelien sikiöt
olivat valtaamassa maanpiirin.
Luvattu Vaimon Siemen
ei koskaan voisi tulla maan päälle.

Mutta nyt aloitettiin puhtaalta
maan pinnalta.
Joskin paholaista pian taas palvottiin.
Epäjumalanpalvonnan keskeltä
Jumala kutsui Aabramin.

Ja kohta oli maan päällä Iisak,
jonka onnellisuuden perustan muistamme.
Se oli Rebekka.
Ja sitten syntyi Jaakob - Israel.
Jumalan kansa oli istutettu maan päälle.

Rakel ja Leea kilpailivat Jaakobista.
Ottivat orjattaretkin mukaan taisteluun.
Ja nyt löydämme Raamatusta taas sanoja,
jotka liittyvät onnellisuuteen.

Kun Leea näki lakanneensa synnyttämästä,
otti hän orjattarensa Silpan
ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi.
Ja Silpa, Leean orjatar,
synnytti Jaakobille pojan.
Niin Leea sanoi:

"Onneksi!"

Ja hän antoi hänelle nimen Gaad

Gaad = Onni

Ja Silpa, Leean orjatar,
synnytti Jaakobille toisen pojan.
Niin Leea sanoi:

"Onnellista minua!
Niin,
naiset ylistävät minua onnelliseksi."

Ja hän antoi hänelle nimen Asser.

Asser = Onnellinen / Autuas

Tämän hapuilun jälkeen tulen
siihen päätelmään tai hajatelmaan,
että onnellisuuden perusta on Rakkaus.

Ja todellisen onnen taustalla
Todellinen Rakkaus.

minun onneni
on olla Jumalaa lähellä

Ja vain tämän
todellisen Rakkauden lähteellä
me voimme Rakastaa.
Ja olla onnellisia.

Mutta mitä on todellinen Rakkaus.
Leealla oli lempeät silmät.

rakkaus on lempeä

Lempeys on Rakkauden
ja todellisen onnellisuuden peruskivi.

χρηστός
khrēstos

lempeä
hyvä
ystävällinen

Tuossa Rakkauden kuvauksessa
on pohjana substantiivi,
jolloin sen merkitys on

hyvyys

Hyvyyden voiman
ihmeellliseen suojaan kätkettynä
ihminen on onnellinen.

Sitä iestä,
jonka Jeesus asettaa
meidän kannettavaksemme,
kuvataan juuri tuolla sanalla.

Kysymys on
käyttökelpoisuudesta.

Sana siis tarkoittaa alunperin
käyttökelpoista.

Kummasti se muistuttaa
sanaa

Χριστός
Khristos

Voideltu

Aina joskus huomaan
jonkun vempaimen jumittuneen täysin.

En saa esimerkiksi pihtejä edes auki.
Mutta kun voitelen ne,
niin pian jumittunut nivel alkaa liikkua.
Ja pienen verryttelyn jälkeen
työkalu on taas käyttökelpoinen.

Toinen tai oikeastaan ensimmäinen
Rakkauden peruskivi on kärsivällisyys.

μακροθυμία
makrothymia

pitkämielisyys

Eli
Rakkaus on ensinnäkin
pitkämielinen
eli odottaa kärsivällisesti.

Ja
se on lempeä
eli käyttökelpoinen.

Tässä iesyhteydessä
me olemme onnellisia.

Entä milloin sitten
emme ole onnellisia.
Silloin kun teemme asioita,
jotka eivät kuulu Rakkauteen.

Kadehdimme, kerskaamme, pöyhkeilemme,
käyttäydymme sopimattomasti,
etsimme omaa etuamme,
katkeroidumme,
muistelemme kärsimäämme pahaa.

Voi kuinka kaukana onnellisuudesta
minä olenkaan.

Mitä minä nyt teen.
Minä menen alakertaan katsomaan,
joko hän on herännyt.
Hän, josta alussa mainitsin.
Hän, jonka olemassaolo
teki minut onnelliseksi.
Sai minut hymyilemään.



Voi kuinka onnellinen minä olenkaan.

[NäilläNäppäimillä]

Onnentyttö

Silloin et vielä tuntenut minua, mutta tiesit minun olevan olemassa.

Minä olin luonasi aina. Minä istuin rähjäisen kapakan viereisessä pöydässä henkivartijanasi. Minä seurasin ja varjelin sinua, kun lähdit sieltä jonkun mukaan. Silloinkin kun olit juonut ja menettänyt tolkkusi ja muistisi, minä saatoin sinut kotiin.
Minä seisoin vierelläsi mummosi haudalla, kun seisoit siinä itkien ja kysellen, kun et tiennyt miten sinun kuuluisi elää.

Minä raivasin tieni tyylikkäiden eliittinaisten barrikadin läpi, sinun luoksesi. Sinä istuit vapisevana, krapulaisena ja syntisenä siellä varjoissa, kenenkään edes katsomatta. Minä tulin ja pakotin sinut katsomaan silmiini. Sanoin: tyttö, nouse ja seuraa minua. Sinä katsoit silmiini, nousit ja liityit minun elämääni. Lahjakkaat, kauniit ja hienot neitoset kohauttelivat olkapäitään, pyörittivät silmiään ja ivailivat meitä.

Mutta sinun silmäsi heräsivät eloon, ryhtisi suoristui ja kasvoit iloitsemaan meidän elämästämme.
Sinusta tuli onnellinen, olet onnentyttö, kuninkaan sukua. Minä olen suunnattoman onnellinen sinusta.

Kysyit kerran, miksi en tullut aikaisemmin. Oikea hetki oli, kun sinä olit valmis pysymään luonani. Ja olet pysynyt.
Rakastan sinua ikuisesti, onnentyttöni. Ikuisesti!