witness kirjoitti:Olen viime aikoina tullut hengessäni murheelliseksi siitä, kun yhä useammin nainen nousee sekä julistamaan, todistamaan, opettamaan että saarnaamaan.
Murheesi on ymmärrettävä, sillä hyvin monissa seurakunnissa on naispastoreita, naispappeja ja kansankirkossa myös naispiispa. Kristikunnassa on vuosisatojen ajan asia nähty niin, että Jumalan tahto on, että seurakunnan opettamisesta huolehtii mies. Radikaali muutos on tapahtunut vasta viime vuosikymmeninä; samaan aikaan, kun luopumus on muutenkin edennyt kristikunnan keskuudessa – tämä ei tarkoita sitä, etteikö luopumuksen aikoja olisi aikaisemminkin ollut, mm. keskiajan pimeinä aikoina. En voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että entistä vähemmän on niitä uskovia, jotka elämässään ojentautuvat Jumalan Sanan mukaan. Jumalan Sana ei ole enää ehdoton auktoriteetti senkään suhteen, miten eri tehtävät seurakunnassa jakaantuvat miehen ja naisen kesken.
Tasa-arvosta tässä ei ole missään nimessä kysymys, vaan Jumalan antamista erilaisista tehtävistä. Jumala on kaikin puolin hyvä ja Hän arvostaa miestä ja naista yhtä paljon. Perustelut naisen aseman muuttamiseksi ovat perustuneet pitkälti kuitenkin juuri tasa-arvovaatimuksiin ja tähän on haettu tukea Raamatusta irrottamalla jakeita asiayhteydestä. Seuraavaa jaetta on usein käytetty, vaikka kyseessä oleva kohta puhuu yhteydestämme Kristukseen, siitä, että kaikki uskovat riippumatta sukupuolestaan tai muustakaan ulkoisesta tekijästä ovat yhtä Kristuksessa.
Paavali (Gal 3:28) kirjoitti:Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Saarnaajan ja opettajan tehtävän kuuluminen miehelle perusteluineen näkyvät selkeästi ja ymmärrettävästi 1. Timoteuksen kirjeessä:
Paavali (1 Tim 2:9) kirjoitti:niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.
Yritän selventää asiaa alkukielestä, kreikasta, vaikka en lähde tähän kreikankielisiä sanoja suoraan siteeraamaan. Kehotuksessa ”en salli” on jyrkkä torjunta, jossa torjutaan jotain sellaista, mitä toinen itse asiassa haluaa. Tämä voisi verrata pienelle lapselle tulevaa rajoitusta tyyliin: ”Minä en salli, että menet yksin vilkasliikenteisen kadun yli”. On huomattava, että vaikka tätä sanaa ei muualla Raamatussa aivan tässä tarkoituksessa tavata, niin Raamatun ulkopuoliset lähteet osoittavat ”sallia” –sanan vastaavan käytön. Raamattu osoittaa heti luomiskertomuksen jälkeisessä lankeemuksessa, että naisella on taipumus hallita miestä. Paavalin käyttämä voimakas torjunta on välttämätön viestin perille menemiseksi.
Mooses (3:16) kirjoitti:Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva."
Alkukielessä, hebreassa, naisen halusta puhuttaessa viitataan kyseisellä sanalla hallitsemisen haluun. Jo syntiin lankeemuksessa nainen ottaa johtavan, aktiivisen roolin puhuessaan käärmeen hahmossa olevan sielunvihollisen kanssa. Voimme toki huomioida, että miksi mies, Adam, jättäytyi sivummalle; oliko Adam historian ensimmäinen ”sohvaperuna”? Yhtä kaikki, olennaista seurakunnallista opetustehtävää pohdittaessa on nähdä, että nainen otti määräävään roolin. Nykypäivän seurakuntaelämässä naisten vyöryminen julistus- ja opetustehtäviin on samaa väärää roolia; samalla julistus on laajalti vesittynyt yleisen sosiaalisen rakkauden ja suvaitsevaisuuden puheeksi, kun aidossa evankeliumin julistuksessa tulisi aina olla mukana sekä laki, että armo.
On tärkeää ymmärtää, että Paavali torjuu jyrkästi naisen julistamisen opettajana silloin, kun seurakunta kokoontuu yhteen yleiseen kokoukseen. Missään kohtaa Uudessa Testamentissa nainen ei toimi opettajana eikä julistajana seurakunnassa. Raamattu ei sen sijaan sano, etteikö naisella voisi olla profeetallista lahjaa tai opettamiseen liittyvää armolahjaa. Tällainen profeetallinen lahja näkyi VT:n naisprofeettojen kohdalla ja edelleen Jumala voi antaa naiselle profetoimisen armolahjan. Sitä tulee kuitenkin käyttää muissa yhteyksissä, kuin seurakunnan yleisessä, yhteisessä kokoontumisessa.
Meidät eksyttää helposti se, että moni julistajana toimiva mies ei ole lahjoiltaan julistaja ja moni mies opettaa myös epäraamatullisesti. Valitettavan usein julistaja esittää selvää harhaoppia; niin tapahtui Korintossakin, jonka seurakunnallisiin johtotehtäviin päässeitä Paavali kutsuu suoraan valheveljiksi.
Julistajiksi sopimattomien saarnamiesten tilalla tulisi olla päteviä, Jumalan Sanaa totuudessa ja rakkaudessa julistavia miehiä. Me emme saa turhentaa Jumalan tahtoa sellaisella perusteella, että joku nainen on hyvä puhuja, joten nostetaan hänet seurakunnan pastoriksi. Naisella on oma paikkansa toimia Herralta saamillaan armolahjoilla mm. pyhäkoulussa, kotiseuroissa, pienpiireissä jne. Koko ajan on pidettävä mielessä yleisessä seurakunnan kokouksessa naisia koskeva jumalallinen järjestys: 1. ”oppikoon hiljaisuudessa” – nainen ei opeta, 2. ”kaikin puolin alistuvaisena” – nainen ei saa ottaa valta-asemaa opetuksen, eikä seurakunnan toiminnan suhteen.
Saarna- ja opetusviran kuulumisesta vain miehelle saatetaan joskus torjua esimerkiksi seuraavan Raamatun kohdan avulla. Kuten usein, myös tässä perustelussa asiayhteys ratkaisee.
Luukas (Ap.t 18:26) kirjoitti:Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.
Akylaan vaimo Priskilla selvitti yhdessä miehensä Akylaan kanssa kotiin kutusumalleen julistajalle tarkemmin ”Jumalan tietä”. Kuten asiayhteydesstä selvenee, kysymys ei ole seurakunnallisesta yleisestä kokouksesta ja meille pitäisi olla selvää, että kaikilla uskovilla on oikeus kertoa Raamatun totuuksista syventävästi henkilölle, joka ei ole vielä Sanassa kovin kauan kasvanut.
Monet korostavat vapautta Kristuksessa, jolla he torjuvat Jumalan Sanan lain ja selvätkin kehotukset. Vapaus Kristuksessa on kuitenkin Hengen vapautta, eikä lihan (oman mielemme mukaista) vapautta. Valinnan vapaus tarkoittaa uskovalle Jumalan Sanan viitoittamaa vapautta seurata Herraamme, eikä vapautta tehdä oman itsekkään ajattelumme mukaisia ”nykyajan vaatimuksilla” ryyditettyä päätöksiä. Oli sitten asiana naisen asema seurakunnassa, samaa sukupuolta olevien parisuhteet, sinkkujen seksuaalisuhteet tai muut sellaiset asiat, jotka nykyajan kristillisyydessä yhä useammin torjutaan aikansa eläneinä totuuksina.
Paavali (Gal 5:13) kirjoitti:Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
Painotan vielä luomiskertomuksen antamaa lähtökohtaa. Miehen vanhatestamentillinen pappeus sekä uusitestamentillinen seurakunnan paimenen, julistajan ja johtajan virka kuuluvat miehelle Jumalan antaman luomisjärjestyksen perusteella. Nainen tarvitsee yläpuolelleen miehisen auktoriteetin. Miehen ehdoton auktoriteetin tulee olla Jumala ja hänen on toimittava naista kohtaan rakastavasti ja kunnioittavasti. Vaimon alamaisuutta korostettaessa ei useinkaan huomioida sitä, että jokaisen tulee olla lähimmäisilleen oikealla tavalla alamainen, myös miehen vaimolleen tai naislähimmäiselle. Miehen tulee rakastaa ja ottaa huomioon naisen tarpeet, kuunnella häntä ja tukea häntä. Palvelevassa rakkaudessa miehen tulee toimia epäitsekkäästi ja alistaa itsekkäät halunsa rakkaudesta lähimmäiseen. Kehotus yleiseen alamaisuuteen asenteissamme koskee meitä kaikkia.
Paavali (Ef 5:21) kirjoitti:Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.
Jumalan Sanassa on meidän turvamme, jossa voimme vahvistua ja säilyä uskossa sekä rakkaudessa. Tällaisen Sanan Jumala antaa myös naiselle sen jälkeen, kun Hän on torjunut naisen opetusviran. Monilla naisilla on elämässään paljon suurempi tehtävä, jota miehen on vaikea edes kuvitella tai sisäistää. Tämä tehtävä on toimia lasten synnyttäjänä, lasten varhaisen vaiheen läheisimpänä kasvattajana, esirukoilijana ja holhoojana. Kaikki me pelastumme yksin armosta, Kristuksen sovitustyön perusteella. Nainen pelastuu = vapautuu syntiinlankeemuksessa tapahtuneesta väärän vallan ottamisen ”stigmasta” juuri äidillisessä tehtävässään ja roolissa. Tällaisesta vapautumisesta on kirjeessä Timoteukselle kysymys. Tiedämme, että äidin osan nainen saa vain, jos Jumala sen hänelle suo. Tällainen rooli on kuitenkin hyvä jokaisen naisen tiedostaa – jokaiselle on tärkeintä pysyä uskossa ja rakkaudessa Vapahtajaamme. Jos rakastamme Jeesusta, olemme kuuliaisia Hänen Sanalleen.
Paavali (1 Tim 2:15) kirjoitti:Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.