Sylivauvojen kastaminen

[Emil]

Sylivauvoja ei tule Raamatun mukaan kastaa. Kaste on Raamatun mukaan sille, joka uskoo ja ymmärtää sovitustyön puolestaan ja ottaa sen tietoisena ratkaisuna henk.koht. vastaan. Kaste on Herran Jeesus Messiaan nimeen. Jeesuksessa Messiaassa, meillä on Isä ja Pyhä Henkikin. Koko yksi Jumaluus koolla.


"JOKA USKOO JA KASTETAAN", ei joka kastetaan ja uskoo, tarvitaan ensin usko, jotta voidaan ottaa tietoisena kaste ja ymmärtää kasteen merkitys ja sisältö ja syy.

[kalamos]

Sylivauvoja ei tule Raamatun mukaan kastaa.

Tuosta olen samaa mieltä.
Mutta lainaamasi Raamatunkohta ei kuitenkaan
mielestäni voi tarkoittaa vesikastetta.

Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu;
mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Selvitän asiaa tarkemmin viestiketjussa
Jeesuksen viimeisen puheen kastekäskyt

[Emil]

Sylivauvat tulisi siunata ja antaa nimi. Minulla on tässäkohden perinteisempi tulkinta kasteesta - Johanneksen kasteena ja myös Pyhän Hengen kasteena.

[kalamos]

Ei Jeesus viimeisessä puheessaan
voinut tarkoittaa Johanneksen kastetta.

Jolloin jäljelle jäisi tuo mainitsemasi Pyhän Hengen kaste.
Mutta tuo ilmaisu on vähän abstrakti
eikä ihan sellaisenaan esiinny Raamatussa.

Minä ymmärrän niin,
että kun me synnymme Hengestä,
niin silloin meidät upotetaan Pyhän Hengen pilveen.

Mutta myöhemmin ja usein vasta vesikasteen jälkeen,
joka siis on toinen kaste tuon ensimmäisen jälkeen,
tulee vielä kolmas tapahtuma,
jossa Pyhä Henki täyttää meidät.

[Natanael]

"Joka uskoo ja kastetaan", ei joka kastetaan ja uskoo, tarvitaan ensin usko, jotta voidaan ottaa tietoisena kaste ja ymmärtää kasteen merkitys ja sisältö ja syy.”

Emil ja Kalamos puhuvat keskenään kahdesta erilaisesta kasteesta. Koska Emil tulkitsee kyseisen kohdan tarkoittavan vesikastetta, niin kirjoitan hieman hänen esille ottamastaan Raamatun kohdasta Emilin lähtökohta mielessäni. Kasteoppi on yksi niistä opinkohdista, joka jakaa kristittyjen leiriä hyvin voimakkaasti. Toinen suuri jakava tekijä on erilainen pyhitysoppi. Jotta näin Joulun alla emme juuttuisi kiistoihin, niin kirjoitan keskittyen lähinnä kasteen raamatulliseen merkitykseen. Säästän itseäni kaikelta väittelyltä ja sen vuoksi irrottaudun tämän viestin jälkeen joululomalleni.
Rohkenen ajatella, että kasteen syvällinen merkitys ei meille tässä ajassa aivan täysin aukene. Kasteessa on sellaista, mikä tulee jäämään jokaiselle vilpittömälle Raamatun lukijalle salaisuudeksi. Selkeää Raamatussa on se, että kaste liittyy pelastukseen. Puhuessaan uudestisyntymisestä Jeesus sanoo: "Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaa." (Joh. 3:5)

Tiedämme, että usko Jeesukseen sellaisenaan riittää pelastukseen. Kadotukseen tuomitsemisen syyksi ei panna kasteen puutetta, vaan epäusko.
Joku voi kokea ristiriidan sen vuoksi, että kaste toisaalta pannaan pelastuksen ehdoksi ja toisaalta usko Jeesukseen pelkästään riittää pelastukseen. Luulen tämän näennäisen ristiriidan johtuvan siitä, että kasteen sisältöä ei ole oikein sisäistetty. Minusta on kummallista, että niin usein jopa kiivaillaan siitä, missä järjestyksessä vesikaste ja Pyhän Hengen kaste eli Pyhän Hengen saaminen tapahtuvat. Pyhä Henki on vapaa ja kaavoista riippumaton, joten minulle riittävät nämä Jeesuksen sanat:

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."

Ratkaisevaa ei siis ole järjestys eikä edes näiden kahden asian ajallinen etäisyys, vaan se, että sekä vesikaste että Pyhän Hengen saaminen yhdessä muodostavat syvimmässä merkityksessä kristillisen kasteen. Kasteessa ihminen, hänen vanha ihmisensä, upotetaan kuolemaan.
Kaste on minulle evankeliumia. Se liittää meidät Jeesuksen kärsimiseen ja kuolemaan siinä määrin, että Paavali kirjoitti, että Kristukseen kastettu on kasvanut yhteen Jeesuksen kuolemiseen ja hautaamiseen. Ansaitsemani kuolemantuomio onkin pantu toimeen jo Jeesuksessa. Kaste ei ole minun uskollinen tekoni Jumalalle, vaan Hänen armollinen tekonsa minulle syntiselle.
Syvimmässä merkityksessä kasteen on kokenut vain Jeesus Kristus kuolemassaan ja kärsimyksessään. Meidän kasteemme on vain yhteen kasvamista hänen kasteeseensa ja sen koko hedelmän ja lahjan omaksi saamista. Kasteen sisällys on näin ollen Jeesuksen ristin ja voiton sisältö. Meidän ei tarvitse kokea sitä kastetta, josta Jeesus itse sanoi:

"Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!"

Lopuksi kirjoitan tähän loppuun Emilin esille nostaman Raamatun jakeen sen alkukielen, kreikan, merkityksessä. Koska ”kastetaan” verbi on aoristisessa muodossa, jollaista ei suomen kielessä ole, niin joudumme tyytymään sen lähimpään versioon, joka on perfekti. Aoristi tarkoittaa menneisyydessä kerta kaikkisesti jo tapahtunutta tapahtumaa. Meille jää kaksi vaihtoehtoa, jotka molemmat antavat oikean käsityksen siitä, mitä Jumala Markuksen evankeliumin 16:nnen luvun jakeessa 16 meille sanoo:

Vaihtoehto 1: ”Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Vaihtoehto 2: ”Joka uskoo kastettuna, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

Toivotan teille kaikille Jumalan siunaamaa Herramme ja Vapahtajamme armorikasta syntymäjuhlaa!

[kalamos]

Myöskin sana 'uskoa'
on aoristissa.

Siis ...
Uskova ja kastettu pelastuu.

Kumpikin asia
sekä usko että kaste tapahtuvat siinä Jeesuksen kohtaamisessa, jossa me synnymme uudesti/ylhäältä Hengestä.

Ja kun tämä on tapahtunut,
meidät on siirretty kuolemasta Elämään.