Sääli

ViestiLähetetty: 04.09.2016 13:22
Yksi tämän foorumin rikkaus on witness blogi.
Se on antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta.
Tällä kertaa pysähdyn sellaisen witnessin blogiviestin ääreen,
joka puhuu empatiasta ja sympatiasta.
Witness tuo esiin aluksi ammatillisen näkemyksen näiden sanojen eroon.

witness kirjoitti:
Opiskellessani mielenterveyshoitajaksi tehtiin ero kahden asian välllä: ammatillinen empatia ja kuluttava sympatia. Mielikuvana jäi mieleen, miten autettaessa ihmistä syvästä kuopasta sympatia hyppää syvyyksiin itse, jolloin molemmat ovat loukussa, kun taas empatia auttaa kuopan reunalta, esim. hakee tikkaat.

Liian usein olen löytänyt itseni sympatian syvyyksistä, ja seurauksena on tyhjä takki ja lepattavat kaulukset. Siinä voimattomuudessa ei ole enää hyviä sanoja, vain harhailevia katseita päästä pois ja piiloon.


Viestin lopussa on viittaus Jeesukseen.

witness kirjoitti:
Ihmisestä voi välittää sellaisenaan. Juurikin Jumalan ihminen ei välittäessään kysele omien oikeutuksiensa, mieltymyksiensä tai käsittämisiensä perään. Siinäkö kohden yli ymmärryksen käyvä agape astuu kuvaan? Kun ei selitetä, oiota, perustella tai pähkäillä.

Tässä kohden tulee mieleen Jeesus - ei pakopaikkana (vaikka miksei), vaan esikuvana. Hän, todellakin!


Aloin miettiä, kummasta oli Jeesuksen tapauksessa kysymys.
Oliko kysymys empatiasta vai sympatiasta, kun Jeesus sääli ihmistä.

Säälimistä tarkoittavasta verbistä splankhnidzomai
tunnistaa substantiivin splankhnon,
joka tarkoittaa sisälmyksiä - nimenomaan ruumiin jaloimpia osia:
sydän, maksa, keuhkot.

Ehkä tuo pitäisi ymmärtää niin,
että kun Jeesus sääli ihmistä, niin kysymys oli sympatiasta,
jossa Jeesus todellakin hyppäsi itse kuoppaan koko olemuksellaan sisintään myöten.
Aivan niinkuin tulisesta pätsistä löytyi neljäskin hahmo,
josta kuningas Nebukadnessar sanoi ihmetellen:
neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika

Jos meitä ei kasteta tulessa,
niin voi olla, että emme osaa sääliä.

Splankhon eli nuo sisäelimet otettiin pois uhrieläimestä.
Ne valmistettiin ja syötiin sen jälkeen, kun uhrieläin oli teurastettu.

Jeesus sanoi, että ellemme syö Hänen lihaansa ja juo Hänen vertaan,
meillä ei ole Elämää.

Kun Jeesus oli kastettu,
Johannes Kastaja näki Hänen kantavan päällään koko maailman synnin.
Vasta nyt kun näin oli, Jeesus aloitti palvelutehtävänsä.
Kolme vuotta Hän kantoi meidän syntejämme ja sairauksiamme päällään.
Ja niin Hän saattoi nyt antaa ihmisten synnit anteeksi ja parantaa sairaat.

Jeesus oli - witnessin kuvausta muistellen - hypännyt syvyyksiin itse.
Mutta Hän saattoi sieltä käsin auttaa toiset pois syvyyksistä ja ahjosta.

Epäilemättä Jeesuksen kohdalla oli kysymys sympatiasta.
Ehkä meidänkin - Hänen ruumiinsa jäseninä - pitäisi jotenkin
tulla osallisiksi Hänen kärsimyksistään.
Ja sitten me voimme sääliä ... niinkuin Jeesus sääli.

Sittenkään sääli ei ole sairautta, niinkuin kova maailma sanoo.
Sääli saa meidät auttamaan sitä, joka on joutunut raadelluksi,
vaikka se merkitsisi sitä, että voimme joutua itse saman kohtalon uhriksi.

Laupias Samarialainen laitti koko elämänsä likoon jäädessään auttamaan uhria,
jonka pappi ja leeviläinen olivat ohittaneet.
Tuo laupias Samarialainen olisi mitä todennäköisimmin otettu kiinni
ja tuomittu tuon raastetun miehen pahoinpitelystä.

Mutta tästä huolimatta tämä laupias Samarialainen sääli tuota tuntematonta.
Ja hän hyppäsi kuoppaan tuon pahoinpidellyn kanssa silläkin uhalla,
että itse tulisi väärinkohdelluksi.
Se oli sympatiaa tai sääliä koko rahan tai elämän edestä.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 05.09.2016 04:30
Joskus kirjoitettiin/puhuttiin pappien, diakonien ym. seurakuntatyöntekijöiden väsymyksestä ja masennuksesta, kun (auttamis)työtä on paljon. Myös Jeesus viittasi aiheeseen sanoillaan 'eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän'.

Kirkon piirissä aloitettiinkin aikoinaan ensimmäisenä työnohjaus (oman työn reflektointi), joka sittemmin tukitoimena levisi muille aloille. Hoitotyö ei varsinaisesti ole auttamista, vaan sovitut asiat tehdään suunnitelmallisesti. Kuva pyyteettömästä sisar hento valkoisesta on osin historiaa. Kyse on moniammatillisesta hoitosuunnitelmasta. Myös Jumalalla on oma (pelastus)suunnitelma jokaiselle luodulleen.

Heprean raham (äidin kohtu) puhuttelee siinä yhteydessä, kun 'Jeesuksen tuli sääli'. Uuden elämän suojeleminen kaikelta, mikä uhkaa, loukkaa tai satuttaa on myös meidän tehtävämme lähimmäisinä.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 05.09.2016 10:39
Ainakin joissain kohdin VT:ssa suomennoksen sääli takana
näyttää olevan heprean ilmaisu hamal.
Mutta kyllä tuo raham (äidin kohtu) hyvin sopii kuvaan myös.

Eilisessä radiojumalanpalveluksessa saarnan pitänyt kirkkoherra Taina Manninen
toi esiin englannin ilmaisun take care of.

Tuo care tulee kuulemma kootinkielisestä sanasta

    kara = valittaa


http://areena.yle.fi/1-3558650#autoplay=true kuunneltavissa vielä kuusi päivää
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 06.09.2016 05:32
Tuo on totta, että sääli-sanalla on negatiivinen kaiku nykykäytössä. Olisiko niin, että Pyhä Henki avaa käsitteen jumalallisen syvyyden henkilökohtaisesti?

Eilen illalla työvuorossa rukoilin (= huokasin) pikkuasiaa ajatellen 'tohtiiko tätä edes rukoilla', ja vastaus tuli minuutteja myöhemmin. Laitoin konkreettisesti käden suulleni kun olin sanomassa ääneen 'ei voi olla totta!' ja sensijaan kiitin. Hetkeä myöhemmin ajatukseni täytti lohdulliset sanat: 'Sinä voit kysyä minulta ihan kaikkea'.

Hepreanopettajani oli pappi, ja hän kertoi sanojen etymologiasta mielenkiintoisia asioita. Ihmisen sisäelimillä on hepreassa oma merkityksensä, esimerkiksi niiden sanojen maskuliini- ja feminiini-muodoilla. Ehkä sitä pidetään muotoseikkana, mutta ainakin itseäni sellainen puhutteli. Juuri tämä kohtu-sana oli erään oppitunnin aarre. Voiko syvempää ihmiskehon sisuksista nousta ilmoille myötätunto (compassion, engl.)!

Lisää http://www.abarim-publications.com/Mean ... 84tyutpurU

Kun muutama vuosi sitten olin vapaaehtoistyössä Israelissa, kohdepaikkamme muuttui matkavalmistelujen aikana. Uusi paikkamme oli Ruhama, joka niinikään juontuu (juuri)sanastaan raham. Se kosketti.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 06.09.2016 15:34
Koska olen itse tehnyt paljon ihmissuhdetyötä mm. kriisissä olevien auttamista ja vetänyt lukuisia erilaisia ihmissuhderyhmiä, sanon muutaman sanasen tässä ketjussa olevista käsitteistä sympatia ja empatia. Tämä kirjoitukseni on hyvin pitkälti psykologiaa, mutta onhan meillä Jeesuksen seuraajillakin psyyke ja oma psyykkinen reagointimme.

Yritän tuoda tähän jotain olennaista: sympatia on toisen ihmisen tunteeseen samastumista, kun taas empatia on asettumista toisen ihmisen tilanteeseen ”saappaisiin”. Lähimmäisen auttamistilanteessa empaattinen ihminen on askeleen edempänä. Otan esimerkin. Sympaattinen ihminen sanoo: ”Ymmärrän, että painonpudotus ei ole helppoa, sillä olen itsekin kokenut siinä vaikeuksia” (hän ymmärtää tunnetilan). Empaattinen ihminen sanoo: ”Niin, painonpudotus on usein kuin yrittämistä kiivetä ylitsepääsemättömälle vuorelle” (hän ymmärtää tilanteen ja siihen liittyvän ongelman, joka johtaa ahdistavaan tunteeseen). Empaattinen ihminen ymmärtää toista ”sisällisesti” ja auttaa hahmottamaan ongelman todelliset kasvot, jotka voidaan kohdata ja käsitellä.

Sympaattinen ihminen lähtee omista lähtökohdistaan: minäkin olen noin joskus tuntenut. Empaattinen ihminen lähtee kärsivän tilanteesta: tunnen tuskaa, sillä tuo tilanne on varmasti todella vaikea. Sympatialla ja empatialla on selvä käsitteellinen ero, vaikka usein ne sekoitetaan toisiinsa. Tiivistetysti voisi sanoa, että sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä (koska empaattinen ihminen sisäistää tilanteen, mistä tunteet ovat pulpunneet).

Tärkein auttamisväline suhteessa lähimmäiseen on aina rakkaus. Rakkaus kutsuu meitä samaistumaan lähimmäisiin, heidän iloihinsa ja suruihinsa sekä sisäistämään, mitä lähimmäisemme juuri tässä tilanteessa kaipaa tai tarvitsee, että voisin häntä auttaa ja palvella. Hebrealaiskirjeen kautta Jumala kehottaa meitä sisäistämään toisen ihmisen tilanne, olemaan empaattisia – meidän tulisi herkistyä kysymään: ”Jos minä olisin tuossa tilanteessa, niin mitä minä toivoisin, että minulle tehtäisiin?”

Kuva
Hebr (13:3) kirjoitti:Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis.


Murheellinen ja samalla meitä syvästi puhutteleva on Jobin kirje, jossa Jobin ystävät kyllä kokivat tunnetasossa tuskaa ja jakoivat murhetta, mutta he eivät osanneet lainkaan samastua Jobin tilanteeseen. Karmaisevaa on lukea, kuinka ystävät itse asiassa vain lisäsivät Jobin tuskaa.

Job sai ystäviltään sympatiaa, mutta ei syvästi kaipaamaansa empatiaa.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 11.09.2016 08:24
Kun evankeliumit kertovat yhä uudestaan Jeesuksesta,
että Hänen kävi tai tuli sääli jotain ihmistä tai ihmisjoukkoa,
niin kummasta on kysymys - sympatiasta vai empatiasta?
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 11.09.2016 11:26
Natanael kirjoitti:Tärkein auttamisväline suhteessa lähimmäiseen on aina rakkaus. Rakkaus kutsuu meitä samaistumaan lähimmäisiin, heidän iloihinsa ja suruihinsa sekä sisäistämään, mitä lähimmäisemme juuri tässä tilanteessa kaipaa tai tarvitsee, että voisin häntä auttaa ja palvella.


Aamen, totisesti!

Niinikään kiitollisuus Jumalaa kohtaan saa kädet nostamaan ylös korkeuksiin ja pitämään ne siellä. Kokonaan toinen asia on nostaa kädet käskystä ylös ja odottaa, kunpa saisi ne laskea alas.

Uskovana en rakasta niinkään omalla rakkaudellani, joka herkästi etsii omaansa (hyötyä, tuloksia tjms.).

Mielestäni empatia ja sympatia ovat välittämisen eri muotoja/tasoja, ei niinkään rakastamista. Armahtavaisuus/sääli kuvaa jumalallista rakkautta, agapea.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 11.09.2016 17:09
witness kirjoitti:Mielestäni empatia ja sympatia ovat välittämisen eri muotoja/tasoja, ei niinkään rakastamista. Armahtavaisuus/sääli kuvaa jumalallista rakkautta, agapea.


Kyllä armahtavaisuus ja sääli ilman muuta sisältyvät agapeen.
Mutta sääli ei ole synonyymi rakkaudelle.

Kuva
Matteus (15:32) kirjoitti:Minun käy sääliksi kansaa,
sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni,
eikä heillä ole mitään syötävää


Jeesus ei rakastanut kansaa sen tähden,
että se oli jo kolme päivää ollut ilman syötävää.
Hän sääli heitä sen tähden.

Kuten ketjun alussa totesin
säälimistä tarkoittavasta verbistä splankhnidzomai
tunnistaa substantiivin splankhnon.

Jeesus oli itse tietenkin vastaavasti
kuin häntä kuunnellut kansa
ollut kolme päivää ilman syötävää.
Hän ja jopa konkreettisesti Hänen sisälmyksensä (splankhnon)
kokivat samaa kuin nuo ihmiset ja heidän sisälmyksensä.
Hän oli itse samassa kuopassa kuin nuo säälin kohteena olevat ihmiset.
LainaaIlmoita tämä viesti

Paluu Parantuminen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa