Lukiessani kommentaaria eräästä Raamatun kirjasta pysähdyin tavaamaan erästä kohtaa: 'evankeliumi on edennyt aina ihmisen välityksellä'.
Osin siksi Jeesus tuli ihmiseksi, että se (evankeliumin julistus) olisi ihmiselle mahdollista. Jeesus ei käännyttänyt, vaan kohtasi. Jeesuksen syvästä myötätunnosta (käännetty 'sääli'-sanalla) käytetään heprealaista sanaa, jonka juurisanana on 'kohtu'.
Ihmissuhdetyössä eräs kulmakivi on kuunteleminen. Kuinka tärkeää se onkaan Jumala-suhteessa! Hengellnen ihminen kuuntelee. Siksi ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu. Minua puhuttelee, kun näen junassa tms. kaksi toisilleen läheistä ihmistä, jotka kuuntelevat musiikkia yhteisillä korvanapeilla: kumpaisellakin on toinen nappi korvallaan ja he kokevat saman kuulemansa omalla tavallaan.
Evankeliumi on ilosanoma, ei pakkotoistoa. Se saa olla ihmisennäköistä ja kun Jumala puuttuu peliin, se ei ole tuomarointia, vaan pelinrakentamista.