"He panevat kätensä sairasten päälle ja ..."

ViestiLähetetty: 03.08.2015 17:25
Kuva
Markus (16:18) kirjoitti:Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat ...
he panevat kätensä sairasten päälle,
ja nämä tulevat terveiksi


Miksi loppujen lopuksi melko harvassa ovat ne uskovat,
joiden käsien alla sairaat paranevat?

Onko vika uskovissa vai sairaissa?

Jeesus ei koskaan jättänyt parantamatta yhtään sairasta,
joka kääntyi Hänen puoleensa,
ei myöskään sairasta, jonka puolesta joku kääntyi Hänen puoleensa,
pyytäen parantumista.

Kun Hän palasi Isänsä tykö,
hän jätti seuraajilleen lähetyskäskyn,
johon liittyi tuo alussa lainaamani lupaus.

Jeesus Kristus eli seurakuntaruumiin Pää on taivaassa,
mutta tuon ruumiin jäsenet ovat maan päällä ...
siis seurakunta eli uloskutsuttujen joukko,
jonka pitäisi tehdä vielä suurempia
kuin Jeesus maan päällä ollessaan teki.

Kuva
Johannes (14:12) kirjoitti:Totisesti, totisesti minä sanon teille:
joka uskoo minuun,
myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen,
ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 04.08.2015 05:29
kalamos kirjoitti:Miksi loppujen lopuksi melko harvassa ovat ne uskovat,
joiden käsien alla sairaat paranevat?

Onko vika uskovissa vai sairaissa?


Jos minulla olisi tuohon kysymykseen tyhjentävä ja totuudellinen vastaus, niin luulempa, etten kärvistelisi köyhänä täällä ränsistyvässä synnyinmökissämme näitä viimeisiä kesiä, jotka minulle Jumalan ylivuotavasta armosta on suotu. Luennoisin, jos en nyt aivan yliopistoissa ympäri maailmaa, niin ainakin seurakunnissa ympäri Suomea.

Käytännön kokemuksesta tiedän, että jos sairas ei parane, niin syy siitä helposti sälytetään sairaan päälle. "Et parantunut, kun sinulla ei ole uskoa". Kokouksissa minun kuullen rukoilijan ei ole viisasta noita sanoja sairaalle lausua. Voin hyvinkin vastata sairaan puolesta: "Ongelma tässä ei ole hänen epäuskonsa vaan se, että sinulla ei ole parantamisen armolahjaa!"

Hyvin surullista ajassamme on se, että ihmiset näyttävät tavoittelevan enemmän ruumiin terveyttä kuin sielun Pelastajaa ja lahjoja enemmän kuin lahjan Antajaa. Näistä yhtälöistä voi löytyä syitä, miksi niin harvat paranevat, mutta nekään eivät vastaa kaikkiin kysymyksiimme. Mutta tämänhetkiseen asiain tilaan tulee muutos, koskien meistä jokaista suuntaan tai toiseen, niin kuin alla olevassa kohdassa sanotaan. Kalliita sanoja minulle ovat nuo sanat "samoinkuin" ja "samoin".

Hebr.9:27-28 apostoli kirjoitti: Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.


Ylistetty olkoon Herran pyhä nimi.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 04.08.2015 09:51
jukka1954 kirjoitti:
Käytännön kokemuksesta tiedän, että jos sairas ei parane, niin syy siitä helposti sälytetään sairaan päälle. "Et parantunut, kun sinulla ei ole uskoa". Kokouksissa minun kuullen rukoilijan ei ole viisasta noita sanoja sairaalle lausua. Voin hyvinkin vastata sairaan puolesta: "Ongelma tässä ei ole hänen epäuskonsa vaan se, että sinulla ei ole parantamisen armolahjaa!"


Aloituksen pohjana oleva katkelma Raamatusta
ei sisällä sanaa armolahja.
Samassa luettelossa mainitaan esimerkiksi näin

Kuva
Markus (16:18) kirjoitti:Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat ...
jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita


Ei tuo ole armolahja, vaan yksi merkki, joka seuraa uskovia ihmisiä.
Ymmärrän tuon kohdan niin,
että jokainen, joka uskoo, voi laittaa kätensä sairasten päälle.

Kerran minun vaimoni laitti kätensä koiramme päälle.
Tilanne oli hyvin vakava. Koira oli lähes liikuntakyvytön.
Se, että vaimoni laitti kätensä koiran päälle ja rukoili,
osoitti, että hänellä oli uskoa.
Hän pani luottamuksensa Jeesukseen tässä asiassa.

Ja mitä tapahtui.
No, koira ei varmastikaan yrittänyt pusertaa mitään uskoa.
Eihän se edes ymmärtänyt, että nyt sen puolesta rukoillaan.
Mutta rukouksen jälkeen se katsahti ensin hämmentyneenä
hiukan vaimoni ohi - ikäänkuin se olisi nähnyt jonkun -
sitten se katsoi tassuaan,
jonka tähden se oli lähes liikuntakyvytön,
ja seuraavaksi se pomppasi pystyyn lattialta
ja käveli täysin parantuneena pois.

Sitten vuosia ja vuosia myöhemmin tuli toinen kerta.
Samainen koira oli saanut ilmeisesti aivoinfarktin yön aikana.
Vaimoni pyysi minua rukoilemaan.
Minä rukoilin kyynelsilmin vanhan koiramme puolesta.
Mutta koira ei parantunut.
Me veimme sen eläinlääkäriin,
joka totesi, että harvoin on näin selvää tapausta,
pitääkö koira lopettaa vai ei.
Se ei pystynyt kävelemään, ei pysynyt pystyssä,
sen silmät pyörivät päässä.

Todellakin on niin, että me elämme kuolevaisessa ruumiissa,
jossa emme tule viettämään ikuisuuttamme.

Mutta tätä aikaa varten,
jolloin sairaudet ja monet koettelemukset meitä ahdistavat,
meillä on Raamatussa mielenkiintoisia Jumalan Sanan ilmoituksia.
Kaksi niistä mainitaan tämän ketjun alussa.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 06.08.2015 00:13
kalamos kirjoitti:Aloituksen pohjana oleva katkelma Raamatusta
ei sisällä sanaa armolahja...
Ei tuo ole armolahja, vaan yksi merkki, joka seuraa uskovia ihmisiä.
Ymmärrän tuon kohdan niin,
että jokainen, joka uskoo, voi laittaa kätensä sairasten päälle.


Niin, ei sisälly Mk.16:17-18 sanaa 'armolahja', mutta kokonaisuutena UT:n opetusta tarkastellessamme parantamisen lahjoilla oli seurakunnassa huomattava merkityksensä, kuten muillakin armoituksilla. Herran Jeesuksen lupaukset eivät näytä toteutuvan ajassamme siinä määrin, kuin ne toteutuivat alkuseurakunnissa evankeliumin levitessä paikkakunnalta toiselle. Missä vika? Ei ainakaan Herrassamme, sillä Hän on muuttumaton ja sama tänään kuten oli alkuseurakuntansakin keskellä. Eräs syy voi olla pensistymisemme ja maailmanrakkautemme. Tuolla aikaisemmin mainitsin kaksi syytä joista ainakin osa ongelmistamme juontaa juurensa.

Hyvin surullista ajassamme on se, että ihmiset näyttävät tavoittelevan enemmän ruumiin terveyttä kuin sielun Pelastajaa ja lahjoja enemmän kuin lahjan Antajaa. Näistä yhtälöistä voi löytyä syitä, miksi niin harvat paranevat, mutta nekään eivät vastaa kaikkiin kysymyksiimme


Raamatussa kehotetaan panemaan kädet sairaan päälle. Tässä kyseisessä kohdassa pitää katsella kokonaisuutta. Lainaan tähän Herran sanoja ja korostan siinä kahta merkittävää seikkaa kursivoiden.

Markus (16:15-18) kirjoitti:
Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi"


Raamattu kertoo, että Jeesus paransi toisinaan sairaita laittamalla kätensä heidän päälleen (Mk.6:5), samoin opetuslapset. Opetuslapset harjoittivat myös öljyllä voitelemista (Mk. 6:13, Jaak. 5:14-15). Kätten päällepaneminen kuului Kristuksen opin alkeisiin (Hebr. 6:1-3) ja Paavali varoitti Timoteusta olemasta liian kerkeä panemaan käsiänsä kenenkään päälle (1.Tim. 5:22).

Jokainen uskovainen, jossa Jumalan Henki asuu, on Jumalan pappi. Tässä on syy, miksi meillä on erilaisia tehtäviä seurakunnassa ja niihin Jumalalta saatu armoitus. Tästä pappeudestamme kertoo 3 Moos. 8. luku ja kuinka sen voitelun avulla voimme palvella Herraa ja tehdä Hänen tahtonsa. Suokoon hyvä Jumala, että ymmärryksemme avautuisi näkemään tuossa esikuvassa kerrotun asemamme ja korkean kutsumuksemme. 9. luku on aivan valtava, koska kertoo Ylipappimme ensimmäisestä uhristä, Golgatan uhrista, johon Jumala vastasi Hengen tulella taivaasta. Näin minä tämän varjokuvan olen ymmärtänyt. Kuulkaapas tätä

3.Ms. 9:22-24 Mooses kirjoitti:Ja Aaron kohotti kätensä kansaa kohti ja siunasi heidät, ja kun hän oli toimittanut syntiuhrin, polttouhrin ja yhteysuhrin, astui hän alas.
Ja Mooses ja Aaron menivät ilmestysmajaan, ja kun he tulivat sieltä ulos, siunasivat he kansan. Silloin Herran kirkkaus ilmestyi kaikelle kansalle.
Ja tuli lähti Herran tyköä ja kulutti polttouhrin ja rasvat alttarilta. Ja kaikki kansa näki sen, ja he riemuitsivat ja lankesivat kasvoillensa
.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 06.08.2015 12:36
Raamattu todellakin puhuu parantamisen armolahjoista - monikossa.
On siis olemassa useita parantamisen armolahjoja.

Mutta tämän ketjun aloituksen pohjana oleva kohta Raamatusta
ei mielestäni edellytä parantamisen armolahjaa omaavaa uskovaa.
Se edellyttää yksinkertaisesti vain Jeesukseen uskovaa ihmistä.
Vaimollani ei ehkä ole parantamisen armolahjaa.
Mutta tuo koiramme, josta kerroin edellisessä viestissäni,
parani lopulliselta näyttäneestä liikuntakyvyttömyydestä
siinä hetkessä, kun vaimoni oli pannut kätensä sen päälle ja rukoillut.

Mielestäni myöskään seuraava Jeesuksen lupaus
ei sisällä mitään viittausta armolahjoihin - riittää,
että rukoilemme uskossa.

Kuva
Matteus (21:22) kirjoitti:Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 06.08.2015 14:45
kalamos kirjoitti:Mutta tämän ketjun aloituksen pohjana oleva kohta Raamatusta
ei mielestäni edellytä parantamisen armolahjaa omaavaa uskovaa.


Minun lähtökohtani ensimmäisessä vastauksesani -jossa käytin sanaa armolahja- oli se tosiasia, että lehdissä 'mainostetaan' jotain tulevaa kokousta 'parantumiskokouksena' ja lisäksi sekä hengellisissä lehdissä että julkaistuissa kirjoissa on tuotu esille jonkun julistajan omaamat parantamisen lahjat (toisinaan korostetusti myös 'voitelunsa' ja 'profeetan virkansa').

Olin lainannut tekstiä eräästä kirjoituksestani, josta poimin lyhyen kohdan tänne. Se kuului siis näin
Käytännön kokemuksesta tiedän, että jos sairas ei parane, niin syy siitä helposti sälytetään sairaan päälle. "Et parantunut, kun sinulla ei ole uskoa". Kokouksissa minun kuullen rukoilijan ei ole viisasta noita sanoja sairaalle lausua. Voin hyvinkin vastata sairaan puolesta: "Ongelma tässä ei ole hänen epäuskonsa vaan se, että sinulla ei ole parantamisen armolahjaa!"


Tietysti voisin vaihtoehtoisesti sanoa: "Ongelma tässä ei ole hänen epäuskonsa vaan se, että sinulla ei ole uskoa!" Näissä kokouksissa, joissa rukoillaan sairaan puolesta, on tavallista, että rukoilija koskettaa sairasta sormillaan tai kämmenellään otsaan, asettaa kätensä sairaan pään päälle, olkapäälle tai yläselän päälle. Pelkästään Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, joiden puolesta on näin rukoiltu. Tästä ei tämän enempää; totean vain, että ihmisiä on parantunut, mutta paljon on myös pettymyksiä koettu.
---
Sitten tuohon sairaan koiranne tapaukseen, joka parani vaimosi rukoiltua sen puolesta. Mitä hellyyttävin kertomus. Oma 4-vuotias Lissu-koirani sairastaa harvinaista silmäsairautta. Se saa toistuvia antibiootti- ja kortisonikuureja tippoina silmiin ja joskus särkylääkkeillä ja puudutustipoilla pitää hoitaa kipuja. Kun Lissulla on paha olla, se tulee luokseni. Silittelen ja lohdutan sitä kertomalla Jumalan lupauksesta, että "ihmistä ja eläintä Sinä autat Herra". Hetken kuluttua se rauhoittuu ja palaa vuoteelleen makamaan... Lissussa on monia hauskoja piirteitä, joita vierailijat hämmästelevät. Se tulee, jos alan laulamaan jotain hengellistä laulua, jalkojeni juureen kuuntelemaan. Ulkona se väistää kyykäärmeitä, mutta asettuu auringossa lekottelevan tarhakäärmeen viereen pitkäkseen (päät 10 cm päässä toisistaan) eikä tarhakäärmeet (rantakäärmeet) pelkää sitä yhtään. En tiedä miten ne pitävät yhteyttä toisiinsa kun tarhakäärme ei yritäkkään livantaa paikalta. Kerran keväällä tarhakäärme seurasi koiraani eteiseenkin... Hauskana yksityiskohtana kerron vielä Lissun hankkimisesta. Hankin sen 4:nen saksanpaimenkoirani jälkeen. Tahdoin saada vaihteeksi pienen sylikoiran -ja pieni pallerohan se pentuna olikin. Myyjä ei osannut kunnolla suomen kieltä, mutta selitti, että "oi, se niin pieni, juu, se voi kulkea korissa". Kyllä, pieni se oli, silloin, mutta painaa nyt lähes 40 kiloa ja säkäkorkeuskin on kuten saksanpaimenkoiranartulla. Että sellainen sylikoira minulla nyt on... (Tämä kappale olisi kuulunut oikeastaan blogiini, mutta en ole päässyt sitä aloittamaan, kun en onnistu siirtämään kuvia valokuvakansiosta palstalle ja pidän kuvien liittämistä blogitekstiini tärkeänä).
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 06.08.2015 19:06
Tuo koiramme parantuminen ei ollut meille varsinaisesti hellyttävä kokemus.
Siinä oli kysymys elämästä ja kuolemasta. Siis koiran elämästä.
Tuo koira parani, kun vaimoni teki Markuksen tallentaman
Jeesuksen Sanan lupauksen mukaisesti.
Mutta vaimollani ei - luultavasti - ole parantamisen armolahjoja.

Mitä armolahjoihin tai niiden puutteeseen tulee,
niin Raamattu toki selvittää tuota asiaa.
Mutta tämän ketjun aihe ei ole armolahjat tai niiden puute.
Niistä voimme tietenkin avata oman keskusteluketjun.
Mutta nyt tässä ketjussa toivon meidän löytävän vastauksen kysymykseen

kalamos kirjoitti:
Miksi loppujen lopuksi melko harvassa ovat ne uskovat,
joiden käsien alla sairaat paranevat?

Onko vika uskovissa vai sairaissa?


Keskustelun pohjana olevassa raamatunkohdassa,
kohtaavat uskova ja sairas.

Kuva
Markus (16:18) kirjoitti:Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat ...
he panevat kätensä sairasten päälle,
ja nämä tulevat terveiksi


Siis toisen tulee olla uskova ja toisen sairas,
jotta tuo yhtälö voisi toteutua.

Mutta kuten on käynyt jo ilmi tässä keskustelussa,
niin aina tuollaisessa kohtaamisessa ei tapahdu niin,
että sairas paranee.

Ja nyt tässä ketjussa minä kaipaan vastausta siihen,
miksi ei.

Parantamisen armolahjojen puute ei mielestäni
ole Sanan mukainen vastaus.
Esille ottamani kohdat Raamatusta eivät sisällä oletusta siitä,
että uskovalla tai rukoilijalla olisi parantamisen armolahja.
Otan nyt tähän vielä yhden kohdan:

Kuva
Johannes (15:7) kirjoitti:Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä,
niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.


Tuossakaan ei puhuta mitään parantamisen armolahjoista.
Mutta siinä on tärkeä kohta, joka usein ohitetaan.
Ja lainataan vain jälkiosaa:

Kuva
Johannes (15:7) kirjoitti:anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.


Mutta ratkaisevan tärkeä on lupauksen alkuosa:

Kuva
Johannes (15:7) kirjoitti:Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä,
niin ...


Jos uskova/rukoilija lupaa, että sairas paranee,
eikä sairas paranekaan, niin silloin on selvää,
että uskova/rukoilija on antanut väärän lupauksen.
Lupauksen taustalla ei ollutkaan Jeesuksen Sana,
vaan uskova/rukoilija on puhunut omiaan.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 06.08.2015 20:26
Kalamos kirjoitti:Mutta kuten on käynyt jo ilmi tässä keskustelussa,
niin aina tuollaisessa kohtaamisessa ei tapahdu niin,
että sairas paranee.

Ja nyt tässä ketjussa minä kaipaan vastausta siihen,
miksi ei.


Olen aikaisemmin yllä kertonut omana näkemyksenäni neljä syytä, miksi niin vähän sairaita paranee. Kaikissa mainitsemissani tapauksissa taustalla on se, ettei uskovien elämässä ole käyneet toteen arkisen elämän keskellä Jeesuksen sanat "te Minussa ja Minä teissä".

Kuva
Joh.15:4-5,7 Johannes kirjoitti:Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä....Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen


Viides syy on varmasti Sinun esille tuoma

Kalamos kirjoitti:Jos uskova/rukoilija lupaa, että sairas paranee,
eikä sairas paranekaan, niin silloin on selvää,
että uskova/rukoilija on antanut väärän lupauksen.
Lupauksen taustalla ei ollutkaan Jeesuksen Sana,
vaan uskova/rukoilija on puhunut omiaan


Näinhän se on. Jeesus sanoi näistä oman kunnian etsijöistä, itsensä korostajista (kursivointi nimimerkin)

Kuva
Johannes evankeliumissaan 7:18 kirjoitti:Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.


Kalamos kirjoitti:Tuo koiramme parantuminen ei ollut meille varsinaisesti hellyttävä kokemus.

Minulle se sitä oli. Rakastan eläimiä ja sisintäni kosketti se hellyys, jota koiralle osoitettiin ja kuinka sen huomioitte ja kohtelitte. Sydämeni heltyi myös Jumalan hyvyydestä eläintä kohtaan. Tällainen minä olen.

Tänään on ollut tapahtumarikas ja yllätyksiä täynnä oleva päivä. Ihmeellinen on Herran apu, kun jättää kaiken Hänelle ja luottaa Hänen uskollisuuteensa. Hän on uskollinen. Ylistetty olkoon Hänen nimensä ja kunniansa sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään, totisesti. Hyvää yötä, Jeesus myötä.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 07.08.2015 04:30
Edellinen viesti jäi vähän torsoksi. Kirjoitin

Olen aikaisemmin yllä kertonut omana näkemyksenäni neljä syytä, miksi niin vähän sairaita paranee. Kaikissa mainitsemissani tapauksissa taustalla on se, ettei uskovien elämässä ole käyneet toteen arkisen elämän keskellä Jeesuksen sanat "te Minussa ja Minä teissä".


Jäi kertaamatta aikaisemmin mainitsemani neljä syytä:

1. Penseytemme
2. Maailmanrakkautemme
3. Lahjojen tavoittelua enemmän kuin lahjojen Antajaa
4. Terveyttä enemmän kuin (sielun) Pelastajaa

Totesin vielä
Näistä yhtälöistä voi löytyä syitä, miksi niin harvat paranevat, mutta nekään eivät vastaa kaikkiin kysymyksiimme (tarkennus: tarkoitin tällä siis, etteivät nuo 4 syytä vastaa kaikkiin sairauksien ja kärsimyksien ongelmiin


Jumalalla on vain yksi vastaus jokaisen ihmisen jokaiseen ongelmaan ja se on Jeesus Kristus. Jos tämä lahjoista suurin (joka mursi Isän sydämen Golgatalla) ei ihmiselle kelpaa, niin Jumalan yli 7000 lupauksesta vain yksi toteutuu ja se on kadotustuomio. Sanon tämän mitä suurimmalla vakavuudella itselleni ja jokaiselle lukijalle, mutta myös päinvastoin: jos Jumalan lahjoista suurin, Jeesus Kristus kelpaa, niin sitä seuraavat ja odottavat lukemattomat ihanat lupaukset. Tässä yksi suurista

Kuva
Korintolaisille (1.Kor.1:30-31) Paavali kirjoitti:Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".


Siunausrikkaan yön jälkeen aamu maistuu mansikalta. Toivotan hyvää alkavaa perjantaipäivää jokaiselle näillä sanoilla:

Kuva
Hebrealaiskirjeen kohdassa 13:20-21 apostoli kirjoitti:Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 07.08.2015 09:23
Ketjun kysymys nousee esille tämän tästä; vaikkakin yleensä muodossa, miksi Jeesus ei paranna nykyaikana sairaita siinä määrin kuin mitä Hän teki vaeltaessaan täällä maan päällä. Kalamos taas kyselee niiden uskovien perään, joiden käsien alla sairaita paranisi huomattavasti enemmän kuin seurakunnissa yleensä tapahtuu. Jukka mainitsi tässä yhteydessä parantamisen armolahjat, silllä Kalamoksen avauksen voidaan käsittää viittaavan niihin. Kalamoshan kirjoitti niistä uskovista, joiden rukousten ja kätten päälle panemisen kautta sairaita paranisi: ”Miksi loppujen lopuksi melko harvassa ovat ne uskovat, joiden käsien alla sairaat paranevat? Onko vika uskovissa vai sairaissa?” Voitaneen lähteä siitä, että sellaisella uskovalla, jonka rukousten kautta hyvin moni paranee, on jokin terveeksi tekemisen armolahjoista. Kalamos kylläkin huomautti, että hän ei tässä yhteydessä tarkoita parantamisen armolahjoja.

Tähän onkin todettava, että jokaisen uskovan tulee rukoilla sairaiden puolesta ja Jeesus voi parantaa kenet tahansa uskovan rukoillessa Jeesusta parantamaan. Jumalan kehotus rukoilla sairaiden puolesta on tarkoitettu meille kaikille. Terveeksi tekemisen armolahjat ovat kuitenkin olemassa ja sellaisia omaavan uskovan erityistehtävänä ja kutsumuksena on rukoilla sairaiden puolesta.

Kuva
Nämä merkit seuraavat niitä…


Raamattu puhuu totta tässäkin asiassa, uskovien rukousten kautta sairaita paranee. Saan sen vaikutelman, että Kalamos kyseleekin vain, miksi paranemisia näyttää tapahtuvan varsin vähän.

Toivoisimme varmaan kaikki, että seurakunnissa sairaita paranisi usein ja näkyvällä tavalla todisteeksi tälle maailmalla. Avauksen toinen kysymys on ns. johdatteleva kysymys: ”Onko vika uskovissa vai sairaissa?” Kysymys vaatii meitä tekemään valinnan, vika on joko uskovissa tai sairaissa – pakkovalinta vie meidät monille harhapoluille. Jukka kertoikin, kuinka sairasta ja ahdistunutta voidaan taakoittaa lisää: "Et parantunut, kun sinulla ei ole uskoa". Muistan erään sairaan suomalaisen naisen, joka liittyi aikoinaan erääseen ruotsalaiseen seurakuntaan, jonka opin mukaan Jeesus parantaa, kun vain uskomme. Hän ei parantunut, joten hänellä ei ollut uskoa – järkyttävänä lopputuloksena oli tuon naisen suistuminen itsemurhaan. Seurakuntalaisilla kyllä ”uskoa” riitti, sillä menestysteologisen lahkon mukaan kaikille uskoville kuului, ei vain terveys, vaan myös muu menestys ja onni jo tässä ajassa. Todettakoon vielä, että seurakunnan perustaja muutti myöhemmin mielensä.

Vikaa ei tarvitse olla myöskään uskovassa. Paavalilla oli runsaasti armolahjoja ja Hän oli nähnyt suuria Jumalan ihmeitä, mutta kokenut myös paljon henkilökohtaista kärsimystä Jeesuksen ristin tähden. Paavalin uskossa ei ollut mitään vikaa, vaikka hän joutui toteamaan Trofimuksen sairauden vain jatkuvan.

Kuva
Paavali (2 Tim 4:20) kirjoitti:Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.


Paavali ei epäillyt Jeesuksen mahdollisuuksia parantaa, sillä hänellä oli siitä omakohtaisia kokemuksia.

Kuva
Luukas (Ap.t 28) kirjoitti:Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun hän pani ne nuotioon, tuli kyykäärme kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni hänen käteensä. Kun asukkaat näkivät tuon elukan riippuvan kiinni hänen kädessään, sanoivat he toisilleen: "Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä. Mutta hän pudisti elukan tuleen, eikä hänelle tullut mitään vahinkoa. Ja he odottivat hänen ajettuvan tai äkisti kaatuvan kuolleena maahan. Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja näkivät, ettei hänelle mitään pahaa tapahtunut, muuttivat he mielensä ja sanoivat hänen olevan jumalan.


Sitten Timoteus, Jumalan mies, joka kärsi toistuvasti vatsavaivoista. Sekä Paavali, että itse Timoteus hyväksyivät sen todellisuuden, että Timoteus ei ollut kaikin puolin terve. Niin uskova rukoilija (Paavali) kuin uskova sairastava (Timoteus) eivät menneet vakuuttelemaan Jeesuksen parantavan tässä ja nyt, vaan he jättivät asian Jumalan armon varaan. Paavali halusi auttaa ystäväänsä ja ehdotti hoitotoimenpidettä.

Kuva
Paavali (1 Tim 5) kirjoitti:Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi.


Entäpä, jos emme teekään kysymyksen esittämää valintaa, vaan torjumme sen lähtemällä siitä, että vika ei ole kummassakaan osapuolessa. Tällöin edessämme on uudenlainen kysymys, johon Raamattu antaa meille myös vastauksen ja se on tämä: miksi Jeesus maan päällä vaeltaessaan paransi niin paljon sairaita ja teki runsaasti myös ihmeellisiä tunnustekojaan, joihin me emme kykene uskomme voimalla – Jeesus käveli veden päällä, me emme kävele (Pietari käveli hetken verran!), Jeesus tyynnytti hetkessä myrskyävän järven, me emme tee sitä, Jeesus muutti veden viiniksi, me emme tee sitä, Jeesus kuivetti elävän viikunapuun sanoillaan, me emme saa uskollamme puita kuivettumaan noin vain.

Siunausta päivääsi!
LainaaIlmoita tämä viesti
Seuraava

Paluu Parantuminen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa