Kipujen tuttava

ViestiLähetetty: 29.06.2015 09:29
Se, että Hän voi vapauttaa syntikahleista ja parantaa sairaita,
johtuu siitä, mikä tulee esiin tämän ketjun otsikosta.

Hän oli kipujen mies.
Hän oli ottanut päälleen meidän syntimme ja sairautemme.

Lopulta Hänet tehtiin synniksi.
Koko maailman synti oli tiivistettynä Häneen,
kun Hän kuoli ristillä tuon synnin kera - kertakaikkiaan kuoli synnille.

Siis hän kantoi meidän syntejämme ja sairauksiamme
ensin kolmen vuoden ajan.
Heti kun Hän oli ottanut meidän syntimme kannettavakseen,
Hän joutui erämaahan. Kun Hän oli jo kuolemaisillaan nälkään,
ei paikalle tullut ensin pelastava enkeli vaan itse paholainen,
joka käski Jeesuksen muuttaa kivet leiviksi.

Hän kärsi kipua, kun kansa raastoi häntä pitkin maata kohti vuorta,
josta heillä oli aikomus heittää hänet alas rotkoon.

Hän kärsi kaikkea, mitä ihminen voi kärsiä - kolmen vuoden ajan.
Lopuksi Hänen päähän painettiin piikkikruunu.
Kiinnitys varmistettiin lyömällä kepillä päähän.
Naamalle syljettiin.
Välillä se peitettiin ja sitä lyötiin nyrkillä. Parta repäistiin irti.
Ruumis ruoskittiin lihahyytelöksi.
Ja se häpäistiin naulitsemalla alastomana ristille.
Hien, liman, veren, lihasriekaleiden ja eritteiden peittämä ruumis värisi kohtauksittain.
Ja sitten Hän antoi Henkensä.

Hänet oli tehty synniksi.
Koko maailman synti oli tiivistetty Häneen.
Käärme oli sylkenyt myrkkynsä Häneen.
Ja Hän kuoli tuon synnin kera.
Mutta Hän nousi ylös kuolleista.
Ja siitä me tiedämme, että synnin valta on murskattu.

Ikuisena todistuksena tästä ovat haavat
kipujen miehen käsissä ja jaloissa,
keihään puhkoma kolo hänen kyljessään jne.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 04.10.2015 03:40
Moni ihminen on tullut tutuksi omien kipujen kanssa, ja löytänyt ehkä avunkin täsmälääkkeestä tjm. hoitomuodosta.

Tässä aamutuimaan nousi jälleen sydämelleni ketjun aloituksen sanat 'kipujen tuttava'. Onhan siinä profetiaa Kipujen Miehen tiestä ja samalla myös toivoa niin henkisen kuin fyysisen kivun murtamalle.

Katselin erään uskovan lähettämää nykykuvaa paikasta, jossa Jeesus istui opetuslastensa kanssa ylösnousemuksensa jälkeen. Jo silloin kaikki kipu oli poissa. Hän oli Mestari, jota ei enää ajettu pois, pilkattu eikä syljetty. Kaikki oli täytetty ja uskon kautta Häneen oli täyttyvä Kirjoitukset myös Hänen seuraajiensa kohdalla.

Hänen haavainsa kautta olemme paratut. Kiitos Ylösnousseelle, joka valvoo ja rukoilee puolestamme, sinun ja minun.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 04.10.2015 09:42
witness kirjoitti:Katselin erään uskovan lähettämää nykykuvaa paikasta, jossa Jeesus istui opetuslastensa kanssa ylösnousemuksensa jälkeen. Jo silloin kaikki kipu oli poissa. Hän oli Mestari, jota ei enää ajettu pois, pilkattu eikä syljetty. Kaikki oli täytetty ja uskon kautta Häneen oli täyttyvä Kirjoitukset myös Hänen seuraajiensa kohdalla.


Jeesus kantaa noita haavojaan ikuisesti.
Jeesuksen ruumis eli seurakunta kärsii edelleen hirvittävissä kivuissa
ollen osallinen Kristuksen kärsimyksistä.
Sitä pilkataan, sen päälle syljetään jne.

:bible:
Paavali (2 Kor 1:4-6 RK) kirjoitti:Hän lohduttaa meitä kaikissa ahdistuksissamme,
että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa,
voisimme lohduttaa niitä, jotka ovat kaikenlaisissa ahdistuksissa.
Niin kuin Kristuksen kärsimykset tulevat runsaina osaksemme,
samoin tulee Kristuksen kautta runsaana osaksemme myös lohdutus.
Jos me olemme ahdistuksessa, se on teille lohdutukseksi ja pelastukseksi.
Jos taas saamme lohdutusta, sekin on teille lohdutukseksi ja vaikuttaa niin,
että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme.


Raamatusta voimme lukea,
että juuri kaikkein uskollisimmat Herran palvelijat
kärsivät myös sairauksista aiheutuvia kipuja.
Siis Jeesuksen ruumis kärsii edelleen myös sairauksista.
Näin esimerkiksi Trofimus, jonka Paavali jätti sairastamaan.
Tuo ilmaisu viittaa siihen, että Herran palvelija Trofimus
ei millään olisi halunnut jäädä pois matkasta.
Mutta Paavali, joka oli parantanut sairaita ja herättänyt kuolleita,
ei suostu edes keskustelemaan asiasta.
Paavalilla ei ollut Herran Sanaa (Rhema),
joka olisi oikeuttanut tai antanut hänelle vallan parantaa Trofimus.
Trofimuksen täytyi jäädä sairastamaan.

Kun Kristuksen ruumiinjäsenet näin kärsivät edelleen,
on selvää, että myös Pää eli Kristus itse myös kärsii koko ajan.

Itse asiassa Raamattu paljastaa,
että viimeiset ja kaikkein kuumimmat kyyneleet pyyhitään pois
vasta yli tuhannen vuoden kuluttua.

:bible:
Johannes (Ilm 21:3-4) kirjoitti:Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan:
"Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!
Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
ja he ovat hänen kansansa,
ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt."
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 05.10.2015 06:32
Juuri näin. Siksi tuo maisemavalokuva puhutteli niin paljon. En ehkä tavoita sitä, mitä koin, mutta yritän.

Väsyneet ja peloissaan olevat opetuslapset eivät olleet saaneet kalansaalista (Joh. 21), ja siinä heidän rakas Mestarinsa, ristintien läpikäyneenä, edeltäkävijänä, on hetken heidän kanssaan. Missä olivat nyt Hänen kiinniottajansa? Missä arvostelijansa?

Jos paikalla olisi ollut kiihkeitä fariseuksia, he ehkä olisivat pyörtyneet järkytyksestä, kun hetkeä aiemmin he vielä tavoittelivat Jeesusta tappaakseen.

En tiedä, miksi aiemmin en ole evankeliumeissa huomannut tuota eroa, vaikka se on siellä kirjoitettuna: kun Jumalan kärsimys vaihtuu kunniaan, pelko rauhaan ja työ lepoon. Me elämme tätä aikaa (ahdistukset, sairaudet, pelot, kivut ym.ym.) ja Hän on perillä - avatakseen pelastuksen oven jokaiselle, joka tahtoo käydä sisälle. Halleluja!
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 05.10.2015 14:44
Siinä he olivat Jeesuksen seuraajat.
Ristintie oli vielä edessäpäin.
Joku heistä ristiinnaulittiin,
toiset Johannesta lukuunottamatta kärsivät jonkun muunlaisen marttyyrikuoleman.
Johannes kärsi vankilasaarella Patmos.

Sitten Jeesus kutsui Paavalin pakanain apostoliksi
ja lähetti Ananiaan Paavalin luokse järisyttävillä saatesanoilla:

:bible:
Luukas (Ap.t 9:16) kirjoitti:Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden.


Siinä oli tusina kipujen miehiä,
joille Jeesus oli antanut lupauksen:

:bible:
Johannes (16:33) kirjoitti:Maailmassa teillä on ahdistus


Mutta ... kaikesta tästä huolimatta me voimme olla turvallisella mielellä,
kuten Jeesus tuossa kohden samalla kehottaa.

:bible:
Johannes (16:33) kirjoitti:mutta olkaa turvallisella mielellä:
minä olen voittanut maailman.


Miksi. Siksi, että Hän on kärsinyt meille kuuluvan tuomion
ja me olemme jo siirretyt kuolemasta elämään
ja elämme Hänen ylösnousemisvoimassaan
ja olemme jo asetetut taivaallisiin, kuten Paavali kirjoittaa.

Sota on jo voitettu, Jeesus on voittanut maailman,
ja me olemme voittajien puolella,
vaikka taistelu vielä jatkuukin aikansa.

Vielä nyt pimeyden ja pahuuden voimat hallitsevat taivaan avaruudessa,
mutta kerran osat vaihtuvat.
Paholainen heitetään taivaan avaruuksista maan päälle,
mutta Kristuksen omat - Kristuksen Morsian -
on viety jo sitä ennen Jumaan taivaisiin Isän Kotiin.
Paholainen ei voi tulla ja hallita niin kauan kuin Kristuksen ruumis on maan päällä.
Mutta kun se on poissa, tulee tyhjiön täyttämään pahuuden kolminaisuus,
antikristus, väärä profeetta ja itse paholainen.
Ja silloin maan päällä toteutuu se kauheus,
mistä Ilmestyskirja meille kertoo.

:bible:
Johannes (Ilm 12:12) kirjoitti:Voi maata ja merta,
sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa,
koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!


Silloinkin maan päällä on oleva kipujen miehiä ja naisia,
mutta ... Voi! Voi! Voi!
Raamattu kertoo, että
vaikka he pureksivat kielensä rikki tuskissansa,
eivät he tahdo tehdä parannusta,
vaan pilkkaavat taivaan Jumalaa.
Evankeliumi on kuitenkin tarjolla vielä tuolloinkin.
Mutta kuinka helppoa onkaan nyt ottaa vastaan Hänet,
joka oli Kipujen Mies,
jotta me saisimme viettää ikuisuuden Hänen kanssaan paikassa,
jossa ei enää ole kyyneliä eikä kipuja.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 06.10.2015 07:52
Tarvittiin yksi valokuva, tyhjä israelilainen hiekkaranta meren äärellä, että käsitin Jeesuksen olevan Voittaja ja saatanan häviäjä.

Meillä Jeesuksen seuraajilla, vähäpätöisimmälläkin, on täällä alhaalla ristin kipujen tie, mutta Jeesusta ei enää ajeta takaa, haavoiteta, väärinkäsitetä, panetella eikä pilkata. Hän saapui taivaallisella auktoriteetilla opetuslastensa luo, jotka kipuilivat lihan ruumiinsa taisteluissa ja epäuskossa: Minä se olen, älkää peljätkö.

Hän on totisesti edeltäkävijä, joka on jo Perillä, mutta me vasta tähyämme sinne. Hän ei ole läsnä kituvana ja vaikeroivana, vaan Vapahtajana, Pelastajana ja Kuninkaana.

:bible:
Hebrealainen (2:18) kirjoitti:Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 07.01.2016 11:20
Tämä 'Hän meissä' ('Kristus teissä') puhutteli jälleen, kun katselin erästä kristillistä ohjelmaa, jossa huumeista vapautunut kertoi elämänmuutoksestaan uskoontultuaan. Hän painotti sitä, että voi mennä aikaakin, että rukouksiin sairaiden puolesta vastataan terveydellä. Itselleni siinä hahmottui se, että kyse oli asiasta (parantumisista) eikä henkilöistä (parantuneista).

Tämä evankelista kertoi, kuinka kestäväisyys rukouksissa toimii. Jonkin ajan kuluttua paranemisia tapahtui useita, kun ensi alkuun mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Tässä nousee ajatus 'henkivaltojen sitomisesta' jonkun pidättäessä/estäessä rukouksia.

Iso este on myös oma piintynyt tapa ajatella ja uskoa. Rukoustaistelijaksi ei ehkä synnytä, vaan kasvetaan siinä koulussa, jossa ensin itse tullaan odotuksen, kivun, luopumisen ja vastaanottamisen tuttavaksi - kestäväisyyttä sekin.
LainaaIlmoita tämä viesti
Edellinen

Paluu Parantuminen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron