Aamupäivällä tulin lohdutetuksi hiljaisessa rukouksessa, kun sydämelle laskettiin sanat 'Hän on kipujen tuttava'.
Olinhan tuon lukenut ja kuullut monestikin Jesajan kirjasta, mutta nyt se tuli ikäänkuin kohti.
Olin lähdössä kauppaan, ja sydämeni riemuitsi varmuudella, että tulisin kohtaamaan matkalla uskovan.
Vähän ennen kauppaa näin tien toisella puolella uskovan tulossa samalle puolen katua. En ollut nähnyt häntä aikoihin. Hän näkee heikosti, ja lähemmäs tullessaan huomasin hänen korvassaan kuulolaitteen, joka oli uutta. Tervehdimme ja keskustelimme. Poissa oli muutaman vuoden takainen välirikko, kun olimme jostakin asiasta olleet eri mieltä ei-rakentavasti. Joku aika silloisen riidan jälkeen kuljimme eri puolilla tietä emmekä halunneet kohdata kunnes eräänä päivänä yhtäaikaa sydämiimme tuli tarve pyytää anteeksi. Silloin suli jotakin ja tulimme siunatuiksi. Niin sitten tänään tapaaminen oli luontevaa.
Keskustellessamme paikalle tuli kolmas henkilö, joka oli niinikään uskova. Emme puhuneet ilmoista emmekä juhannuksesta, vaan lopunajoista. Lopputulemaksi jäi, että pitäisimme huolta omista sydämistämme, että varjeltuisimme uskossa.