Hengellisesti heikot ja sairaat

[עֵד]

Aamen.

[Natanael]

Näyttää ilmeiseltä, että Jumala oli lähettänyt heidän keskuuteensa ruumiillisia vaivoja ilmaisemaan jumalallista tyytymättömyyttä ja tuomiota heidän sopimattomasta tavasta viettää Herran ehtoollista. Tämän päivän kristityille tämä tuntuu vieraalta ajatukselta, mutta alkuseurakunnan aikaan ei ollut harvinaista, että Jumala rankaisi ihmisiä onnettomuudella, sairaudella tai kuolemalla heidän synneistään. Jumala osoitti rakkautensa tekemällä monia tunnustekoja, mutta Hän osoitti myös pyhyytensä pelottavallakin tavalla.

Apostolien Teoissa kerrotaan Ananiaasta ja Safirasta, jotka kuolivat petollisuutensa vuoksi seurakunnan edessä.

Mutta Pietari sanoi:
"Ananias,
miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi,
niin että koetit pettää Pyhää Henkeä
ja kätkit osan maatilan hinnasta?
...
Kun Ananias kuuli nämä sanat,
kaatui hän maahan ja heitti henkensä.
Ja suuri pelko valtasi kaikki,
jotka sen kuulivat.

Pidän täysin mahdollisena, että seurakunnallisissa tilaisuuksissa vallinnut hillittömyys ja ahneus olivat yksi syy moniin ruumiillisiin sairauksiin. Tämän päivän seurakunnissa näemme suhteellisen vähän Jeesuksen tunnustekoja ja toisaalta emme näe Jumalan puuttuvan vääryyksiin tai räikeään syntielämäänkään niin vahvasti kuin joissakin alkuseurakunnissa tapahtui. Kenties elämme tasaista ja penseää aikakautta?

Jumalalla on monia tapoja puuttua seurakunnan elämään saadakseen aikaan suunnan muutoksen. Sivuraiteille joutumisesta voi seurata henkisen mukavuuden ja rauhan puute; voimme menettää läheisen yhteyden Jumalan kanssa. Kiitollisuus Jumalaa kohtaan katoaa ja normaaliin elämään kuuluvista elämän mukavuuksistakaan ei osata nauttia. Tämä ei poissulje sitä, etteikö Jumala voi toisinaan antaa rakkaille lapsilleen “erämaajaksoja” kasvattaessaan meitä entistä läheisempään ja todellisempaan suhteeseen itsensä kanssa. Jumalan rakkauteen kuuluu joskus myös kuritus.

Yleinen periaate on, että minkä tahansa velvollisuuden sopimaton suorittaminen altistaa meidät Jumalan tyytymättömyydelle. Kysymys ei ole vain ehtoollisen sopimattomasta viettämisestä, vaan asia koskee muutakin hengellistä elämää kuten Sanan lukemista, rukoilemista ja lähimmäistemme palvelemista. Jos ei mitään muuta näkyvää heti seuraa, niin emme koe iloa tavallisesta arjestamme, joka sekin on Jumalan antamaa.

Ei ole syytä epäillä, etteikö Herran ehtoollisen, kuten minkä tahansa muunkin uskonnollisen velvollisuuden sopimatonta noudattamista voi seurata Jumalan tyytymättömyyden ilmaus ja sielun hengellinen turvotus. Tämä saattaa näkyä monella tavalla:
Saatamme paaduttaa sydämemme väärällä tuntemuksella ja sielullisella asenteellamme – olemme mukana, mutta emme lähesty Jumalaa. Voi olla, että sydämemme asteittain kylmenee - jos evankeliumin toimitukset eivät ole keino tehdä meistä parempia, ne ovat keino tehdä meistä pahempia. Olisi hyvin surullista, jos menettäisimme Jumalan suosion tai ilon Herrassa.

Kysymys ei ole meidän pakonomaisesta suorittamisesta, vaan Pyhän Hengen vaikuttamasta ilosta seurata Herraamme elämämme moninaisissa käänteissä - oli sitten kysymys ehtoollisella käymisestä tai muista Jumalan antamista tavoista hoitaa hengellistä elämäämme.