Eli etsimme nyt vastausta
jotenkin tunnemaailmaan liittyen,
mitä tarkoittaa synti.
Matteus (24:12) kirjoitti:
Ja sentähden,
että laittomuus pääsee valtaan,
kylmenee useimpien rakkaus.
Tuo laittomuus,
joka pääsee valtaan,
on synti.
Johannes (1 Joh 3:4) kirjoitti:
Jokainen, joka tekee synnin,
tekee myös laittomuuden;
ja synti on laittomuus.
Synti (hamartia) ja laittomuus (anomia)
ovat tavallaan synonyymeja.
Hamartia on kuin anomian esiaste.
Hamartia on ohi maalin ampumista.
Mutta anomia on
joka suuntaan ampumista,
ilman ajatustakaan,
että jossain päin olisi oikea suunta.
Synti on hallitsija.
Syntiä tekevä on synnin orja.
Mutta synti tulee saamaan
sellaisen hallinnan ihmiskunnasta,
että ihmiset eivät enää
haluakaan tietää,
mikä on oikea ja mikä vasen.
Tuo synnin lopullinen kauheus
on vielä salaisuus (mysterion).
Joskin pikkuhiljaa koko ajan
alkaa hahmottua se,
mihin tämä maailma on menossa.
Sitä maailmaa tulee johtamaan
yksi ihminen,
jota Raamatussa kutsutaan
nimellä laiton.
Ja tuon laittoman
Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä.
Paavali (2 Tess 2:8) kirjoitti:
silloin ilmestyy tuo laiton,
jonka Herra Jeesus on
surmaava suunsa henkäyksellä
ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä
Jeesuksen puhe (Matt 24-25)
tähtää siihen hetkeen,
jolloin Hän tulee taivaasta
takaisin maan päälle
ja perustaa Israelille Valtakunnan.
Tuossa vaiheessa tuo laiton
saa surmansa.
Ilmestyskirjan ilmaisuja käyttäen
peto ja väärä profeetta
heitetään tulijärveen.
Itse lohikäärme,
jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan,
sidotaan tuhanneksi vuodeksi
ja suljetaan syvyyteen.
Tuota paholaista palvova
lopullinen antikristus on se laiton,
joka saa aikaan sen laittomuuden,
joka vaikuttaa maailmassa sen jälkeen,
kun seurakunta on temmattu
pois maan päältä ja viety Isän Kotiin,
jossa tapahtuu vihkiminen.
Siihen asti pidättäjä eli Jeesus Kristus
(maan päällä oleva Kristuksen
Ruumis eli Morsian eli Seurakunta)
pidättää laittomuuden täyttä valtaa.
Mutta kun seurakunta on temmattu,
niin Kristus ei enää pidätä,
ja antikristus astuu näyttämölle.
Ja silloin tapahtuu se,
että Kristuksesta lähtöisin olevaa
Agape-Rakkautta ei enää
ole maan päällä.
Moni kyllä uskoo Jeesukseen
ja vahvana pysyen
marttyyrikuolemaan saakka,
pelastuu iankaikkiseen elämään.
Mutta uudestisyntyneitä Hengestä
he eivät ole,
ja sen tähden eivät kykene
Agape-Rakkauteen
vaan muun muassa vaativat kostoa niille,
jotka heidän verensä on vuodattanut.
Tuona aikana,
jolloin seurakunta on temmattu,
Israel on oleva keskellä
Jaakobin ahdistusta,
ja odottaa kiihkeämmin kuin koskaan
Messiaan saapumista.
Ja silloin tulee paljon vääriä messiaita.
Ja Israel on altis ottamaan heidät vastaan,
koska eivät tunne Jeesusta,
niinkuin me pakanat tunnemme.
Mutta sitten Jeesus tulee
vihityn Vaimonsa kanssa
taivaasta takaisin maan päälle,
ja silloin nekin,
jotka Hänet lävistivät
näkevät Messiaansa
ja ihmeissään kyselevät Hänen haavojansa.
Jeesus perustaa Israelille Valtakunnan,
Vatakunnan evankelimi
saarnataan Israelista käsin
todistukseksi kaikille kansoille
ja sitten tulee loppu.
Matteus (24:14) kirjoitti:
Ja tämä valtakunnan evankeliumi
pitää saarnattaman kaikessa maailmassa,
todistukseksi kaikille kansoille;
ja sitten tulee loppu.
Tuossa ei puhuta jonkun aikakauden lopusta
vaan maailman lopusta.
Ja sitten Jumala luo
Uudet taivaat ja uuden maan,
joissa Vanhurskaus asuu.
Pietari (2 Piet 3:13) kirjoitti:
Mutta hänen lupauksensa mukaan
me odotamme
uusia taivaita ja uutta maata,
joissa vanhurskaus asuu.
Silloin synti on poissa.
Synti on vanhurskauden vastakohta.
Vanhurskaus
tarkoittaa oikeamielisyyttä.
Vastakohta on väärämielisyys.
Kun synti ensimmäisen kerran havaittiin,
siitä käytetään ilmaisua vääryys.
Hesekiel (28:13-15) kirjoitti:
Eedenissä,
Jumalan puutarhassa,
sinä olit.
Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet;
karneolia,
topaasia ja jaspista,
krysoliittia,
onyksia ja berylliä,
safiiria,
rubiinia ja smaragdia
sekä kultaa
olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa,
valmistetut sinä päivänä,
jona sinut luotiin.
Sinä olit kerubi,
laajalti suojaavainen,
ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle;
sinä olit jumal'olento
ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.
Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi
siitä päivästä, jona sinut luotiin,
siihen saakka,
kunnes sinussa löydettiin vääryys.