Alkuteksti ei oikeastaan ehkä puhu
varjelemisesta vaan löytämisestä,
kuten vanha käännös sanoo:
Matteus (10:39) kirjoitti:
Joka löytää elämänsä,
kadottaa sen;
ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni,
hän löytää sen.
Eli kysymys on vastakohdista:
Mutta toisaalta ei tuo
uusi käännöskään tässä kohden
ihan tuulesta ole temmattu.
Nimittäin tuo jälkimmäinen sana
oikeastaan tarkoittaa tuhoa.
Ja silloin vastakohtaisuuksiksi
hyvin sopivat:
Ja sitten voi olla niin,
että käsite myrsky jotenkin
liittyy tuohon vertailuun.
Mutta pysyn nyt vertailussa:
Eli mielestäni tuossa ei puhuta
pelastuksesta,
niinkuin uusi käännös
vähän antaa ymmärtää.
Sillä ymmärrämme
tuon ensimmäisen verbin
miten tahansa,
niin se toistuu jakeen lopussa.
Jeesus puhuu siitä,
ketkä ovat soveliaita Hänelle.
Jokainen syntinen on sovelias
pelastettavaksi.
Ei hukkuvalta kysytä
jäsenkirjaa eikä kansalaisoikeutta,
vaan Pelastajan käsi tarttuu
jokaisen apua huutavan käteen.
Pelastus on armolahja.
Pelastumme siis yksin armosta,
ei ollenkaan ansiosta
eli tekojen kautta.
Paavali (Ef 2:8-9) kirjoitti:
Sillä armosta
te olette pelastetut
uskon kautta,
ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi.
Mutta kun me olemme pelastetut
yksin armosta,
niin tarkoitus on,
että sitten tekisimme jotakin,
mihin meidät itse kukin kutsutaankin.
Paavali jatkaa:
Paavali (Ef 2:10) kirjoitti:
Sillä me olemme hänen tekonsa,
luodut Kristuksessa Jeesuksessa
hyviä töitä varten,
jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut,
että me niissä vaeltaisimme.
Ja ymmärrän Jeesuksen puhuvan tästä.
Monikin Häneen uskova
tarjoutui seuraamaan Häntä.
Mutta Jeesus vastasi usein niin,
että tämä Häneen uskova ymmärsi,
ettei olekaan valmis siihen.
Johdantoteksti keskustelumme aiheeseen
on seuraava:
Matteus (10:37-38) kirjoitti:
Joka rakastaa isäänsä
taikka äitiänsä enemmän
kuin minua,
se ei ole minulle sovelias;
ja joka rakastaa poikaansa
taikka tytärtänsä
enemmän kuin minua,
se ei ole minulle sovelias;
ja joka ei ota ristiänsä
ja seuraa minua,
se ei ole minulle sovelias.
Ja kun sitten luetaan vielä
eteenpäin, niin huomaamme,
että koko katkelma päättyy
mainintaan palkasta eli ansiosta.
Matteus (10:42) kirjoitti:
hän ei jää palkkaansa vaille.
Siis onkin kysymys ihan jostain muusta
kuin pelastuksen armosta ja lahjasta.