Ikuisuutta kuvataan
VT:n sivuilla erityisesti sanalla
olam Toinen tärkeä sana aikajaksolle
VT:ssa on
ad Olam tarkoittaa itse asiassa vain
salaista/kätkettyä.
Kumpikaan
ei varsinaisesti tarkoita mitään
alutonta tai päättymätöntä.
Ikuisuus ei siis ole
yksi päättymätön suora ilman jaksoja.
Esimerkiksi päivä ja yö vaihtelevat edelleen,
vaikka pimeyttä ja synnin yötä ei enää olekaan.
Johannes (Ilm 4:2-8) kirjoitti:
Ja katso,
taivaassa oli valtaistuin,
ja valtaistuimella oli istuja.
Ja istuja oli näöltänsä
jaspis- ja sardionkiven kaltainen;
ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari,
näöltänsä smaragdin kaltainen.
Ja valtaistuimen ympärillä oli
kaksikymmentä neljä valtaistuinta,
ja niillä valtaistuimilla
istui kaksikymmentä neljä vanhinta,
puettuina valkeihin vaatteisiin,
ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut.
Ja valtaistuimesta lähti salamoita
ja ääniä ja ukkosen jylinää;
ja valtaistuimen edessä
paloi seitsemän tulisoihtua,
jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.
Ja valtaistuimen edessä
oli ikäänkuin lasinen meri,
kristallin näköinen;
ja valtaistuimen keskellä
ja valtaistuimen ympärillä
oli neljä olentoa,
edestä ja takaa silmiä täynnä.
Ja ensimmäinen olento
oli leijonan näköinen,
ja toinen olento nuoren härän näköinen,
ja kolmannella olennolla oli
ikäänkuin ihmisen kasvot,
ja neljäs olento oli
lentävän kotkan näköinen.
Ja niillä neljällä olennolla
oli kullakin kuusi siipeä,
ja ne olivat yltympäri
ja sisältä silmiä täynnä.
Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää:
"Pyhä, pyhä, pyhä on
Herra Jumala, Kaikkivaltias,
joka oli ja joka on ja joka tuleva on".
Uuden Testamentin puolella
siis käytetään sanaa
aion Se tarkoittaa aikakautta/aikajaksoa.
Esimerkiksi kun
Raamatun aivan viimeisillä riveillä
kerrotaan meidän ihmisten tehtävästä
ikuisuudessa, niin sanotaan:
Johannes (Ilm 22:5) kirjoitti:
he hallitsevat aina ja iankaikkisesti
Kirjaimellisemmin tämän kohdan kääntää Saarisalo:
SaarisaloJohannes (Ilm 22:5) kirjoitti:
hallitsevat mailmanajasta mailmanaikaan
Alkutekstissä lukee
tus aionas ton aionon Me siis tulemme hallitsemaan
aikakaudesta aina uuteen aikakauteen.
Mikään tylsä tai toimeton
tulevaisuus ei edessämme siis ole.
Siis alkutekstissä on
kaksi kertaa sana aion,
ja silloin
täydellisessä käännöksessä
on tietenkin samoin,
niinkuin esimerkiksi
AS:n käännöksessä on kaksi kertaa
sana maailmanaika.
εις τους αιωνας των αιωνων
eis tús aiónas tón aiónón
aikakausiin aikakausien
Molemmat aion-sanat ovat alkutekstissä
tässä ilmaisussa monikkomuodossa,
ja monikkomuodossa oleva aion
tarkoittaa myös maailmaa.
Ja niin Aapeli Saarisalon käännös
on kyllä todella hyvä käännös
ottaen huomioon tuon sanan
koko merkityksen:
maailmanajasta maailmanaikaan
Ikuisuus merkitsee
uusia aikoja ja uusia maailmoja,
ja me tulemme hallitsemaan
näitä maailmoja,
niinkuin ihmiselle alunperinkin
annettiin tehtäväksi
hallita tätä yhtä pientä planeettaa.