Vastauskoontulleen hämmennys armolahjoista

[עֵד]

Siellä, missä opetetaan, että armolahjat ovat tätä aikaa varten ja vaikuttavat samoin kuin alkuseurakunnan aikana, hämmästellään opetusta, missä sanotaan, ettei näin ole.

Alleviivaamatta seurakuntia, joissa armolahjoista opetetaan, etteivät ne enää vaikuta, voi (vasta)uskoontulleelle tulla ristiriitainen olo. Ja vielä kun tähän lisätään opetus, ettei uskoontuloa(kaan) tarvita..

Tunnen seurakuntaan sitoutuneita uskovia, jotka pitävät ja kunnioittavat Raamattua ainoana auktoriteettina, mutta kieltävät armolahjat (tässä ajassa) selittäen, että ne kuuluivat alkuseurakunnan aikaan, jolloin Raamattua ei vielä kokonaisena ollut.

[kalamos]

Armolahjoja koskevaan avauksen osaan
keskustelun pohjana on varmaan ainakin tämä kohta:

Rakkaus ei koskaan häviä;
mutta profetoiminen, se katoaa,
ja kielillä puhuminen lakkaa,
ja tieto katoaa.
Sillä tietomme on vajavaista,
ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on,
katoaa se, mikä on vajavaista.

Ja nyt herää
tai joku voi yrittää herättää
kysymyksen,
että joko täydellinen on tullut.

Ja vastaus siihen kysymykseen,
milloin täydellinen on tullut,
löytyy tietenkin siten,
että luemme tekstiä eteenpäin:

Kun minä olin lapsi,
niin minä puhuin kuin lapsi,
minulla oli lapsen mieli,
ja minä ajattelin kuin lapsi;
kun tulin mieheksi,
hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa,
arvoituksen tavoin,
mutta silloin kasvoista kasvoihin

Siis vasta silloin on täydellisyys tullut,
eikä armolahjoja enää tarvita.
Kysymys on Kristuksen tulemuksesta,
jolloin me näemme Hänet kasvoista kasvoihin.

[Natanael]

Ed on laittanut tuoreen ketjunsa otsikoksi ”Vastauskoontulleen hämmennys armolahjoista”, joten yritän keskittyä tuohon mainittuun ”hämmennykseen”. Asia esitetään yksikkömuodossa; lieneekö niin, että joku tietty henkilö on Edille tuon hämmennyksen esille tuonut?

Luulen, että olen vieraillut useammassa hyvin erilaisessa seurakunnassa kuin kukaan muu tänne kirjoittavista. Missään niissä ei ole kielletty armolahjojen olemassaoloa. Hyvinkin erilaista opetusta ja mielipiteitä armolahjoista olen kylläkin saanut kuulla.
Itse ajattelen, että armolahjoista ei olisi kirjoitettu Raamatussa niin paljon, ellei niillä olisi merkitystä niin menneiden, nykyisten kuin tulevienkin seurakuntien elämässä. Meidän tulee niitä rukoilla ja niistä Raamatun mukaisesti opettaa.

Seurakuntien näkemyserot syntyvät ymmärtääkseni siitä, millaisen sijan armolahjat ovat saaneet yhteisössä ja mitä asioita tuolloin painotetaan. Ed viittaa alkuseurakunnan aikoihin. Paavali kirjoittaa armolahjoista erityisen paljon Korintin seurakunnalle, joten noista kirjeistä näemme aika paljon yhdestä sen aikaisesta tilanteesta.
Korinttin seurakunnalla ei ollut puutetta mistään armolahjasta, mutta heillä oli puutetta niiden oikeasta käytöstä. Niin armolahjojen käyttäminen, niihin suhtautuminen kuin moni muukin asia oli Korintissa sekaisin. Voimme olla siitä jopa kiitollisia, sillä rakkaudesta Jumalaa ja seurakuntaa kohtaan Paavali puuttui armolahjojen väärinkäytöksiin. Miksi kiitollisia? – sen ansiosta meillä on nyt Paavalin kirjeiden kautta hyvää opetusta armolahjoista.

Varmasti Korintin seurakunnassa vasta uskoontullutkin joutui muiden mukana hämmennyksiin kaikesta siitä sekamelskasta, jonka hän seurakunnassa joutui näkemään. Valitettavasti niin armolahjoista kuin armon evankeliumistakaan ei opetettu oikein. Paavalin kaksi kirjettä korinttilaisille ovat sydäntäriipaisevia yrityksiä palauttaa seurakunta armokeskeiseen uskoon ja raittiiseen hengellisyyteen kaikessa toiminnassa, myös armolahjojen suhteen.
Emme ole voineet välttyä huomioimasta niitä monia uutisia, joissa on kerrottu joidenkin äärikarismaattisten seurakuntien hajaannuksesta ja suorastaan toiminnan romahtamisesta. Raamatun totuudelliseen Sanaan turvautuvien ei pidä niistä liikaa hämmentyä, sillä Jumala on Sanassaan tuollaisista ilmiöistä meille jo etukäteen kertonut – mm. mainitsemissani kirjeissä korinttilaisille.

Onko henkilö hämmentynyt siksi, että armolahjat eivät hänen mielestään näytä toimivan lainkaan tai sitten vain paljon pienemmässä määrin kuin hän on odottanut? Armolahjoja on edelleen tänä päivänä niin kuin niitä oli alkuseurakunnankin aikoina. Meidän tulee rohkeasti ja luottavaisesti rukoilla Jumalalta armolahjoja ja yhdessä opetella Raamatun Sanan pohjalta, miten voimme niitä oikein ja rakkaudellisesti käyttää. Raamatun mukaan jokaisella uskovalla on jokin armolahja – tiedosti hän sitä sitten tai ei.

”Haluan kaikkien ihmisten olevan niin kuin minäkin, mutta kullakin on oma armolahjansa Jumalalta, yhdellä näin, toisella noin”. (STLK käännös)

[עֵד]

Otsikko voisi olla monikossa, mutta on yksikössä, ettei olisi yleistettävissä. Kuten aloituksessa mainitsin, tunnen (monikossa) uskovia, jotka ajattelevat armolahjoista toisin (kuin esim. itse).

Kuten mainitsit, Natanael, aiheesta opetusten painotuksissa on eroja.

[kalamos]

On uskonnollisia suuntauksia,
joissa todellakin opetetaan,
että armolahjat eivät kuulu
enää tähän aikakauteen.

Perusteena tälle on esitetty muun muassa
juuri avauksessa mainittu.
Ja sitä jo kommentoinkin sitten
Jumalan Sanan pohjalta.

Tuo toinen hämmentävä asia,
joka avauksessa mainittiin
oli uskoontulo
- että sellaista ikäänkuin ei olisi.
Raamattuhan sanoo näin:

Hänessä on teihinkin,
sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin,
uskoviksi tultuanne
pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti

Siis numero yksi on se,
että kuulemme totuuden sanan,
pelastuksen evankeliumin.
Ja tuo kuuleminen on vaikuttanut meissä jotakin,
joka ilmaistaan uskovaksi tulemisena.

Miksi meidän sitten pitää pelastua.
Ja mitä se uskoontulo oikein tarkoittaa.
Se kerrotaan hiukan edempänä:

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
joissa te ennen vaelsitte
tämän maailman menon mukaan

Eli me todellakin olemme pelastetut,
kun olemme kääntyneet pois siltä tieltä,
jota ennen vaelsimme,
ja olemme ottaneet vastaan Hänet,
joka on Tie, Totuus ja Elämä.

Synteihin kuollut on herännyt eloon
eli uudestisyntynyt.
Sitä on uskovaksi tuleminen.

Ja nyt herää uusia hämmentäviä kysymyksiä
- ja taas sen tähden,
että opetetaan asioita,
jotka eivät ole Raamatun mukaisia.


PS

Pienen hetken tunsin
- olisikohan ollut oikein Pyhässä Hengessä -
riemua siitä,
että on olemassa tämä foorumi,
joka on pyhitetty keskustelulle
Jumalan ilmoituksesta Hänen Sanassaan.

Ymmärrän niin,
että avauksen ytimeen eli
vastauskoontulleiden kaikkeen hämmennykseen
vastaus on Jumalan Sanan lukeminen.

Ja ajattelen nyt siinä mielessä,
kuin tuo lukeminen mainitaan
Ilmestyskirjan alussa:

Autuas se, joka lukee,
ja autuaat ne, jotka kuulevat

Siis me luemme Jumalan Sanasta,
miten asia on.
Ja vastauskoontullut kuulee.
Ja kumpikin on autuas.