Abram saa tuossa kohdassa
käskyn lähteä maastaan, kodistaan ja isänsä suvusta:
Mooses (Gen 12:1) kirjoitti:Ja Herra sanoi Abramille:
Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista
siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
Tuo on jopa ehto sille,
että Abram saa siunauksen
ja tulee siunaukseksi.
Mooses (Gen 12:2) kirjoitti:Niin minä teen sinusta suuren kansan,
siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi,
ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
Vain jos Abram jättää kaiken vanhan
maata, sukua ja isäänsä myöten
ja muuttaa lupauksen maahan,
hän saa siunauksen
ja hänessä on oleva siunaus
koko maailmalle. Mooses (Gen 12:3) kirjoitti:Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat,
ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat,
ja sinussa tulevat siunatuiksi
kaikki sukukunnat maan päällä.
Eli Abramin täytyi
erota kaikesta vanhasta.
Hän jätti taakseen maan, suvun ja isänsä kodin.
Sanalla sanoen hän jätti taakseen kuunjumalan palvonnan.
Abram valitsi palvoa Jumalaa,
joka hänelle ilmestyi,
ja siirtyä luvattuun maahan,
jonka tämä Jumala hänelle lupasi.
Ja kohta Abram oli Kanaanin maassa.
Mooses (Gen 12:7) kirjoitti:Ja Abram kulki maan läpi
aina Sikemin paikkakunnalle,
Mooren tammelle asti.
Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa.
Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi:
"Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan".
Niin hän rakensi sinne alttarin
Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt.
Siis tuo maa on se,
jonka Jumala lupasi Aabrahamin jälkeläisille.
Ja sinne Jumala johdatti Israelin.
Ja tuon yhden kansan kanssa Jumala teki liiton.
Ja antoi myös lupauksen,
että tuon yhden kansan kanssa,
jonka Hän oli vapauttanut Egyptin orjuudesta,
Hän tulee tekemään uuden ja paremman liiton.
Ja nythän me jo tiedämme,
mitä tarkoittaa tuo,
kun Jumala sanoi Abramille:
Sinussa tulevat siunatuiksi ja juuri sitä taas kerran juhlitaan ympäri maailmaa.
Siis kysymyksessä on yksi Aabrahamin siemen,
jossa kaikki kansat tulevat siunatuiksi.
Mooses (Gen 22:18) kirjoitti:Ja sinun siemenessäsi
tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,
sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.
Tämä lupaus annettiin uhrialttarin äärellä,
jossa alttarilla oli Iisak.
Tuossa hetkessä Aabraham ymmärsi kaiken
ja Jumala näytti tuossa hetkessä Aabrahamille
Jeesuksen päivät.
Aabraham sai nähdä Jeesuken ristillä,
ja ymmärsi, että Jumala on tekevä
tuon niin ylen raskaan asian,
ja uhraava oman ainokaisen Poikansa,
joka on se Aabrahamin siemen,
jossa kaikki maailman kansat tulevat siunatuiksi.
Aabrahamin usko koeteltiin viimeiseen pisaraan asti.
Ei ollut helppoa lähteä maastaan, suvustaan ja isänsä kodista.
Eikä ollut helppoa vastata ainokaiselle pojalleen,
joka kysyy:
missä on lammas polttouhriksi
Aabrahamin uskon tähden,
Jumala saattoi tuoda Pelastuksen maailmaan.
Siihen tarvittiin Jumalan Maa,
joka on erotettu muusta maailmata,
Siihen tarvittiin Jumalan Kansa,
joka oli erotettu ja varjeltu lain kautta Jumalalle.
Ja siihen tarvittiin Jumalan lupaus yhdestä Siemenestä,
joka tuon kansan kautta tulisi maailmaan.
PS
Kerran tämä lupauksen Siemen
eli Jumalan ainokainen Poika,
Jumala, joka tuli Ihmiseksi
ollakseen kelvollinen sukulunastaja,
tulee hallitsemaan tämän maan päällä.
Ja silloin Israel on oleva pää eikä häntä.
Mutta silloin tuo Aabrahamin siunaus
ilmenee myös näin:
Jesaja (19:23-25) kirjoitti:
Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin,
ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin,
ja he, Egypti ynnä Assur, palvelevat Herraa.
Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena
Egyptin ja Assurin rinnalla,
siunauksena keskellä maata,
sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen:
"Siunattu olkoon Egypti, minun kansani,
ja Assur, minun kätteni teko,
ja Israel, minun perintöosani".
Silloin tämä Maa on syntynyt uudesti
ahdistuksen ajan myllerryksissä
ja manner on jälleen yksi eli yhtenäinen
niinkuin se ihmiskunnan historian alussa oli.
Ja sen keskellä on Jumalan Maa - Israel.
Mutta tuon kansan eli Jumalan silmäterän ympärillä
myös Ismaelin jälkeläiset palvelevat Herraa yhdessä
Israelin kanssa.
Ja Israelista käsin sitten
Valtakunnan evankeliumi
saarnataan todistukseksi kaikelle maailmalle
tuhannen vuoden aikana,
ja sitten tulee loppu.
Ja Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.