Yhtenä aamuna lukiessani aamun sanaa, lukujärjestykseni kaikissa jakeissa tuli vastaan teema Rakkaus. Jumala rakastaa ihmisiä, kyllä.
Mutta rakastanko minä Häntä?
Rakastanko Vapahtajaani Jeesusta hänenä itsenään, vai käytänkö Häntä vain välikappaleena päästäkseni eroon huonoista asioita elämässäni? Onko hän minulle vain portti taivaaseen? Rakastaisinko Häntä, vaikka se ei koituisi minulle koskaan miksikään eduksi?
Joka uskoo Jeesukseen, perii ikuisen elämän.
Näin on, mutta äärimmäinen kysymys, jota voinen käyttää uskoni teoreettisena mittarina: Jos Jeesus joutuisi lausumaan minulle kadotustuomion, rakastaisinko Häntä silloinkin? Jättäisinkö hänelle rakkaudelliset jäähyväissanat: Rakastin sinua aina, ja tulen ikuisesti muistamaan pimeyden liekeissäkin sinua rakkaudella.
Hyviä kysymyksiä, joita pohdin vieläkin.