Kysymystä Aadamin ja Eevan mahdollisesta pelastumisesta iankaikkiseen elämään on jo ehditty käsitellä varsin laajasti. Syntiinlankeemus on vakava virhe ja erehdys, ja myös lukuisat kirjoitukset sekä Vanhassa, että Uudessa Testamentissa ottavat ensimmäiset ihmiset esimerkeiksi epäonnistuneista vaeltajista. Löydämme raskaita viittauksia seuraavista kirjoista: Job, Hoosea, Roomalaiskirje, 1. Korinttolaiskirje, 2. Korinttolaiskirje sekä 1. Timoteuksen kirje.
Jaan kuitenkin muutamia huomioita sen perusteella, mitä Aadam ja Eeva sanoivat ja tekivät syntiinlankeemuksen jälkeen. Se antaa merkkejä siitä, turvautuivatko he vielä Jumalaan vai eivät. Ensimmäisen kerran Eeva puhuu Jumalasta synnytettyään ensimmäisen lapsensa, Kainin. Eevan sanoista huokuu luottamus Jumalan lupaukseen antaa hänelle jälkikasvua, jotta lisääntyminen ja maan täyttäminen ihmisillä pääsisi alkuun.
Mooses (Gen 4:1) kirjoitti:Ja mies yhtyi vaimoonsa Eevaan;
ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi:
"Minä olen saanut pojan Herran avulla."
Eeva joutuu kokemaan äärimmäistä äidin tuskaa Kainin surmattua perheen kuopuksen, Aabelin ja kaiken lisäksi Jumala karkottaa Kainin Hänen kasvojensa edestä. Kaikesta tästä suunnattoman suuresta ahdistuksesta huolimatta Eeva osoittaa uudelleen luottamusta Jumalaan synnytettyään seuraavan lapsen. Eeva iloitsee siitä, että itse Jumala suo hänelle uuden vauvan. Siunauksellista on myös se, että tämä lapsi ei aiheuta äidilleen sellaista sydäntäsärkevää kipua, jollaista Kain hänelle aiheutti.
Mooses (Gen 4:25) kirjoitti:Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa,
ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet, sanoen:
"Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi.
Niin kauhea kuin syntiinlankeemus ja Eevan sielunvihollisen sanoihin uskominen olikin, niin kaikkina aikoina ihmiset ovat pelastuneet sen perusteella, turvaavatko he kaiken jälkeen ja kaiken keskellä armahtavaan Jumalaan ja Luojaan.
Valitettavasti emme kuule samanlaista ”uskon tunnustusta” Aadamin suusta ensimmäistä Mooseksen kirjaa lukiessamme. Itse rohkenen kuitenkin ajatella, että Aadam liittyi Eevan rinnalla Jumalaan turvaavien joukkoon ja Jeesuksen sukuluettelossa näemme yhden Jumalan miehen.
(Luukas 3:38) kirjoitti:tämä Enoksen, tämä Seetin, tämä Aadamin, tämä Jumalan.
Jumala halusi uuden yhteyden ensimmäisiin luomiinsa ihmisiin ja sen Hän myös teki. Olette varmaankin huomioineet, että luomiskertomuksessa jo aivan Raamatun alkujakeissa näemme Jumalan sekä Isänä, Poikana, että Pyhähän Henkenä. Hellin mielessäni ajatusta, että paratiisissa illan viileydessä käyskennellyt Jumala oli itse Herramme ja Vapahtajamme. Mieleeni nousee Jeesuksen itsensä antama vertaus, jossa Hän on kadonnutta lammasta etsivä hyvä paimen.
Mooses (Gen 3:8) kirjoitti:Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä.
Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.
Synnin pimeyden jälkeen aurinko alkaa sarastaa. Jumala antoi eläinuhrin ja puki alastomina synnin häpeää kantaneet Aadamin ja Eevan jostakin eläimestä otettuun nahkaan. Tämä ensimmäinen viaton veriuhri on kuin symboli Jeesuksen ristinkuolemasta, jossa Golgatan keskimmäisellä ristillä syyttömän Jumalan Pojan veri vuodatettiin meidän syntiemme vuoksi. Voisimme ajatella, että ottaessaan vastaan Jumalan antaman suojan, heidät puettiin synnin häpeän peittämään vanhurskauden vaatteeseen.
Mooses (Gen 3:21) kirjoitti:Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta
ja puki ne heidän yllensä.
Hebrealainen (Heb 9:22) kirjoitti:Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä,
ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.