Syntinen - Synnitön

Synti, Sovitus, Vanhurskaus
Onko uskova ihminen ...

Voit valita vain 1 vaihtoehdon

 
 
Näytä tulokset

ViestiLähetetty: 26.01.2018 21:27
Onko uskova ihminen syntinen vai synnitön vai molempia?

Mitä asiasta sanoo Sana!
Mitä todistaa Elämä!


:bible:
Juud (1:15) kirjoitti:jumalattomat syntiset


Tuo sanapari herättää kysymyksen,
voiko olla myös muunlaisia syntisiä kuin jumalattomia?

Jumalaton tarkoittaa kirjaimellisesti kääntäen ihmistä, joka ei kunnioita Jumalaa.
Mutta voiko myös Jumalaa kunnioittava ihminen olla syntinen?

Muistan erään hetken nuoruudestani, kun istuin luterilaisessa kirkkorakennuksessa,
ja vieressäni istui helluntailainen saarnaaja.
Minä suuressa viisaudessani yritin herättää keskustelua luterilaisista.
Ajatukseni oli sen suuntainen,
että jotkut heistä eivät ole oikeasti uskossa vaan ovat vielä syntisiä.

Saarnaaja katsoi minuun hyvin vakavan näköisenä.
Sitten hän sanoi yhden lauseen kiinnittäen edelleen katseensa minun silmiini:

Niin. Me olemme armahdettuja syntisiä.


Sanattomana tuijotin ihmeissäni hänen silmiään kirkon penkillä ja mietin,
olenko siis minä hurskas helluntailainenkin vielä syntinen.
LainaaIlmoita tämä viesti
Avatar
Viestit: 2117
Liittynyt: 05.10.2017 13:27
Paikkakunta: En saa muutettua nimimerkkiä! Antakaa tarkat ohjeet!
ViestiLähetetty: 28.01.2018 21:23
Armahdettuja syntisiä.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 29.01.2018 19:42
Eli ...
Jeesuksen tähden armahdettuja mutta kuitenkin edelleen syntisiä?
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 31.01.2018 23:19
Koska tämä ketju on käynnistynyt monenlaisin kysymyksin, niin lähden mukaan kyselijöiden joukkoon.
- onko täydellinen vanhurskaus ja pyhyys jotain sellaista, joka on itsessään vain Jumalassa oleva ominaisuus? Pyhä tarkoittaa erotettua kaikesta syntisyydestä ja väärästä ja Jumalassa ei ole mitään väärää. Hän on valo ja sellaisena Hän on täydellisen puhdas, ilman mitään syntiä.
- kun uskovaa kutsutaan Raamatussa pyhäksi, niin viitataanko silloin Jeesuksen täydelliseen pyhyyteen, sillä uskova on Sanan mukaan ”Kristuksessa”. Olemme Kristuksen sovitustyön perusteella kätketyt Kristuksen pyhyyteen, vaikka itsessämme on edelleen syntisyyttä. Jeesus ei tullut meille vain lunastukseksi vaan myös pyhitykseksi.

:bible:
Johannes (Ilm 15:4) kirjoitti:Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi?
Sillä sinä yksin olet Pyhä;
sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua,
koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet.


:bible:
Paavali (1 Kor 1:30) kirjoitti:Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa,
joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi


- olemmeko me uskovinakin vajavaisia ja rikomme Jumalaa vastaan teoissa, sanoissa, ajatuksissa ja laiminlyönnein, joten meidän tulee tunnustaa edelleen syntimme ja uskoa ne anteeksi annetuiksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Hänen veressään? Pysyessämme näin Kristuksen pyhyydessä olemme Jumalan silmissä pyhiä ja saamme matkata Taivaan kotiin, jossa ei ole enää mitään täällä maan päällä kokemaamme syntisyyttä eikä vajavuutta.
- Johtuuko jonkun ajatus omasta pyhyydestään ilman syntisyyttä siitä, että hän ei vielä tunne Jumalan pyhyyttä eikä oman sydämensä syntisyyttä? Kuvitellessaan elävänsä jo nyt täysin pyhää elämää, hän itse asiassa elää lakihenkistä elämää.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 01.02.2018 12:25
Aamen!
Uskova on vanhurskas ja pyhä Jeesuksen tähden.
Siis me olemme vanhurskautetut eli syyttömäksi julistetut
ja kertakaikkisesti pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla.
Nämä ovat tosiasioita uskovan ihmisen kohdalla.
Siis avauksen kyselyssä jokainen vaihtoehto koski uskovaa,
joka on vanhurskas ja pyhä Jeesuksen tähden.
Mutta kysymys kuuluu nyt,
onko Jeesuksen tähden vanhurskas ja pyhä uskova syntinen vai synnitön vai molempia.

Asemamme Kristuksessa on se, että me olemme kuolleet synnille.
Me olemme kuolleet, ja meidän elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.
Mutta kuitenkin minä joudun yhä uudelleen rukoilemaan publikaanin tavoin:
:bible3: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen :bible3:
Tuntuisi aika oudolta rukoilla:
" ole minulle vanhurskaalle armollinen "

Ja kun Hän on armollinen ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen veri
puhdistaa jatkuvasti kaikesta synnistä,
niin kaiketi minä olen armahdettu syntinen - enkä armahdettu vanhurskas,
vaikka minut Jeesuksen tähden luetaankin vanhurskaaksi.

Joka aamu on armo uus.
Ja joka päivä minä rukoilen niinkuin Jeesus opetti opetuslapsiaan.
:bible3: anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;
ja anna meille meidän syntimme anteeksi
:bible3:
LainaaIlmoita tämä viesti
Avatar
Viestit: 2117
Liittynyt: 05.10.2017 13:27
Paikkakunta: En saa muutettua nimimerkkiä! Antakaa tarkat ohjeet!
ViestiLähetetty: 01.02.2018 12:41
Sanoisin, että synnit kun on anteeksi annetteu ja armahdettu niin siinä mielessä täysin synnitön, mutta syntiin voi silti langeta uskovakin ja taas tarvitaan armoa ja anteeksiantamusta. Lahja vanhurskautus on se mistä olemme riippuvaisia. Se on vain syntisille, joita uskovatkin ilman armahdusta ovat. Uskova on siis armonkerjäläinen aina taivaankotiin asti. [del] On jokapäivä pidettävä lyhyet tilivälit yläkertaan ja turvauduttava syntien anteeksiantamukseen Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintouhriveressä, joka oli kertakaikkinen sovitusuhri ja mullikoitten ja karitsojen verta ei enää tarvita syntien anteeksi saamiseen, jota ne eivät voineet edes saada aikaan, vain Jeesuksen veri sai sen aikaan edestämme golgatalla. Synti ja vikauhrit vain johtivat lopulliseen uhriin, eli Jumalan uhrikaritsaan ja syntipukkiin - Jeesukseen Kristukseen. Olemme armahdettuja syntisiä uskovina.

LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 01.02.2018 17:58
Emil kirjoitti:Sanoisin, että synnit kun on anteeksi annetteu ja armahdettu niin siinä mielessä täysin synnitön


Ja kun vielä Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti kaikesta synnistä,
niin todellakin löytyy perusteluja sillekin näkemykelle, että olemme synnittömiä.
Ja nyt puhutaan nimenomaan uskovista eli Valkeudessa vaeltavista:

:bible:
Johannes (1 Joh 1:7) kirjoitti:Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä.


Mutta toisaalta juuri se, että tarvitsemme jatkuvaa veren puhdistusta,
osoittaa toisaalta sen, että me emme ole synnittömiä.

Minulla on auto. Kolmetoista vuotta vanha.
Minä olen pessyt sitä vähän väliä.
Mutta suurimman osan ajasta
tai oikeastaan ihan koko ajan se on silti likainen.

Siis onko minulla likainen vai puhdas auto.
En tiedä.

Jos sanon, että minulla on puhdas auto,
niin ei sitä kyllä kukaan usko,
kun se on aina likainen kun sen näkevät.

Ei sitä kukaan koskaan ole pihalle tullut ihailemaan heti pesun jälkeen.
Ja ennenkuin se on edes maantielle asti päässyt,
se on jo likainen - enemmän tai vähemmän.

Mutta pääasia on, että se on minun.
Minä olen sen kerran lunastanut itselleni hirvittävän suurella hinnalla.
Siksi se on pyhitetty eli erotettu minulle.
LainaaIlmoita tämä viesti
Avatar
Viestit: 2117
Liittynyt: 05.10.2017 13:27
Paikkakunta: En saa muutettua nimimerkkiä! Antakaa tarkat ohjeet!
ViestiLähetetty: 01.02.2018 19:32
Uskova on siis samanaikaisesti syntinen ja synnitön. Jeesus näkee uskovat armahdettuina syntisinä. Me näemme toivonmukaan itsemme syntisinä jotka tarvitsemme jokapäivä Jeesuksen tuoman armon suojaksemme Isän edessä, jonka luo ei pääse syntiä ja jonka luo ei voi tulla taivaaseen ilman Jeesuksen lahjoittamaa ja verellään ja lihallaan aikaansaama armoa.

Uskomaton on syntinen, jota ei ole armahdettu, koska ei ole ottanut heillekkin hankittua armoa lahjana vastaan.

Uskova on syntinen, joka on armahdettu (jonka synnit on anteeksiannettu), koska hän on ottanut Jeesuksen tuoman ja lahjoittaman lahjavanhurskauden Hänen veressään ja lihassaan ja nimessään vastaan!
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 02.02.2018 19:06
Joku on joskus nähnyt näyn,
jossa edellä lainaamani Johanneksen kirjeen mukaisesti
ihmisiä kulki Valkeudessa.

Heidän valkeisiin vaatteisiinsa tuli koko ajan likapilkkuja.
Mutta Valo puhdisti ne sitä myöten kuin niitä tuli.

Eli tavallaan koko ajan syntinen ja kuitenkin koko ajan synnitön.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 10.02.2018 16:18
Nykyajan kristillisyyteen liittyy paljon vääränlaista pyhitysoppia, jossa uskovat pyrkivät ristin luota eteenpäin tilanteeseen, jossa syntejä ei tarvitse tunnustaa eikä parannusta tehdä. Koko rukouselämän perustaksi Jeesus opetti omilleen Isä meidän -rukouksen, jossa on mukana syntien tunnustaminen ja pyhän Jumalan tahtoon nöyrtyminen – rukouselämä on siirtynyt Jeesuksen opetuksesta enenevässä määrin itsemme ympärille ja oman tahtomme mukaisen elämän onnen saamiseen. Oikeaa lain ja armon julistusta kuulee enää vain vähän. Itseemme keskittyminen vie kokemusten tavoitteluun. Raamatun ilmoittama Jeesus ei yksin riitä. Myös toinen kohta Jeesuksen mallirukouksessa käsitetään itsekkäästi: ”tapahtukoon Sinun tahtosi” muuttuu toiveeksi, että Jumala siunaisi ja antaisi meidän oman tahtomme tapahtua. Jumala ei ole enää pyhä Jumala, jonka tahtoon meidän tulee nöyrtyä.

Moni on omaksunut erään maassamme hyvin tunnetun julistajan opetuksen, jossa ennen istuimme syntisinä kuin nojatuolissa, mutta uudestisyntymisessä lähdimme kävelemään syntituolista eteenpäin ja elämme niin, ettei synnillä ole meihin enää osaa eikä arpaa. Jumala on eri mieltä:

:bible:
Paavali (Room 7:21) kirjoitti:Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain,
että paha riippuu minussa kiinni.


Yritys korvata sana ”riippuu” sanalla ”riippui” on Jumalan Sanan väärentämistä omaa luonnollista mieltämme, lihaamme, tyydyttävällä tavalla. Alkukielinen sana ”parakeitai” tarkoittaa koko ajan läsnä olemista.
Hengellisen ja lihallisen taistelu on todellisuutta riippumatta siitä, tunnustammeko me sen tai emme.

:bible:
Paavali (Room 7:12-13) kirjoitti:Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se!
Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman,
että synti tulisi ylen määrin synnilliseksi käskysanan kautta.


Paavali viittaa siihen, että meissä oleva synti – ei Jumalan laki – on ongelman ydin. Ongelma on ihmisessä, ei Jumalassa. Usein kuulee sanottavan: Mikä Jumala se on, joka sallii maailmassa niin paljon pahaa? Ihmisen vastuu synnintekijänä sivuutetaan. Ottaessaan vastaan Jumalan Sanan sekä lakina, että armona Paavali näkee sekä armon iloa tuottavan ihanuuden, että omassa itsessään asuvan turmiollisuuden. Hän hyväksyy lain sellaisenaan.

:bible:
Paavali (Room 7:14) kirjoitti:Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen,
mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.


Paavalin tavoin meidän tulee tiedostaa se, että uusi identiteettimme on olla kaikki synnit anteeksi saaneita ja Kristukseen kätkettyinä pyhiä, uusia luomuksia. Tämä uudestisyntynyt luomus ei tahdo tehdä syntiä, vaan sen haluna on tulla Kristuksen kaltaiseksi ja elää omatunto puhtaana Jumalan ja ihmisten edessä. Uskova tuntee omakseen Kristuksen ja Hänen Pyhän Hengen työnsä, mutta ei enää hänessä riippuvaa synnin vaikutusta. Kun Jeesus on meidän ystävämme, niin synti on meille kuin ikävä, vaivaannuttava vierailija. Emme tunne sitä omaksemme. Tunnemme omaksemme uuden elämän Vapahtajassamme Jeesuksessa.

:bible:
Paavali (Room 7:15-17) kirjoitti:Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen;
sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
LainaaIlmoita tämä viesti
Seuraava

Paluu Synti ja Sovitus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa