Jo aikoja sitten laajasti käsitelty aihe VT:n eläinuhreista on putkahtanut ketjuun ”Punainen hieho syntynyt Israelissa temppeliuhraukseen”. Meille riittäisi, mikäli yhdessä voisimme omissa rukouskammioissamme sisäistää Emilin asian ytimeen menevän kommentin (lihavointi kirjoittajan).
(Emil) kirjoitti:”Jumala määräsi ne jotta Israel ja juutalaiset löytäisivät Jumalan uhrikaritsan Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovintoveressään ja lihassaan kertakaikkisen sovituksen ja syntien anteeksisaamisen, jonka esikuvaa kaikki temppelipalvelus ja eläinten uhraaminen ja temppeli kaikkinensa ja rituaalit oli….Vain Jeesus voi tuoda, pyhityksen ja myös sovituksen synneistäkin.”
Tärkeä johtosääntö VT:aa luettaessa on tämä ”Etsi Raamatusta aina Kristusta”. Tämä tarkoittaa, että Jumalan pelastussuunnitelma ja Jeesus Kristus ovat VT:n läpi kulkevia punaisia lankoja. Typologia, oppi esikuvista tarkoittaa että monet VT:n tapahtumat ja asiat voidaan ymmärtää esikuvina siitä, mitä UT:ssa tapahtuu. Ymmärtääkseni Emil on sisäistänyt asian juuri noin. Rukoileva Raamatun lukija saa toki kokea myös sen, ettei VT ole vain ennustetta UT:n täyttymyksestä, vaan myös suoraa puhetta Pyhää Sanaa tutkivalle. Sama, muuttumaton Jumala puhuu meidän sydämillemme niin Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa.
Useat kristityt pitävät VT:n Israelin kansaa ihmisinä, jotka tiukasti pingottaen yrittivät täyttää lakia ja hankkia omaa vanhurskautta ulkokultaisilla menoilla ja niin maksaa syyllisyyttään Jumalalle. Tämä kuva pohjautuu UT:n teksteihin. Todellisuudessa Israelin kansan usko oli hyvin erilaista kuin 1000 vuotta myöhemmin vaikuttaneen farisealaisen puolueen käsitykset. Jumalalle uhraaminen kaikkine menoineen ei ollut israelilaisille taakka vaan iloinen asia. Uhrimenot olivat usein suuria juhlia, joissa syötiin, laulettiin ja tanssittiin. Iloittiin siitä, että saatiin olla yhteydessä elävään Jumalaan, hyviä esimerkkejä tästä ovat yhteysuhrit ja kiitosuhri. Tällaiseen iloiseen uhraamiseen meitäkin Sanassa kutsutaan.
(Hebr. 13:15)
”Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.” Jos israelilainen oli oikein kiitollinen, hän saattoi järjestää uhriaterian, jonne kutsuttiin köyhiä syömään. Kun nämäkin alkoivat kiittää, sai Jumala paljon enemmän ylistystä. Kutsutaan mekin muita mukaan! Jumala saa lisää ylistystä, kun tarjoamme evankeliumia niille, joilla on sen nälkä.
Uhraaminen oli myös rukousta ja rukous on sydämen puhetta Jumalalle. Itsekin teemme rukoillessamme jotakin näkyvää, esim. ristimme tai nostamme kätemme, polvistumme jne. Samalla tavoin oli VT:n ajan uhraaminen rukouksen näkyvä ilmenemismuoto. Uhreja oli erilaisia. Polttouhrissa uhrilahja poltettiin kokonaan. Tämä kuvasi täydellistä antautumista Jumalalle. Ruoka- ja juomauhreissa kiitettiin Jumalaa saadusta sadosta. Suitsutusuhrit kuvasivat kaikkea näkyvää ja tuoksuna tunnettavaa rukousta. Uhraamiset tehtiin kiitollisin mielin. Uhraamisiin liittyi myös syyllisyyden sovittaminen, mitä varten toimitettiin syntiuhri tai vikauhri. Syntiuhrissa alttarille vuodatetun eläimen veri oli merkkinä sovituksesta.
Määräämällä syntiuhreja Jumala tahtoi opettaa Israelille, että synti on jotakin mitä hyvä ja vanhurskas Jumala ei voi hyväksyä. Siksi synnistä seuraa aina rangaistus, synti täytyy sovittaa. Synti on niin vakava asia, että se täytyy maksaa kuolemalla. Tunnettiin kuitenkin sijaissovitus. Velkaan joutuneen puolesta saattoi sukulainen maksaa velan. Syntinen ihminen saattoi uhrata puolestaan eläimen, ennen kaikkea viattoman karitsan. Karitsa vuodatti verensä ihmisen puolesta. Vaikka liha saatettiin syödä, piti uhrin veri viedä alttarille osoitukseksi siitä, että joku todella oli kuollut ja lunastanut vianalaisen.
Uhraaminen ei kuitenkaan ollut jonkinlaisen korvauksen suorittamista Jumalalle. Eivät israelilaiset olleet niin tyhmiä, että olisivat kuvitelleet maksavansa omat rikoksensa Jumalalle muutamalla lampaalla tai härällä. Kaikkivaltiashan omisti jo ennestään sekä uhrin että uhraajan. Ei, vaan koko uhrijärjestelmä tahtoi muistuttaa armahtavasta Jumalasta.
Syntiuhri oli armon anomista Jumalalta, vetoamista hänen lupaukseensa antaa anteeksi. Näin Israelin usko oli juuri sitä samaa kuin meidänkin: ei ansiosta vaan armosta – erona oli se, että VT:n ihmiset kurottautuivat edessä olevaan ristin sovitukseen me taas jo menneisyydessä tapahtuneeseen.
Pietari (1.Piet.1:18-21) kirjoitti:”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.”
Kun Messias tulee takaisin, niin Jerusalemiin tullaan rakentamaan uusi temppeli. Siitä kerrotaan Hesekielin kirjan luvuissa 43 ja 44. Laaja ja yksityiskohtainen tekstikokonaisuus on Hesekiel 43: 18-46. Kappaleista 45 ja 46 näkyy, että eläinuhreja tullaan vielä suorittamaan. Koska Kristus, Jumalan Karitsa täydellisenä syntiemme sijaisuhrina on jo tullut, niin kaikki tiedostavat, etteivät eläinuhrit ole enää syntien sovittamiseksi. Eläinuhrit eivät ottaneet syntejä pois VT:n aikana eivätkä ne ota syntejä pois uuden temppelinkään aikana.
(Hebr.10:1-4) kirjoitti:”Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.”
Uuden temppelin uhritoimitukset ovat kuin muistotilaisuus muistuttaen osallistujia Kristuksen kaiken kattavasta uhrista.
Kiitos Jumalalle, myös me Jeesuksen omat saamme olla jo nyt mukana uhriaterialla muistaen Kristuksen kallisarvoista sovitustyötä! Niin kuin vanhan liiton uhriateria oli iloinen asia, niin samoin on myös Uuden Liiton uhriateria, Herran Pyhä Ehtoollinen. Siellä voimme kokea todeksi sen mitä Jeesus kerran ristillä, uhritoimituksensa lopussa lausui: "Se on täytetty. "