Mitä tarkoittaa uudelleen ristiinnaulitseminen?

[Annu]

Raamattu kansalle

Mahdotontahan on
uudistaa parannukseen niitä,
jotka kerran ovat päässeet valoon,
maistaneet taivaallista lahjaa
ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä,
maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja
tulevan maailmanajan voimia
mutta ovat luopuneet.
He näet itse
uudestaan ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan
ja häpäisevät häntä julkisesti.

Mitä on tuo uudelleen ristiinnaulitseminen? Onko se
sitä, kun kielletään jälleen Jeesus ja hänen
sovitustyönsä?

Eikö Sanassa toisaalta jossain sanota, että Jumala
vie aloittamansa työn päätökseen? Koskeeko se vain
niitä, jotka haluavat jatkuvasti pysyä uskossa.
Eikö "luopio" voi enää kääntyä Jumalan puoleen?

Onko siinä tapauksessa ihmisiä, joille on aivan
hyödytöntä puhua Jumalan Sanaa? Jos on, niin
tunnistaako tuollaiset ihmiset jostain?

[kalamos]

Nyt on tärkeää ymmärtää se,
että olemme heprealaisille
kirjoitetun kirjeen äärellä.

Tuo kirje sisältää sellaista sanomaa,
jonka sisäistäminen
tällaiselle tavalliselle pakanauskovalle
kuin minä,
on oikeastaan mahdotonta.

Se aukeaa täydessä mitassaan
vain juutalaiselle.
Sama koskee Matteuksen evankeliumia.
Kumpikin edellyttää
Heprealaisen Raamatun
eli Vanhan Testamentin syvällistä tuntemusta.

Kirjeessä on ilmaisu:

ἐπισυναγωγή
episynagōgē

Ja tuo sana johtaa kyllä
juutalaisen mielen
sygagoogakokoontumiseen.

Jolloin tuo tarkoittaisi sitä,
että heprealaisille kirjoittava
heprealainen kirjoittaja
kehotti olemaan jättämättä
synagogakokoontumista.

Alkuseurakunta muodostui lähinnä juutalaisista,
joiden ei siis pitäisi jättää
perinteistä synagogakokoontumista,
vaikka Jeesukseen uskovat kokoontuivat
aina sen jälkeen keskinäiseen yhteyteen.

Kun otamme huomioon sen jännitteen,
mikä tuossa heprealaiskirjeessä on
koskien juutalaisia kristittyjä,
niin pidän hyvin mahdollisena,
että siinä todellakin puhutaan
synagoogakokoontumisista.
Jos ei ollut vielä erotettu synagoogasta,
niin ei silloin pitänyt myöskään jättää sitä.

Mutta toisaalta synagoogasta
erottamistakaan ei pitänyt pelätä.
Ja siihen tekstin jatko tähtää.

älkäämme jättäkö
omaa seurakunnankokoustamme,
niinkuin muutamien on tapana,
vaan kehoittakaamme toisiamme,
sitä enemmän,
kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

Sillä jos me tahallamme
teemme syntiä,
päästyämme totuuden tuntoon,
niin ei ole enää uhria
meidän syntiemme edestä

Jos jo edellinen jae veti kahtaalle,
mistä kokoontumisesta on kyse,
sillä sanaa seurakunta alkutekstissä ei mainittu,
niin nyt olemme vielä vaikeamman
asian äärellä.

Mistä tahallisesta synnistä puhutaan.
Tuo synti kirjataan kohta ulos näin:

tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan

Olemme edelleen samassa asiassa
kuin missä olimme jakeen 25 kohdalla.
Siis puhumme kokoontumisista.

Juutalaisen kristityn ei pitänyt jättää
synagoogakokoontumista,
mutta ei myöskään pelätä
synagoogasta erottamista.

Synagoogasta erottamisen uhan tähden,
moni ei uskaltanut julkisesti tunnustaa
uskoaan Jeesukseen.
Näin oli jo Jeesuksen päivinä.

Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin
uskoivat häneen,
mutta fariseusten tähden
he eivät sitä tunnustaneet,
etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.

Ja nyt joku heprealainen
kirjoittaa heprealaisille kristityille,
joista jotkut oli ehkä
jo erotettu synagoogasta.

Synagoogaan palaaminen edellytti seremoniaa,
jossa juutalaisen tuli kirota Jeesus
ja kuvaannollisesti tallata jaloillaan maata
ilmaisten inhonsa Jeesusta kohtaan.

Ja nyt jos tämän teki,
niin se merkitsi sitä,
että he olivat tallanneet maahan
myös sen veren,
jossa heidät on sovitettu.

He ovat siis pitäneet
epäpyhänä eli saastaisena
Jeesusta ja Hänen vertaan
tuossa seremoniassa.

He siis käyttäytyvät
kuin Jeesus ei olisi Messias,
eikä Jeesuksen veri
olisi kertakaikkinen sovitusveri,
vaikka tietävät asian näin olevan,
eli ovat valistetuiksi tulleet
ja päässeet Totuuden tuntoon.

Ja kun he ovat näin perinpohjin
julkisesti kieltäneet Messiaansa
päästäkseen takaisin synagoogaan,
niin he ovat kieltäneet
ainoan Messiaansa
ja ainoan Sovitusuhrin.



Heprealaiskirje kiinnittää katseemme
koko ajan Jeesukseen Kristukseen.

Lainaan nyt hiukan Paavalia,
joka ilmaisi
galatalaisiin kohdistuen
vastaavan huolen,
kuin mikä heprealaiskirjeessä tulee esiin.

Kuka on lumonnut teidät,
joiden silmäin eteen
Jeesus Kristus oli kuvattu
ristiinnaulittuna?

Korinttolaisille Paavali kirjoitti,
että ei halunnut tuntea
mitään muuta
kuin Jeesuksen Kristuksen
ja Hänet ristiinnaulittuna.

Sillä minä olin päättänyt
olla teidän tykönänne
tuntematta mitään muuta
paitsi Jeesuksen Kristuksen,
ja hänet ristiinnaulittuna.

Ja aivan samoin heprealaisille
kirjoittava heprealainen
asettaa tähtäyspisteeksi
verisen Jumalan Karitsan
Ristille naulittuna.
Vain tässä tähtäyspisteessä
katseemme kohtaa Pelastuksen.



Nyt kuitenkin jotkut heprealaiset
olivat aikeissa asettaa sivuun
tuon maalitaulun eli Jeesuksen ristin.
Itse asiassa he olivat aikeissa
heittää tuon Jumalan Rakkauden
eli Jumalan teurastetun Karitsan
maahan tallataksensa sen.



Tästä kerroin edellä.
Kun tuo katseemme eli uskomme
tähtäyspiste on heitetty maahan
ja tallattu tuossa seremoniassa,
niin ei ole enää mitään muuta uhria.
He ovat hyljänneet ainoan tarjolla olevan.

He siis tekevät tahallaan synnin
eli kirjaimellisesti kääntäen
ampuvat ohi maalin niin totaalisesti,
että heittävät maalitaulun pois maahan
ja tallaavat sen.

Ja tämän hirveän teon he tekevät
sen jälkeen,
kun ovat tulleet valistetuiksi.

Kirjaimellisesti kääntäen
tuo maalin ohi ampuminen
tai maalitaulun sivuun asettaminen
kokonaan pois näkökentästä
tapahtuu ...

kirj

jälkeen saamisen
tietämyksen totuudesta

Siis he tietävät totuuden.
Jeesus Kristus on Jumalan Karitsa,
joka on vuodattanut Pyhän verensä
heidän edestään.

He ovat maistaneet tulevan maailman voimia.
Ja kuitenkin olivat aikeissa
luopua eli kirjaimellisesti kääntäen
asettaa sivuun tämä tarjolla ollut
usko Jeesukseen, joka pelastaa.

Sillä mahdotonta on niitä,
jotka kerran ovat valistetut
ja taivaallista lahjaa maistaneet
ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa
ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet
- taas uudistaa parannukseen,
he kun jälleen
itsellensä ristiinnaulitsevat
Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

Eli he jälleen ristiinnaulitsevat
Jumalan Pojan
ilmaisemalla tuon seremonian kautta,
että Jeesus ei ollut luvattu Messias,
vaan oikean Kristuksen
täytyy vielä tulla
ja kärsiä siten kuin
Vanhan Testamentin kirjoituksissa
on ennustettu.

[Annu]

Kiitos asiaa hyvin selventäneestä vastauksestasi.

[kalamos]

Tuossa oli vastausta
lähinnä otsikon kysymykseen
ja avauksesi ensimmäiseen kysymykseen.
Mutta avauksesi sisälsi myös
joitakin jatkokysymyksiä.

Eikö Sanassa toisaalta jossain sanota,
että Jumala vie
aloittamansa työn päätökseen?

Kuulostaa Paavalilta.
Aloitetaan
lähes toivottomalta tapaukselta
kuulostavasta Korinton seurakunnasta.

Hän on myös vahvistava teitä
loppuun asti,
niin että te olette nuhteettomat
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.

Jumala on uskollinen,
hän, jonka kautta te olette kutsutut
hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme,
yhteyteen.

Siis loppujen lopuksi on kysymys
Jumalan uskollisuudesta.
Ei meidän.
Siirrytään Tessalonikaan.

Mutta itse rauhan Jumala
pyhittäköön teidät kokonansa,
ja säilyköön
koko teidän
henkenne ja sielunne ja ruumiinne
nuhteettomana
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
tulemukseen.

Hän,
joka teitä kutsuu,
on uskollinen,
ja hän on sen myös tekevä.

Sitten Galatiaan.

ja minä elän,
en enää minä,
vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
hänen,
joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni.

En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa,
sillä jos vanhurskaus on saatavissa
lain kautta,
silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

Siis kaikki perustuu
Jumalan uskollisuuteen
ja Jeesuksen täytettyyn työhön.
Jatketaan Roomaan.

Mutta jos olemme kuolleet
Kristuksen kanssa,
niin me uskomme
saavamme myös elää hänen kanssaan,

tietäen,
että Kristus,
sittenkuin hänet kuolleista herätettiin,
ei enää kuole:
kuolema ei enää häntä vallitse.

Sillä minkä hän kuoli,
sen hän kerta kaikkiaan kuoli
pois synnistä;
mutta minkä hän elää,
sen hän elää Jumalalle.

Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina,
mutta Jumalalle elävinä
Kristuksessa Jeesuksessa.

Tuo paketti pitää sisällään
vain tosiasioita.
Me olemme kuolleet synnille.
Ja Jumalalle eläviä.
Ja tämä kaikki sen tähden,
että olemme Kristuksessa.

Eli kysymys on siitä,
olemmeko antaneet itsemme
Jeesukselle.

Jos olemme,
niin Hän kantaa meistä vastuun.

Synnittömiä meistä ei täällä tule.
Ja sen tähden Jeesuksen veri
puhdistaaaaaaaaaaaaaaaaa
meitä jatkuvasti.

Jos sanomme,
ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme,
ja totuus ei ole meissä.

Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille
synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät
kaikesta vääryydestä.

Jos sanomme,
ettemme ole syntiä tehneet,
niin me teemme hänet valhettelijaksi,
ja hänen sanansa ei ole meissä.

Siis se,
että tunnemme itsemme syntisiksi,
ei ole oire siitä,
että olisimme jotenkin
luisumassa pois Kristuksesta.
Päinvastoin,
kuten Johannes osoittaa.

Ja sitten lopuksi se kohta,
jota varsinaisesti kysyit.

Armo teille ja rauha Jumalalta,
meidän Isältämme,
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Minä kiitän Jumalaani,
niin usein kuin teitä muistan,
aina kaikissa rukouksissani
ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta,

kiitän siitä,
että olette olleet osallisia evankeliumiin
ensi päivästä alkaen
tähän päivään saakka,

varmasti luottaen siihen,
että hän,
joka on alkanut teissä hyvän työn,
on sen täyttävä
Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

[kalamos]

Koskeeko se vain niitä,
jotka haluavat jatkuvasti pysyä uskossa.
Eikö "luopio" voi enää kääntyä Jumalan puoleen?

Edellä kirjoittamani ehkä
paljolti jo vastasikin tähän.

Eli kysymys on siitä,
olemmeko antaneet itsemme
Jeesukselle.

Jos olemme,
niin Hän kantaa meistä vastuun.

Jatketaan heprealaiskirjeen äärellä:

Sentähden,
kun meillä on
näin suuri pilvi todistajia ympärillämme,
pankaamme mekin pois kaikki,
mikä meitä painaa,
ja synti,
joka niin helposti meidät kietoo,

ja juoskaamme kestävinä
edessämme olevassa kilvoituksessa,

silmät luotuina
uskon alkajaan ja täyttäjään,
Jeesukseen,
joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta
kärsi ristin,
häpeästä välittämättä,
ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

Jeesus ei kilvoitellut
ollakseen Jumalan Poika.

Hän kilvoitteli
täyttääkseen sen tehtävän,
joka Hänelle oli annettu.
Ja se tuli täytetyksi vasta Ristillä.

Samoin me,
jotka olemme syntyneet Hengestä,
olemme Jumalan lapsia.

Mutta mekin saamme tehtäviä,
ja niiden suorittamisessa
me joudumme kilvoittelemaan.

Eli jos suostumme kilparadalle,
niin meidän täytyy esimerkiksi
panna pois synti.

Ei esteradasta selviä,
jos kannamme syntisäkkiä mukanamme.

Ja kaikki muukin,
mikä painaa,
on pantava pois.

Sitten voimme asettautua
lähtötelineisiin.
Ja kun kutsu pamahtaa,
niin voimme aloittaa tehtävämme.

Ja jos pidämme koko ajan
katseemme Jeesuksessa,
emmekä katsele taaksemme
kaatuneita aitoja,
niin me tulemme maaliin voittajana
kaiken suoritettuamme.
Ja saamme voittopalkinnon.
Ja kruunun.
Ja aarrekin voi yllättää meidät.

Mutta Jumalan lapseus
tai iankaikkinen elämä
ei ole voittopalkinto.

Jumalan lapseksi synnytään,
ja siitä alkaa iankaikkinen elämä.

Uskosta luopuminen
eli uskon asettaminen sivuun,
on sitä,
mistä edellisessä viestissä kerroin.

Kysymys on perusvalinnasta,
jonka teemme kun olemme
saaneet kuulla pelastuksemme evankeliumin
ja esimerkiksi saaneet maistaa
Pyhän Hengen voimaa
vaikkapa kokemalla parantumisen ihmeen.

Jos kaikesta huolimatta
emme koskaan käänny
eli meissä ei tapahdu mielenmuutosta,
niin me olemme kuin Juudas Iskariot,
jonka sydän ei koskaan kääntynyt,
vaan sen täytti rahanhimo
ja valtapyrkimykset.
Hän ei koskaan sanonut
Jeesusta Herraksi,
sillä hänen herransa oli toinen.

Jos nyt joku lukija
kuitenkin kokisi olevansa luopio,
josta käännösvastineesta en pidä,
niin joka tapauksessa,
on täysin varma asia,
että Jeesus ei ole Sinua hyljännyt,
eikä Sinua hylkää,
vaan Hän tahtoo eheyttää
suhteenne entiselleen.

Hän tahtoo sitä vieläkin enemmän
kuin Sinä lukija,
joka kaipaat takaisin
ensimmäisiin päiviin
Jeesuksen omana.

Ja se, että tätä kaipaat,
johtuu juuri siitä,
että Hän on Sinua lähellä.

[kalamos]

Onko siinä tapauksessa ihmisiä, joille on aivan
hyödytöntä puhua Jumalan Sanaa? Jos on, niin
tunnistaako tuollaiset ihmiset jostain?

Tämäkin on jo saanut taustaa edellä.
Eli ei ole sellaisia uskovia,
jotka olisivat ensin uudestisyntyneet,
ja sitten lakanneet olemasta Jumalan lapsia.

Ja uskoville Jumalan lapsille
tietenkin aina voimme puhua
Jumalan Sanaa.

Ja jos ystävämme on jotenkin loitontunut,
niin Jumalan Sana jos mikä,
tuo häntä taas lähemmäksi Herraa.

https://virsikirja.fi/virsi-371-sun-san ... ses-meita/

Mutta sitten on sellaisiakin ihmisiä,
joita tulee karttaa.

Harhaoppista ihmistä karta,
varoitettuasi häntä
kerran tai kahdesti,

sillä sinä tiedät,
että semmoinen ihminen
on joutunut harhaan
ja tekee syntiä,
ja hän on itse itsensä tuominnut.

Puhutaanko tuossa nyt sitten
uskovasta vai ei.

Hyvin mielenkiintoinen ilmaisu
löytyy seuraavasta Paavalin kirjeestä:

Vaan minä kirjoitin teille,
että jos joku,
jota kutsutaan veljeksi,
on
huorintekijä
tai ahne
tai epäjumalanpalvelija
tai pilkkaaja
tai juomari
tai anastaja,
te ette seurustelisi
ettekä söisikään semmoisen kanssa.

Sillä onko minun asiani tuomita niitä,
jotka ovat ulkopuolella?
Ettekö tekin tuomitse vain niitä,
jotka ovat sisäpuolella?
Mutta ulkopuolella olevat
tuomitsee Jumala.

"Poistakaa keskuudestanne se,
joka on paha."

Tästä katkelmasta on ollutkin
täällä keskustelua.
Joku, jota kutsuttiin veljeksi,
harjoitti sellaista haureutta,
jota ei mainita pakanainkaan keskuudessa.

Sillä minä,
joka tosin ruumiillisesti olen poissa,
mutta hengessä kuitenkin läsnä,
olen jo,
niinkuin läsnäollen,
puolestani päättänyt,
että se,
joka tuommoisen teon on tehnyt,
on
- sittenkuin olemme,
te ja minun henkeni
ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima,
tulleet yhteen -
Herran Jeesuksen nimessä
hyljättävä saatanan haltuun
lihan turmioksi,
että hänen henkensä pelastuisi
Herran päivänä.

Ja sitten tämä ihminen
tekikin parannuksen.

Tässä oli nyt viimeinen
kysymysmerkeistäsi.

Jumalalla ei ole toivottomia tapauksia.
Mutta vaikeita on.
Ja uskovat ovat vaikeita.
Pietarista alkaen.

Uskonnolliset
ovat kaikkein vaikeimpia uskoville.
Jeesuksellekin.

Ja kalamos on vaikeaselkoinen.
Avautuikohan näistä jatkoista mitään.
Ymmärsiköhän itsekään.