Pelastumisen vaikeus?

[Annu]

Olen aika usein miettinyt, miksi vain harvat ihmiset pelastuvat ja miksi jo aitoon uskoon tulo on vaikeaa. Usko kai on Jumalan vaikuttama lahja? Jumalahan kuitenkin rakastaa ihmisiä ja toivoo, ettei kukaan ihminen hukkuisi. Ja kaikkien ihmisten synnit kuitenkin on käsittääkseni jo sovitettu ja edeltä anteeksi annettu, kun Jeesus ristillä kärsi meidän puolestamme syntivelkamme. Miksi Taivasten Valtakuntaan vievä portti on ahdas ja tie kapea? Käärmeen pää on jo murskattu ja kuoleman valta voitettu. Onko syy ihmisten vaikeuksiin vapaassa tahdossa ja edelleen paratiisissa tapahtuneessa lankeemuksessa? ... Onneksi Jumala on aina oikeassa ja tekee oikeudenmukaisia, mutta armollisia päätöksiä rakastamiaan ihmisiä kohtaan! ... Ehkä pitäisi tässä jo vaieta ja muistaa, että sydämen uskolla pelastutaan.

[Kirjoittaja]

Ehkä nämä maalliset nautinnot ajavat sen edelle, että seurattaisi Jeesusta. Itse olen uskonut jollain lailla Jeesukseen siitä asti kuin muistoja on. Kuitenkin maalliset nautinnot ajoivat sen edelle, etten kääntynyt. Se taisi olla jopa jonkinlainen tietoinen valinta, etten kääntynyt. Uskoin kuitenkin, mutta pelkkä usko Jeesukseen ei riitä, jos ei häntä halua seurata.

[kalamos]

Avaus tuo mieleen
montakin kohtaa Raamatusta.
Aloitan otsikosta.
Ehkä en nyt paljon pidemmälle pääsekään.
Kuinka vaikeaa pelastuminen onkaan.

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa:

"Totisesti minä sanon teille:
rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.

Ja vielä minä sanon teille:
helpompi on
kamelin käydä neulansilmän läpi
kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

Kun opetuslapset sen kuulivat,
hämmästyivät he kovin ja sanoivat:

"Kuka sitten voi pelastua?"

Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille:

"Ihmisille se on mahdotonta,
mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".

Siis se on meille mahdonta.
Ei pelkästään vaikeaa
vaan mahdotonta.

Emme voi pelastautua.
Meidät täytyy pelastaa.

Ensimmäinen syy siihen,
että pelastumisemme on vaikea,
on se,
että me haluaisimme itse
ratkaista ongelmamme.

Itse asiassa me olemme jo kuolleet.
Hukkuneet synteihimme.
Ei kuollut voi pelastaa itseään.

Vaan miten hukkunut pelastetaan.
Häneen puhalletaan henki.

Totisesti, totisesti
minä sanon teille:
aika tulee ja on jo,
jolloin kuolleet kuulevat
Jumalan Pojan äänen,
ja jotka sen kuulevat,
ne saavat elää.

Me siis saamme Hengen
uskossa kuulemisesta.
Emme saa sitä tekojen kautta.

Tämän vain tahdon saada teiltä tietää:
lain teoistako saitte Hengen
vai uskossa kuulemisesta?

Tässä on toinen syy,
miksi meidän on vaikea päästä
Jumalan Valtakuntaan eli olotilaan,
jossa meidät täyttää
Vanhurskaus, Rauha ja Ilo
Pyhässä Hengessä.

Me alamme vielä uskoon tultuammekin
tavoitella omavanhurskautta.

Ja on ihmisiä,
jotka eivät edes uskalla
tulla ratkaisun paikalle,
ennenkuin ovat parannelleet itseänsä.

Silloin asetamme hevosen kärryjen taakse.
Ei matkan teosta näin tule mitään.

Kaikki on alusta loppuun saakka
Jeesuksen uskon varassa.

Siis sen uskon,
jonka kantava voima
on Jeesuksessa
alusta loppuun saakka.
Hän on tuon uskon
alkaja ja täydelliseksi tekijä.

Ja vielä senkin jälkeen,
kun olemme tulleet uskoviksi,
ja meille on annettu sinetiksi
Pyhä Henki lunastuksen päivään saakka,
niin me saatamme alkaa epäillä
Jumalaan luottamisen sijaan,
kun katselemme vaellustamme.

Ja taas olemme suossa.
Epäuskon suossa.

Ja näin moni Jumalan lapsi
saattaa vaeltaa erämaavaellusta
alusta loppuun saakka
niinkuin Mooses.

Yhden kerran Mooses
halusi itse tehdä jotakin.
Ja hän ei päässyt
Jumalan lupaamaan maahan.

Toki hän sai sitä kaukaa katsella.
Ja pelastettu hän oli.
Samoin on Jumalan kansan kohdalla tänäänkin.
Moni ei pääse sisälle Jumalan Valtakuntaan.
Siis tässä ja nyt.
Vaikka onkin pelastettu.

Mutta sitten on niitäkin,
jotka ovat löytäneet levon Kristuksessa
ja Hänen täytetyssä työssään.

He tietävät,
että Jeesuksen veri puhdistaa
jaaaaaatkuvasti kaikesta synnistä.

Valkeisiin vaateisiimme tulee tahroja
joka askeleella.
Mutta kun me Valkeudessa vaellamme,
niin me myös puhdistumme koko ajan.

Pelastus ei siis
perustu vaellukseemme.
Se perustuu yksin
Jumalan armoon,
jonka uskon kautta otamme vastaan.

Aadamin ei tarvinnut tehdä
muuta kuin pysähtyä,
kun Jumala huusi Aadamia.

Ja sitten Jumala hoiti kaikki asiat.
Ja kohta synti oli sovitettu
ja Aadam sai aloittaa uuden elämän,
kun toinen kärsi kuoleman hänen sijastaan
ja samalla peitti synnin seurauksen
eli alastomuuden.

Kun ihminen vanhenee,
niin aina vaan selvemmäksi tulee,
että me pelastumme
yksin armosta uskon kautta
emme tekojen kautta.

Nuorempana uskovana ajattelin,
että kunhan pari ryppyä
vielä oikaisen,
niin enköhän ala kelvata.

Mutta vanhempana
olen huomannut,
että minä vaan rypistyn ja rypistyn.

Ainoa toivoni
ja varma toivo on

Jeesus = Pelastus

kalamos = ruoko, jota Hän ei heitä pois

[Annu]

Tunnistan itseäni tuosta omavanhurskauden etsimisestä valitettavasti ja että minulla ei ole kovin vahvaa luottamusta pelastumiseeni. Kuitenkin haluan riippua kiinni Jeesuksessa maksoi, mitä maksoi, mutta en vielä ainakaan koe sitä helpoksi, vaikka Jeesus lupaa, että Hänen kuormansa on keveä. Tuon koen kohdallani todeksi, että mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän niitä vikoja alkaa itsessään nähdä. Siinä mielessä tunnen, että vain armon alla pelastuminen on tosiaan mahdollista.

Tänään minua lohdutti aika tavalla Jukka Norvannon Taivashetkiä -kirjan tämänpäiväinen teksti, josta osan lainaan

... Ristin ryövärin tapaus muistuttaa siitä, ettei Jeesus ole Puolustajamme vain, kun toimimme oikein. Sen sijaan se opettaa, että hän puolustaa meitä, kun olemme tehneet väärin ja tunnustaneet sen hänelle ja turvautuneet häneen.
Jumala ei tahdo meistä tulevan mielestämme niin hyviä ja onnistuneita kristittyjä, ettemme enää tarvitsisi Vapahtajaa ja syntiemme Sovittajaa.

[Kirjoittaja]

Pelastukseen riittää, että riippuu kiinni Jeesuksessa Ps. 91:14 . Esim. juoppokin voi päästä taivaaseen, jos oikeasti haluaisi seurata Herraa, vaikkei pysty lopettamaan. Kunhan on Henki, niin pääsee taivaaseen Room. 8:9 . Armon kääntäminen irstaudeksi tarkoittaa sitä, että me annamme itsellemme luvan tehdä syntiä Juud. 4 . Tosin Henki ratkaisee kaiken, kunhan se pysyy sisällä, niin ihminen on turvassa. Itse teen runsaasti syntiä, ajatuksin ja teoin, enkä tiedä, että kadunko kaikkea. Luulen silti, että minulla on Henki.

Koska hän riippuu minussa kiinni,
niin minä hänet pelastan;
minä suojelen hänet,
koska hän tuntee minun nimeni.

Sillä teidän keskuuteenne
on pujahtanut eräitä ihmisiä,
joiden jo aikoja sitten
on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon,
jumalattomia,
jotka kääntävät
meidän Jumalamme armon
irstaudeksi
ja kieltävät meidän
ainoan valtiaamme ja Herramme,
Jeesuksen Kristuksen.

Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa.

[kalamos]

Monestikin kävi niin,
että opetuslapset eivät ymmärtäneet,
mitä Jeesus sanoi.

Ja näin ymmärrän tapahtuneen myös
Jeesuksen ja rikkaan
nuorukaisen kohtaamisessa.

Ei pelastuminen edellytä
rikkauden luovuttamista köyhille.

Mutta kun nuorukainen,
joka oli tietoinen lain käskyistä
ja oli niitä yrittänyt noudattaa,
ja oli kuitenkin jotenkin
vailla jotakin,
niin Jeesus teki supertarjouksen.

Jos tahdot olla täydellinen,
niin mene, myy, mitä sinulla on,
ja anna köyhille,
niin sinulla on oleva aarre taivaissa;
ja tule ja seuraa minua

Tämän supertarjouksen
rikas myös jätti käyttämättä.

Hän olisi voinut lunastaa sen heti,
ja saanut sisimpäänsä ilon,
joka on tunnusmerkki siitä
Jumalan Valtakunnasta,
joka meidän sisimmässämme
jo voi olla. Siis ...
Vanhrskaus, Rauha ja Ilo
Pyhässä Hengessä.

Opetuslapset eivät ymmärtäneet
vaan puhuivat pelastuksesta.
Mutta ei pelastusta ansaita.

Jeesus ei kuitenkaan oikaissut.
Vaan vastasi heidän selkeään
kysymykseen selkeällä vastauksella.

Ihmisille se on mahdotonta,
mutta Jumalalle on kaikki mahdollista

Ja kun pelastuksestakin puhutaan,
niin puhutaan monista eri asioista.

Me olemme jo armosta pelastetut.
Jos olemme syntyneet Hengestä.

Ja meidät on lähtemättömästi
sinetöity Pyhän Hengen sinetillä
lunastuksen päivään saakka.
Siis siihen päivään,
jolloin tapahtuu ruumiimme lunastus.

Eli kun olemme Jumalan omiksi tulleet,
niin meillä on Jumalan Henki
eli Kristuksen Henki eli Pyhä Henki.

Mutta joukossamme on
aina myös niitä,
jotka eivät olekaan syntyneet Hengestä.
Ja sen me huomaamme
heidän hedelmistään.
Jumalan armo muuttuu irstaudeksi.
Ja he kieltävät lopulta Jeesuksen.
Heillä ei ole Jeesuksen uskoa.

Mutta Jumalan lastenkin
joukossa on kahdenlaisia pelastettuja.

Toiset ovat niitä,
joista Psalmi 91 kertoo:

Joka Korkeimman suojassa istuu
ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
se sanoo:
"Herra on minun turvani ja linnani,
hän on minun Jumalani,
johon minä turvaan".

Ja kun luemme eteenpäin,
niin huomaamme,
että kaiken tekee Herra.

Sillä hän päästää sinut
linnustajan paulasta,
turmiollisesta rutosta.

Sulillansa hän sinua suojaa,
ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla;
hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

Et sinä pelkää yön kauhuja,
et päivällä lentävää nuolta,
et ruttoa,
joka pimeässä kulkee,
et kulkutautia,
joka päiväsydännä häviötä tekee.

Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi,
kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi,
ei se sinuun satu.

Tässä ei puhuta
iankaikkisesta pelastuksesta
vaan pelastumisista
tämän ajan keskellä.

Tietenkin sitten tämä vaellus
lopulta päättyy siihen,
että me saamme nähdä
Pelastuksen, Jeesuksen.

Koska hän riippuu minussa kiinni,
niin minä hänet pelastan;
minä suojelen hänet,
koska hän tuntee minun nimeni.

Hän huutaa minua avuksensa,
ja minä vastaan hänelle,
minä olen hänen tykönänsä,
kun hänellä on ahdistus,
minä vapahdan hänet
ja saatan hänet kunniaan.

Minä ravitsen hänet pitkällä iällä
ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.

[Annu]

Tuo psalmi 91 on sellainen, että olen pyrkinyt opettelemaan sitä ulkoa, kun se on jotenkin niin täydellinen. Yleensä en välitä mitään opetella ulkoa, mutta tämä on ollut poikkeus.

[kalamos]

Siitä on vuosikymmeniä,
kun minä törmäsin tuohon Psalmiin.

Anoppi oli vapisevalla
mustekynän jäljellä
alleviivannut noita loppujakeita.

Hän ojensi Raamatun minulle
ja sanoi,
että tuollaisen kohdan hän sai minua varten.

Olen saanut kokea todeksi sen,
mitä anoppini oli alleviivannut.

Ja toivon ja rukoilen,
että edelleen saisin.

Koska hän riippuu minussa kiinni,
niin minä hänet pelastan;
minä suojelen hänet,
koska hän tuntee minun nimeni.

Hän huutaa minua avuksensa,
ja minä vastaan hänelle,
minä olen hänen tykönänsä,
kun hänellä on ahdistus,
minä vapahdan hänet
ja saatan hänet kunniaan.

Minä ravitsen hänet pitkällä iällä
ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.

[Annu]

Rohkaisevan ja hienon paikan raamatusta olet anopiltasi saanut! -Minulle tuo psalmi on ollut rakas myös hyvin kauan.

[kalamos]

Sen verran taustaa,
että silloin mullistava uutuus
tietokonetomografia
oli löytänyt minusta jotakin.

Edessä oli
koko päivän kestävä leikkaus.
Sen sorttisista suurin,
mitä kyseisessä
yliopistollisessa keskussairaalassa
koskaan oli tehty.

Elämäni ensimmäinen leikkaus.
Mutta ei viimeinen.

Viisi vuotta myöhemmin
oli jo kunnon magneettikuvauslaitteet.
Ja nyt neurokirurgian tohtori luetteli
minulle pitkän rivin ongelmia.
Aina välillä hän piti taukoa.
Ja katseli minua suoraan silmiin.
Ja sitten jatkoi taas.

Edessä oli kriittisten leikkausten sarja.
Heti ensimmäinen oli viedä
minut ajan rajan tuolle puolelle.
Ihan väkisin.
Mutta tapahtui ihme. Kaksikin.

Tiedän,
mitä on kuoleman läheisyys,
kipu ja kärsimys ja pelko.

Ja tiedän nyt myös kokemuksesta
sen, mistä Ps 91 puhuu.

https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=214&t=292