Katsokaa Minuun ja Pelastukaa

[talutettava]

Kävin läpi viestiketjuja tässä kategoriassa ja sieltä eräästä keskustelusta löytyi
tällainen helmi.

Yksinkertaisesti ja konstailematta julistettuun Kristuksen evankeliumiin on kätketty Jumalan voima, joka pelastaa siihen uskovan ihmisen. Herra sanoo: "Katsokaa Minuun ja pelastukaa!" (Jes. 45:22, engl.käännös).

Todellakin, englanninkielisissä käännöksissä käytetään tuon mukaista käännöstä.

Suomalaisessa käännöksessä sanotaan:

Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki,
sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.

Minusta tuo englantilainen käännös on upea, kertakaikkiaan upea.

Jos katse on Jeesuksessa Kristuksessa, pelastuksen Päämiehessä, olemme turvassa.
Aito on aito, ja jäljitelmät ovat eksytystä.

Ei ole toista Pelastajaa.

Kiitokset Jukalle tuomastasi helmestä.

Mutta suurin kiitos Jumalalle pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa!

[Exap]

Todellakin, tuo on hieno huomio.

Monasti kuvittelemme, että pelastuminen on kiinni parannuksen tekemisestä tai jostakin muusta tempusta joka meidän tulee tehdä kelvataksemme Jumalalle. Mutta Sana kertoo toisin:

Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Me pelastumme katsomalla Häneen, joka on pelastuksemme alku ja päämäärä; tie, totuus ja elämä; ja samoin muutumme Hänen kaltaisekseen katsomalla Häneen, ei katsomalla omaan itseemme ja riittämättömyyteemme. Tähän voisi lainata Pietarinkin seikkailun järven päällä, jossa jälleen näemme saman asian; kun Hän katsoi Jeesukseen, mikään ei ollut mahdotonta, mutta kun hänen huomionsa kiinnittyi myrskyyn, alltoihin ja kaikkeen siihen joka ympärillämme pyörii, tajuamme ettei meissä itsessämme ole voimaa jatkaa.

Vaihtoehdoksi sille että katsoo omaa riittämättömyyttään, tulee sitten farisealainen ajattelu, jossa katsotaan muihin ja nähdään se rikka muiden silmissä - ja iloitaan siitä ettei olla niin kuin "tuo toinen". Ja metsään mennään taas...

Katsokaamme siis Kristukseen.

[kalamos]

Tuo aloituksessa lainattu Jukan viesti löytyy
Talutettavan avaamasta Filippiläiskirjettä koskevasta ketjusta Mitä etsimme?

Pelastuksesta puhuttaessa, meidän tulee löytää Jeesus.
Tietenkin on niin, että alunperin Jumala etsii meitä.
Hän huutaa ja kutsuu meitä niinkuin huusi Eedenissä pakenevaa miestä.

Aadamin oli itse pysähdyttävä. Jumala ei pakottanut siihen.
Mutta kun Aadam pysähtyi ja kääntyi, hän näki ja kohtasi Jumalansa kasvoista kasvoihin,
ja niin Jumala saattoi peittää Aadamin alastomuuden, sovittaa hänen syntinsä.

Aadam ei enää ollut puettu viikunapuun lehtiin,
vaan johonkin, mikä oli edellyttänyt, että viaton elämä oli uhrattu Aadamin edestä.

Ja Jumala (Jeesus) antoi vielä lupauksen,
että käärmeen pää murskataan lopullisesti.
Ja tämähän toteutui Golgatalla.

Me käärmeen pettämät ja sen myrkkyyn kuolemassa olevat
saamme nostaa katseemme ristiinnaulittuun,
ja silloin me pelastumme ikuiselta kuolemalta.

Siis, mitä meidän pitäisi etsiä ja löytää!
Viisaus, jonka ihastuksena ovat ihmislapset, sanoo:

Joka Minut löytää, löytää Elämän.

Johannes todistaa:

Jolla Poika on, sillä on Elämä.

Uusi Elämä alkaa Uudestisyntymisellä.
Ja se tapahtuu siten, että me nostamme katseemme Ristiinnaulittuun.
Kun Johannes ihmetteli, miten voi tapahtua se, että ihminen syntyy uudesti,
oli Jeesuksen vastaus:

Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi Hän,
joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika.
Niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa,
niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
jotta jokaisella, joka Häneen uskoo,
olisi iankaikkinen elämä

Meidät siirretään hengellisen kuoleman tilasta Ikuiseen Elämään sinä hetkenä,
kun nostamme katseemme Puuhun Ripustettuun
Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, Jumalan Karitsaan,
joka kuoli syntiuhrina meidän edestämme.

Katseen kohottaminen Puuhun Ripustettuun Jumalan ainokaiseen Poikaan,
Jumalan Karitsaan, joka antoi Henkensä meidän edestämme,
vaikuttaa meissä pelastavan uskon.

Siis ketjun otsikon sanoja lainaten Jeesus sanoo:
Katsokaa Minuun ja Pelastukaa

[עֵד]

Kiitos helmestä.

Kun käännymme, näemme eri suunnasta.

Kääntyessämme synnistä saamme katsella synnin voittajaa, joka vaikuttaa meissä uutta elämää.

[kalamos]

Jos kääntymisen jälkeen jää jotenkin armon evankeliumi sisäistämättä,
niin vaelluksesta tulee todella onnetonta ja tuskaisaa,
siis jos lankeamme pois armosta.
Silloin katseemme on taas kohta itsessämme eikä Hänessä.
Ja silloin tuntuu siltä, että emme olekaan pelastetut.
Siis armosta pelastetut.

[Natanael]

Kohdan ”katsokaa minuun ja pelastukaa” suomenkielinen käännös ”kääntykää Minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne” on hyvin uskollinen hebreankieliselle VT:lle. Ymmärrän asiakohdan seuraavasti: pimeydessä elävä ihminen kääntyy Pyhän Hengen vetämänä ja Jumalan Sanan vaikuttamana Jeesuksen puoleen ja antaa Jeesuksen pelastaa itsensä. Ihmisen osana on ainoastaan suostua vastaanottamaan evankeliumin ilosanoma. Näin pelastuksesta tulee kokonaan Jumalan teko meihin nähden.
Hebreankielisessä Vanhassa Testamentissa asia on ilmaistu verbillä וְהִוָּשְׁע֖וּ (lausutaan wə·hiw·wā·šə·‘ū). Jotkut alkukielelle uskolliset englanninkieliset Raamatut kääntävät kyseisen kohdan ”and be you saved”, joka tuo myös hyvin ilmi alkukielisen sanan tärkeän merkityksen: palastaja on aktiivinen ja pelastettava passiivinen; pelastusta kaipaava antaa pelastuksen tapahtua vastustamatta sitä.

Myös Jukan esille nostama kohta toisesta korintolaiskirjeestä on upeaa Jumalan Sanaa, mitäs muuta puhdas Jumalan Sana voisikaan olla.

Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen,
niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Jakeen alkusanat ”mutta me kaikki” – ketkä kaikki? – viittaavat Jeesuksen seuraajiin eli jo uskossa oleviin veljiin ja sisariin. Vain uskovat voivat katsoa Jeesukseen: suunnata mielensä ja ajatuksensa Sanassa ilmaistuun Vapahtajaansa. Jae on toisen korinttolaiskirjeen kolmannesta luvusta, jossa Paavali on kirjoittanut Israelin kohtalosta Mooseksen johdattaessa kansaa kohti luvattua maata. Surukseen Paavali toteaa:

Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.

Paavali vertaa uskosta osattomia juutalaisia uskoviin kristittyihin ja osoittaa heidän välillään vallitsevan ratkaisevan suuren eron. Uskova on Jumalan lapsi eikä enää sydämessään paatunut. Tämä ero tulee selväksi heti sanoissa ”mutta me” – me uskovat olemme uudestisyntyneinä Jumalan lapsia ja kuulumme uskovien perheeseen toisin kuin paatumuksessa elävät juutalaiset.
Paavali kuitenkin tietää, että kerran juutalaiset kääntyvät Hänen puoleensa, jonka he kerran vaativat ristiinnaulittavaksi. Tuolloin myös juutalaisten sydämet uudistuvat ja Herra aloittaa heidänkin kohdallaan rakkaudellisen työnsä. Tämä on suuri lohdutus myös meille, jotka rukoilemme Jumalan omaisuuskansan, Israelin puolesta. Uskon näköalat valtaavat sydämet, kun peite otetaan pois.

mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.

Jesajan kirjan alkuperäisellä merkityksellä ”antakaa pelastaa itsenne” on valtavan suuri, lohduttava ja vapauttava merkitys meille kaikille. Kun koko armotyö on Jumalan varassa, saan tällaisenani uskoa kaikki synnit anteeksi. Salliessani Jumalan pelastaa itseni jätän ja turvaan myös kaikissa koettelemuksissani ja kiusauksissani tuohon samaan Pyhään ja minua rakastavaan, kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Jumala teki pelastumiseni suhteen aloitteen ja Jeesuksen ristintyössä kaikki oli jo täytetty – minä sain Jumalan armossa ja Pyhän Hengen vaikuttamana vastaanottaa ristintyön kaiken kattavuuden. Kerran minun ymmärrykseni oli pimentynyt, en osannut edes etsiä Jumalaa, saati katsoa Hänen puoleensa. Sitten tuli Jeesus, etsi kadonneen lampaansa ja kantoi kotiin.

Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä;
ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

niin kuin kirjoitettu on:
"Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa.”