Onko helvetissä/tuonelassa ihmisillä rakkautta?

[Kirjoittaja]

27 Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon
28 -sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.
29 Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.
30 Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'.

Tässä rikas mies näköjään vielä tuntee rakkautta veljiään kohtaan. Olen aiemmin ajatellut, että kun Jumala hylkää ihmisen helvettiin, niin hyljätty ei enää voi rakastaa ketään koska rakkaus tulee Jumalalta.

[kalamos]

Jälleen pysähdyttävä kysymys.
Ehkä lähtökohta voisi löytyä siitä,
millaiset ihmiset ovat kerran tuonelassa/helvetissä.

Mutta tämä on tuomio,
että valkeus on tullut maailmaan,
ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta,
sillä heidän tekonsa olivat pahat.

Tuossa puhutaan suurimmasta eli agape-rakkaudesta.
Siis on ihmisiä,
jotka todella todella todella rakastavat pimeyttä
ja vihaavat valkeutta.

Nyt yksi näistä ihmisistä on rikas mies.
Hänellä oli ollut koko elämä aikaa
tulla valkeuteen ja rakastaa lähimmäistään.
Mutta rikkaan miehen sijasta
koirat hoitivat rikkaan miehen portilla sairastavaa Lasarusta.

Nyt kumpikin oli tuonelassa.
Rikas mies kovissa tuskissa.
Lasarus Aabrahamin helmassa.

Ja ...
rikas mies ei suinkaan pyydä anteeksi Lasarukselta,
vaan vanhaan tapaan
haluaa laittaa Lasaruksen palvelukseen.
Ja käskee Aabrahamia käskyttämään Lasarusta.

Kun rikkaan miehen huutoon ei suostuta,
niin rikas mies sanoo siten kuin avauksessasi häntä lainasit.
Mutta tuossa rikkaan miehen puheessa on syytös mukana.
Rikas mies antaa ymmärtää,
että ei olisi nyt tuonelassa,
jos joku kuolleista olisi noussut haudasta,
ja kertonut, että helvetti on totta.

Tuo pimeys,
jota ihmiset rakastavat enemmän kuin valkeutta,
on itse paholainen.
Siis ihmiset rakastivat enemmän häntä,
joka on diabolos eli syyttäjä,
kuin Häntä, joka on Armahtaja.

Jotkut ovat päässeet/joutuneet näkemään
tuonelan olotilassa olevia.

Ja he ovat raportoineet,
että siellä olevat syyttävät toisiaan siitä,
että ovat joutuneet sinne.

Kyllä tuossa rikkaan miehen pyynnössä
on välittämistä mukana.
Hän kauhistuu sitä,
että hänen veljensäkin tulevat tuohon vaivan paikkaan.

Mutta hänen ajatuksensa on syyttävä ja väärä.
Ei se muuta tilannetta hänen veljiensä kohdalla,
jos joku tuonelasta tulisi kertomaan faktat.

Jos ihminen ei ota vastaan Moosesta ja profeettoja
eli Jumalan Sanaa,
niin ei hän ota ihmisenkään sanaa vastaan,
vaikka tämä olisi noussut tuonelasta kertomaan sen kauhuja.

[Emil]

Siellä ei ole yhtään Jumalan rakkautta, eikä muutakaan rakkautta. Huolta on ja se on suunnaton ja toivoton. Huoli ei synny rakkkaudesta, vaan omasta itsekkyydestä. Jokainen tuttu lisää nimittäin, jokaisen siellä olevan sielun ja henkiruumiin hätää ja tuskaa. Tuska ja hätä vsin moninkertaistuu. Oman tuskan helpottamiseksi, rikas mies rukoilee sitä, mutta turhaan. Jos tututkin joutuvat, niin kuka sitten voisi edes tulla ja kostuttaa kieltä edes vesipisaralla.

[Natanael]

Kertomus Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä on äärettömän rikas sisällöltään. Jo pelkästään alkuasetelma on puhutteleva: rikkaalla miehellä ei ole kertomuksessa nimeä, mutta kurjalla köyhällä on. Kerjäläisellä täytyy olla nimi, sillä kaikkien pelastettujen nimethän ovat kirjoitettuna pelastettujen joukkoon Elämän Kirjaan! Rikas mies saattoi ajatella elämänsä aikana ”hyvä, että minä en ole kerjäläisen asemassa”, mutta nyt kuoleman rajan ylitettyään hän toivoo olevansa aiemmin hyljeksimänsä kerjäläisen asemassa! Hänen osansa on jäädä nimettömäksi kadotuksen lapseksi. Kirjoittaja kyselee, tunteeko rikas mies nyt vaivan paikassa rakkautta ketään lähimmäistänsä kohtaan.

Maallisen elämänsä aikana rikkaudesta ja juhlien kuplivasta menosta nauttinut mies oli tuonelassa lopullisesti kauhistuttavassa vaivan paikassa. Rikas mies ei eläessään tuntenut sääliä hänen portin pielessä makaavaa Lasarusta kohtaan, vaan keskittyi vain omaan hedonistiseen, nautinnolliseen, elämäänsä.

Hän oli unohtanut eläessään Jumalan eikä hän muista tuonelassakaan Jumalaa, eikä osoita katumusta. Sen sijaan hän kääntyy Aabrahamin puoleen, jolla ei ole jumalallista valtaa kenenkään elämään nähden. Itsekkyyttään täynnä rikas mies sivuutti maan päällä kurjuutta ja paiseita kärsivän Lasaruksen. Nyt tämä omahyväinen mies tuo esille kärsineensä itse aivan tarpeeksi ja käskee Aabrahamin pyytämään ”kurjaa Lasarus-kerjäläistä” tuomaan edes pienen tipan vettä kostuttamaan hänen kieltänsä. Rikas mies on yhä oma itsensä luullen, että hän voi käskyttää muita. Hän yrittää saada Lasaruksen palvelemaan rakkauden teoissa epäitsekkäästi ; tekemään sellaista hyvää, mitä rikas mies ei elämässään Lasarusta kohtaan koskaan tehnyt.

Rikkaalla miehellä oli eläessään kaikki mahdollisuudet lukea lakia ja profeettoja ja niiden kautta tulla synnintuntoon, katua, tunnustaa syntinsä ja tehdä parannus. Nämä samat mahdollisuudet ovat nyt hänen vielä elossa olevilla veljillään, heillä on vielä armonaikaa. Yhä vieläkin rikas mies unohtaa Jumalan ja puhuu sen sijaan Aabrahamille. Puheessa on syntisen miehen syytös Jumalaa kohtaan: ”Miksi Sinä et varoittanut minua, etkä varoita muitakaan ihmisiä elämämme aikana tulevasta kadotuksesta?” Hän on aivan hukassa itsensä kanssa; rakastavaa ja armahtavaa Jumalaa hän ei ole koskaan tuntenut.

Vertauksessa rikkaan miehen tekemä pyyntö viedä Sanaa hänen vielä eläville veljille on meille tänään eläville viesti siitä, että nyt on pelastuksen päivä, nyt on aika viedä pelastussanomaa eteenpäin. Kuoleman rajan jälkeen työtä ei enää tehdä.

Jeesuksen vertauksissa on aina ydin, punainen lanka, jonka Jumala haluaa jakaa meille. Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei ole syytä vetää. Vertauksen rikas mies esitetään itsekkäänä miehenä, jolla ei ole rakkautta ja empatiaa, siinä kaikki.

Useat Jeesuksen kertomat vertaukset viittasivat juutalaisiin fariseuksiin ja kirjanoppineisiin ja niin todennäköisesti myös tässä tapauksessa. Fariseukset kyllä huomioivat toisia fariseuksia, pitivät jopa veljesseuroja (fariseukset kutsuivat toisiaan veljikseen) ja tukivat toisiaan. Nyt rikas pyytää Aabrahamia lähettämään Lasarus viiden veljensä luokse. Kurjaa ja syntistä farsiseukset sen sijaan eivät säälineet eivätkä rakastaneet. Rajan toisella puolella rikas mies on entisensä: Jumalan kokonaan sivuuttava, kerjäläistä ylemmyydentuntoisesti kohteleva ja veljesporukan hurskautta ylläpitävä sydämetön ihminen. Vetoaminen Aabrahamiin on samaa maata sen kanssa, kun fariseukset vetosivat Jeesukseen tuomalla esille, että he ovat "Aabrahamin lapsia".

Mitään empaattista rakkautta hänessä ei ole. Jos empatiaa olisi ollut edes vähän, niin Lasaruksen ei olisi tarvinnut kyhjöttää vuodesta toiseen rikkaan miehen portin pielessä.