Annora
Esille ottamasi jakeen suomennoksessa
on valitettavasti sama käännösvastine
kuin aiemmin esillä olleissa kohdissa,
mutta alkutekstissä on kuitenkin
aivan eri sana kuin niissä kohdissa,
jotka esimerkiksi Jukka toi esiin.
Se kirous, josta olemme keskustelleet,
kuvataan alkutekstissä sanalla,
jonka pohjana on verbi
arar = karkottaa yhteydestä
Sen sijaan nyt esille ottamassasi kohdassa
käytetään aivan toista ilmaisua,
joka tulee alkutekstin verbistä
Esimerkiksi tuossa samassa luvussa
on edellä käytetty tuota verbipohjaa
kaksikin kertaa merkityksessä vähentyä.
Mooses (Gen 8:8) kirjoitti:
Sitten hän laski luotansa kyyhkysen
nähdäksensä,
oliko vesi vähentynyt
maan pinnalta.
Eli lainaamassasi jakeessa pitäisi
käännösvastineena olla jokin ihan muu sana,
kuin aiemmin esillä olleissa jakeissa,
koska alkutekstissäkin on aivan eri sanat.
Ja ainakaan minä en saa mitään tolkkua
tuosta Jumalan ajatuksesta,
jos käännämme sen noin kuin se on käännetty:
Mooses (Gen 8:21) kirjoitti:
Ja Herra tunsi suloisen tuoksun
ja sanoi sydämessänsä:
"En minä koskaan enää
kiroa maata ihmisen tähden;
sillä ihmisen sydämen aivoitukset
ovat pahat nuoruudesta saakka.
Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea,
mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.
Jumala ei kiroa,
koska ihmisen aivoituksen ovat pahat.
Eihän tuossa ole mitään logiikkaa.
Eikä tuo alkuteksti mielestäni
ollenkaan niin sanokaan.
Tämä mitä ihmeellisin Jumalan sydämen liike,
joka Raamattuun on tallennettu,
on seurausta siitä,
että Nooa (puhdistetun Maan kantaisä)
uhrasi puhtaita eläimiä Herralle.
Mooses (Gen 8:20) kirjoitti:
Ja Nooa rakensi alttarin Herralle
ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä
ja kaikkia puhtaita lintuja
ja uhrasi polttouhreja alttarilla.
Eli nyt astuttiin uudistettuun maahan siltä pohjalta,
minkä Jumala oli säätänyt maailman pelastukseksi
Ja tuo pelastus oli Sovelias Uhri.
Jo Aabel, Aadamista ensimmäinen,
aikanaan toi Herralle soveliaan uhrin.
Ja Jumala katsoi sen puoleen.
Mutta Kainin uhrin puoleen Jumala ei katsonut.
Ja nyt eläinten astuessa arkista ulos,
Nooa ottaa puhtaita viattomia eläimiä,
ja uhraa Herralle.
Ja nyt tämä Nooan teko
saa Jumalan kääntämään katseensa Golgatalle,
jossa tuo lopullinen Sovelias Uhri
(Jumalan ainokainen Poika)
on sovittava maailman.
Ja tuon sovituksen tähden,
johon Nooa nyt ihmiskunnan kantaisänä
uskossa katsoi uhraten soveliaan uhrin Aabelin tapaan,
Jumala sanoo sen, mitä nyt sitten tuossa sanoo.
Ja mitä Jumala sitten sanoo.
Seuraavan kerran alkutekstissä
on tuo "killel" jakeessa (Gen 12:3).
Ja tuo jae sisältää sen lisäksi verbin "arar",
jota käytetään niissä kohdissa,
joista aiemmin olemme tässä viestiketjussa keskustelleet.
Mooses (Gen 12:3) kirjoitti:
Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat,
ja kiroan (arar) ne, jotka sinua kiroavat (killel),
ja sinussa tulevat siunatuiksi
kaikki sukukunnat maan päällä.
Eli tuossakaan käännös ei ole oikein,
kun alkutekstissä on kaksi aivan eri sanaa
ja käännösvastineena on käytetty yhtä ja samaa sanaa.
Eli mitä Jumala sanoo tuossa kohdassa.
Näin minä sen kääntäisin.
oma käännökseniMooses (Gen 12:3) kirjoitti:
Ja minä siunaan niitä,
jotka sinua siunaavat,
ja suljen yhteydestäni (arar) ne,
jotka sinua väheksyvät (killel),
ja sinussa tulevat siunatuiksi
kaikki sukukunnat maan päällä.
Seuraavan kerran tuo "killel"
esiintyy jakeessa,
jossa puhutaan halpana pitämisestä.
Mooses (Gen 16:4) kirjoitti:
Ja hän yhtyi Haagariin, ja Haagar tuli raskaaksi.
Kun hän huomasi olevansa raskaana,
tuli hänen emäntänsä halvaksi hänen silmissään.
Entä nyt sitten tuo Nooan ja Jumalan kohtaaminen.
Nooan sovelias uhri käänti Jumalan katseen Golgatalle,
ja siksi Jeesuksen tähden,
joka on lopullinen Sovelias Uhri,
niin vaikka ihmisen sydämen aivoituksen ovat pahat nuoruudesta asti,
niin Jumalan ei enää tarvitse pitää
maata eikä sen päällä asuvia ihmisiä
halpana tai vähäarvoisena,
vaan Jumalan silmissä ja Jeesuksen tähden,
me olemme Jumalalle kallisarvoisia,
kun turvaudumme Nooan tapaan tuohon
Soveliaaseen Uhriin.
oma käännökseniMooses (Gen 8:21) kirjoitti:
Ja Herra tunsi suloisen tuoksun
ja sanoi sydämessänsä:
"En minä koskaan enää
pidä halpana/vähäarvoisena
maata ihmisen tähden;
vaikka ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.
Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea,
mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.