Seisoin viljavainion reunassa. Minulla oli halu ruveta leikkaamaan sitä, mutta vainio oli vihreä. Kuva katosi, sitten sama vainio ilmestyi taas. Nyt se näytti kypsältä, mutta kun katsoin sitä, siinä oli ohdakkeita ja juolaa. Taaskin minulla oli tunne, että pitäisi ruveta leikkaamaan, mutta tämäkin kuva katosi. Tuli kolmas kerta. Pelto oli muuttunut kullankeltaiseksi, sellaiseksi kuin pellon pitää leikkuuaikana olla. Taas kuva katosi ja tuli sitten neljännen kerran. Tuuli nousi idästä, toi synkkiä pilviä ja ne laskeutuivat alaspäin. Minulle tuli tunne, että tulossa on hirmumyrsky. Juuri silloin lähtivät vanhanaikaiset vankkurit liikkeelle. Tuli miehiä, jotka nostivat hirmuisella kiireellä lyhteitä vankkureille, leikattua viljaa, pilvien alla. Siihen päättyi näky.
Niilo Yli-Vainion näky, Alajärvi 1956 (Mauno Saari, Saarnaaja)
Yli-Vainio teki näystä johtopäätöksiä:
- sellaiset päivät tulevat, jolloin Jumalan viljaa kootaan kiireesti, myrskyn alta, aivan samanlaisin vanhanaikaisin keinoin kuin alkuseurakunnan aikana.
- herätys alkaa myöhään ja nopeasti
Itse olen (mm.) veljeni Tapani Suonnon kanssa samoilla linjoilla: ”Kun maailma huokaa peloissaan, meidän on tiedostettava seurakunnan kutsumus ja tehtävä. Meillä on toivon ja pelastuksen sanoma edelleen julistettavana. Kun 'temppujen ja konstien aika on ohi', vanha kunnon evankeliumi Jeesuksesta kelpaa jälleen... Laita sinäkin vankkurisi kuntoon. Tehtävä on vielä kesken. Vielä on hetki aikaa, mutta pian tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.”