Olen joskus ajatellut tuota samaa ja samalla motiivilla,
minkä aloituksessasi toit esille.
Niin paljon on ympärillä sairaita ihmisiä - myös sairaita uskovia.
Itsekin olen sellainen.
Ja niin minä olen muun muassa avannut tällekin foorumille
oikein oman keskusteluosion otsikolla
Parantuminen Itse asiassa tuo otsikko on hiukan väärin.
Siinä pitäisi lukea Parantaminen.
Meillä on Raamatussa esimerkiksi aivan selkeä käsky Jeesukselta.
Luukas (10:9) kirjoitti:Parantakaa sairaat
Tosin ei tuo oikeastaan ole armolahja.
Sitähän kysyit.
Mutta niitäkin on ja vieläpä monikossa.
Paavali (1 Kor 12:9) kirjoitti:terveeksitekemisen lahjat
Mutta Raamatussa on monia erilaisia kehotuksia tähän liittyen.
Esimerkiksi seurakunnan vanhimmille erikseen,
ja sitten ihan yleisesti uskoville,
ja kummassakaan tapauksessa ei ole kysymys armolahjasta.
Minä voisin joitakin todistuksia laittaa näistä asioista,
en tosin sellaisia, että minun kauttani mitään olisi tapahtunut.
Mutta esimerkiksi vaimoni kautta on tapahtunut,
ja siitä olen hiukan
kertonutkin täällä.Mutta ei tuo ehkä taida olla minun kutsumukseni
erityisesti tuo sairaiden parantaminen tai terveeksi tekeminen.
En oikein tiedä onko tämä armolahja,
mutta aikoinaan, kun kovasti etsin paikkaani ja tehtävääni,
niin taas kerran, kun olin pitkän rukousjonon jatkona - viimeisenä,
esitin asiani eli sairauteni, mutta en pelkästään sitä.
Kerroin myös kaipuustani löytää tehtäväni ja paikkani Herran palveluksessa.
Ja sitten minä polvistuin vanhan rovastin ja toisen Herran palvelijan kanssa
vanhan kivikirkon alttarille.
Tuo toinen puhui kielillä ja tämä vanha rovasti selitti kielet:
Minä olen antanut sinun käteesi kynän.
Katso, sinä saat kirjoittaa.
Vaimo oli sinne kirkon penkkiin asti kuullut nuo rovastin lausumat sanat
ja samalla jotenkin ilmestyksessä nähnyt - puukynän.
Sellaisen minä ehkä sitten olen saanut.
En minä koe millään tavalla olevani taitava kynänkäyttäjä.
Itse asiassa minä koen olevani tämänkin foorumin huonoin kynänkäyttäjä.
Minullahan onkin vain puukynä.
Hiukan ehkä outoa,
että kaikki sukulaisenikin olen evankelioinut kynällä.
Ihan varhaisnuoruudestani alkaen.
Mutta nyt sitten jo varttuneena minä aloin tuon kertomani tapauksen jälkeen
ensin kirjoittamaan jehovantodistajien kanssa - satoja viestejä.
Sitten aloin käyttää tuota puukynää kirjoittamalla S24-foorumille lähes 10 000 viestiä.
Kunnes koin Jumalan johdattavan minua sieltä pois.
Ja pian sitten kävikin niin, että tuo foorumi muuttui totaalisesti,
niin että asiallinen keskustelu siellä on nykyään oikeastaan täysin mahdotonta.
Parin mutkan kautta sitten vasta tajusin,
että minun itseni pitää avata ihan omanlaisensa foorumi.
Ja nyt minä kirjoitan sitten tietenkin lähinnä täällä,
joskin vierailen monilla muillakin foorumeilla.
Ja niin minä sitten pyöritän tuota puukynää.
Ei tuo puukynä mikään armolahja tai armoitus ehkä ole,
mutta olen siitä kiitollinen,
ja toisaalta koen vähän samalla tavalla kuin Paavali:
voi minua, ellen ...