Leivän ja kalan ihme

[kalamos]

Seuraavassa tilannekuvauksessa
on mitä ilmeisimmin kysymyksessä
jälleen kerran leivän ja kalan ihme.

Kun he astuivat maalle,
näkivät he siellä
hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle,
sekä leipää.

Johannes on aiemmin
kertonut samassa paikassa
tapahtuneen ihmeen.

Ja Jeesus otti leivät
ja kiitti ja jakeli istuville;
samoin kaloistakin,
niin paljon kuin he tahtoivat.

Oli eväämme kuinka pienet hyvänsä,
niin niistä riittää jaettavaa.
Ja saamme sitten itsekin tulla ravituiksi.

[Vieraslaji]

Leivän ja kalan ihmeitä oli tätä ennen ollut kaksi, ja tämä kuvaamasi oli sitten kolmas.

Matt.16:9-10 "Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä
viittä leipää viidelletuhannelle
ja kuinka monta vakallista otitte talteen, ettekä niitä
seitsemää leipää neljälletuhannelle
ja kuinka monta vasullista otitte talteen?"

Mielestäni nämä kalajutut ovat kaikkein profeetallisimpia ihmeitä hamaan lopunaikaan asti.
Ensimmäisestä ihmeestä jäi talteen 12 vasullista ja
toisesta 7 vasullista.
Kolmannesta järvenranta-aamiaisesta ei jäänyt mitään, vaan ne syötiin siinä opetuslasten kesken.

Mitä ajatuksia tästä tulee mieleen?

[kalamos]

Eli tuossa Johanneksen aiemmassa
tilannekuvauksessa
oli pieni poikanen,
jolla oli viisi ohraleipää
ja kaksi kalaa.

Ja sillä ruokittiin
5000 miestä perheineen.

Tähteeksi jäi leivän palasia
kaksitoista täyttä vakallista
ja tähteet kaloista.

Toisessa tilanteessa
ihmeen pohjana oli
seitsemän leipää
ja joitakuita kalasia.

Ja sillä ruokittiin
4000 miestä perheineen.

Ja tähteeksi jäi
seitsemän täyttä vasullista.

Ja nyt kolmannella kerralla
oli Jumalan Poika,
jolla oli yksi kala hiilloksella
ja leipä.

Ja sillä Jeesus ruokki
7 miestä.

Tähteeksi jäi 153 kalaa,
jotka opetuslapset vetivät
Jeesuksen ohjeiden mukaan
siltä kohtaa ylös,
jonne kalastajat eivät
olisi ymmärtäneet verkkoa heittää.

Alunperin tämä kysymys,
jonka nyt olen nostanut esiin,
esitettiin minulle joitakin aikoja sitten
aamukahvilla.

Että oliko se ihme.
Se yksi kala.
Mistä se ilmestyi tuolle paikalle.

Päädyimme siihen,
että kyllä se oli ihme.

Mutta asia jäi minua mietityttämään.
Ja nyt päätin kysyä,
mitä tästä asiasta ajattelette.

Tätä ihmettä kehystää Pietari.
Hänen ehdotuksestaan
opetuslapset lähtivät kalaan.

Täysin hyödytön vaivannäkö
siihen asti,
että Jeesus tuli paikalle.

Opetuslapset eivät
tunnistaneet Herraa.

Mutta tekivät kuitenkin
miehen ohjeen mukaan.
Ja sitten tapahtui ihme.

Hän sanoi heille:

"Heittäkää verkko
oikealle puolelle venhettä,
niin saatte".

He heittivät verkon,
mutta eivät jaksaneet
vetää sitä ylös
kalojen paljouden tähden.

Nyt Pietarin olisi pitänyt herätä.
Mutta niin ei käynyt.
Hän ajatuksena olivat omissa
syvissä ja niin synkissä vesissä.

Ja niin Pietari ei tajunnut,
että se oli Herra,
vaikka aivan vastaava tilanne
oli kohdannut häntä
opetuslapseutensa alkupuolella.

Kun kansa tunkeutui
hänen ympärilleen
kuulemaan Jumalan sanaa
ja hän seisoi
Gennesaretin järven rannalla,

niin hän näki järven rannassa
kaksi venhettä;
mutta kalastajat olivat
niistä lähteneet ja huuhtoivat verkkojaan.

Ja hän astui toiseen niistä,
joka oli Simonin,
ja pyysi häntä viemään sen
vähän matkaa maasta;
ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.

Mutta puhumasta lakattuaan
hän sanoi Simonille:

"Vie venhe syvälle
ja heittäkää verkkonne apajalle".

Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle:

"Mestari,
koko yön me olemme tehneet työtä
emmekä ole mitään saaneet;
mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot".

Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi
suuren joukon kaloja,
ja heidän verkkonsa repeilivät.

Ja nyt siis tapahtui Pietarille
aivan vastaavasti.
Mutta hän ei nyt ymmärtänyt,
että se oli Herra.

Mutta Johannes ymmärsi.
Ja sanoi sen Pietarille.

Ja silloin Pietari vyöttäytyi viittaan
ja hyppäsi veteen.

Ja sitten Pietari voimallistui niin,
että veti 153 suuren kalan saaliin
yksinään maihin,
eiätkä verkot repeilleet.
Kertomus on täynnä Jumalan ihmeitä.

Mutta erityisesti tämä kertomus
on niille, jotka
ovat Pietarin lailla pahasti
töpänneet.
Jopa kiroillen kieltäneet Jeesuksen.

Pietari lähti kalaan.
Palasi entiseen.

Ja niin me itse kukin
voimme ajatella.

Se oli siinä.
Ei minusta ole Jumalan palvelijaksi.

Mutta Jeesus opetti Pietarille,
että Jeesus ei ole kutsumustaan peruuttanut.

Pietarin tehtävä oli edelleen
ruokkia ja kaita.

Hänen tehtävänsä on
Jeesuksen käskystä vetää
Jumalan maahan valtava määrä kaloja.

Tehtävä jatkuu.
Kunhan Pietari ensin tunnustaa sen,
mitä hän on.

Että ei hän ole itsessään yhtään mitään.
Ei hän saa kalaakaan omassa voimassaan
ylös syvistä vesistä.

Saatikka,
että hän olisi jotain enemmän
kuin muut Jeesuksen valitsemat opetuslapset,
niinkuin uhosi vain muutama päivä aikaisemmin.

Niin Pietari sanoi hänelle:

"Vaikka kaikki loukkaantuisivat,
en kuitenkaan minä".

Jeesus sanoi hänelle:

"Totisesti minä sanon sinulle:
tänään,
tänä yönä,
ennenkuin kukko kahdesti laulaa,
sinä kolmesti minut kiellät."

Mutta hän vakuutti vielä lujemmin:

"Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi,
en sittenkään minä sinua kiellä".

Ja samoin sanoivat kaikki muutkin.

Me saamme syntisimmätkin
Pietarin lailla
olla jakamassa ihmisille
kalaa ja leipää.

Pelastuksen evankeliumia,
Sanan leipää.

Yksin armosta eli
Jumalan suosiosta
me saamme sen tehdä.

Vaikka kuinka töpeksimme,
niin Jeesus ei meitä hylkää
eikä kutsumustaan kadu.

Me saamme aina uudestaan
voimallistua ja nähdä ihmeitä.

Yksi kala hiilloksella,
ja leipä
on suuri ihme.

Tiedän aina,
että en minä sitä saanut aikaiseksi.

Jeesus sen antoi taivaasta
tähän aamuhetkeen
jaettavaksi muutamalle lapselleen.

[Vieraslaji]

Minä ajattelen, että Jeesuksen paistama aamupiknik syötiin siinä rannalla, ja 153 kalaa jatkoi matkaa kalatorille myyntiin.
Tässä olisi paljonkin esikuvallisuutta. Jeesuksen omille luvataan toimeentuloa evankeliumin työssä ja muutenkin uskovan elämässä.
Luku 153 tarkoittanee maailman valtioiden lukumäärää (ehkä silloista). Kalat eli evankeliumin sana levitetään kaikkialle maailmaan lähtien tuon aamuhetken seitsemästä kalastajasta.

[kalamos]

Ymmärrän samoin.

Tuolta hiillokselta Jeesus,
joka on täysi kymppi,
sai seitsemän miestä
täyden nollan kalansaaliin
ääreltä levittämään Sanaa
kaikkeen maailmaan.

Tuo luku 153
on itsessään jo
ihmeitten ihme.

https://www.kotimaa.fi/blogit/pietarin-kalansaalis/

[Vieraslaji]

Tämänpäiväisessä päivätilaisuudessa puhujan aihe oli leivän ja kalan ihme.
Jeesus pyysi ihmisiä jakaantumaan perhekunnittain tai 50 ja sadan ihmisen ryhmiin.
Puhujan selitys tähän oli, että kaikki ryhmät saivat ruoan, kun opetuslapset jakoivat ne. Jos tällaista järjestystä ei olisi ollut, nälkäisimmät olisivat rynnänneet ensimmäisenä ottamaan, ja kauimmaiset olisivat jääneet ilman. Aika hyvä selitys minun mielestäni.

Kaipaisin avaamista vielä siihen, että ihmiset istuutuivat vihantaan ruohikkoon.
Olisiko jollain esikuva-asiantuntijalla tähän ajatusta?

[kalamos]

Olipa ihmeellinen johdatus.
Sattumaan kun en usko.

Nimittäin aamulla,
en saanut mitään innoitusta
kirjoittaa tälle foorumille.

Ja olinkin jo ryntäämässä
S24-foorumille.

Mutta sitten Witnessin avaus
oikeasta hetkestä
ei päästänyt minua rauhaan.

Koin kylläkin,
että minulla ei ole mitään annettavaa
siihen,
mutta en vaan voinut ohittaa sitä.

Koin edelleen,
että minä en osaa mitään vastata,
enkä ehkä edes ollenkaan tavoita
sitä syvintä,
mikä tuossa viestissä on.

Pilaisin vain hyvän avauksen.

Mutta kun en saanut rauhaa,
niin päätin vastata.

Se oli täydellinen uskon teko.
Ja niin on jokainen kirjoitukseni.

En tiedä mistään mitään,
en ymmärrä mitään,
enkä ole asiantuntija missään
varsinkaan hengellisessä asiassa.

Joudun siis aina kirjoittamaan
uskonvaraisesti.

Ja niin aloin vastaamaan
tuohon viestiin.

Aikaa meni paljon,
ja nukuinkin aika pitkään,
niin että ehdin vasta yhdeksän ajoissa
aamuteen jälkeen
tänne vinttiin kirjoittelemaan.

Kymmeneltä onkin sitten
jo aamukahvin aika.

Sitten menin S24-foorumille.
Herätin keskustelua
Nooan poikien sukukunnista.
Kaksi viestiä alkuun.

Sopivasti ehdin ne tehdä,
mutta en enää ehtinyt sitä,
mitä olin ajatellut tehdä
liittyen toiseen avaukseeni
koskien Kanaanin suvun kiroamista.

No, myöhemmin sitten.
Ja olinkin jo sulkemassa tietokonetta,
kun vielä vilkaisin omaa foorumiamme.

Ja nyt jäin koukkuun
tuohon leivän ja kalan ihmeeseen.

Koin,
että siihen minun täytyy vielä vastata.
Vaikka lyhyesti.

Taaskaan ei mitään sanottavaa.
No ei se mitään.

Voin vain sanoa,
että olen samaa mieltä,
kun nyökyttelin päätäni
lukiessani viime viestiäsi.

Sitten kuitenkin tuosta luvusta 153
ajattelin jotain tuoda esiin.

Kello oli jo kymmnen,
ja niin laitin vain yhden linkin.

Mutta tuo luku 153
on jotain sellaista,
mikä osoittaa,
että kaiken kaikkiaan
nämä leipä- ja kalaihmeet
ovat ihmeitten ihmeitä.

Ja kuten tuolla aiemmin jo totesitkin,
niin niihin sisältyy paljon profeetallista.

Ja ihme oli nyt ainakin se,
että kirjoitin
mitäänsanomattoman viestini
juuri tänä aamuna.

Kun nimittäin sitten päivällä
Sinä olit saman aiheen ääressä
jossakin kokoontumisessa.

Tämä johdatus vahvistaa sitä,
että tämä aihe,
josta tein jokin aika sitten avauksen,
oli Herrasta.

Kun usko on kovin heikko,
niin se tarvitsee tällaistakin vahvistusta.

VIhanta ruoho,
jota kysyit,
osoittaa jotain tapahtuman ajankohdasta.

Jossain varhaiskevään vaiheilla ollaan.
Sanotaan näin,
että Pääsiäinen ei ole kaukana
ehkä takana
tuosta tapahtumasta.

Vihanta on itsessään jo ruokaa.
Ja meistä uskovistakin sanotaan,
että me viheriöimme.
Vanhurskaat viheriöivät.

Jeesus on jakanut Sanan siementä
ja nyt olisi viheriän ruohon siemenistä
tehdyn leivän jakamisen aika.

Mutta leipää ei ole.

Opetuslapset olivat jo ohjeistaneet
Jeesusta,
mitä nyt pitäisi tehdä.

Mutta Jeesus tyrmää
heidän ehdotuksensa.

Ja käskee selvittää asiaa.

Ja opetuslapset tekevät sen.
Se on todellista uskonkuuliaisuutta.

Tiesivät varmasti,
että heidän ehdotuksensa oli pätevä,
ja perustui tosiasioihin.

Mutta silti he menivät ottamaan selvää.
Ja tekivät sen todella huolellisesti.

Ja sitten arkaillen menivät sanomaan
Jeesukelle,
että ei nyt vaan ollut kuin yhden
poikasen pienet eväät.

Ja taas viittaus heidän alkuperäiseen
ehdotukseensa.

Mutta taas tulee tyrmäys.
Ja oikein täystyrmäys.

Jeesus käskee opetuslapsia
asettamaan ihmiset valmiiksi
ruokailua varten ruokakunnittain.

Ja nyt oli usko koetuksella.
Varmaan ihmiset ajattelivat
jo muutenkin edellisen
selvityskierroksen myötä,
että opetuslapsilla on pallo hukassa.

Mutta opetuslapset menivät
ja tekivät sen, mitä Jeesus käski.

Ja kansa asettui ruokailua varten.

Matematiikka vaan nyt tökkii.

- pienen pojan 5 eväsleipää
- yhdessä ruokakunnassa noin 50 ihmistä.
- yhteensä 5000 miestä perheineen

Tämä yhtälö ei ratkea.

Ja sitten kansa näkee,
että Jeesus nousee seisomaan.

Ja siunaa pienen pojan eväät.
Hyvä hänelle.

Mutta mistä me saamme ruokamme.

Jeesus käskee opetuslasten lähteä
jakamaan noita pienen pojan eväitä.

Eivät ne olisi riittäneet edes
yhdelle aikuiselle miehelle.

Vasta nyt alkaa kirkastua
niin opetuslapsille kuin kansallekin,
mistä oikein on kysymys.

Ihmeitten ihmeestä.

Jostain vastaavasta,
mitä Israelin kansa oli saanut kokea
aikanaan erämaavaelluksella.

He ovat saaneet syödä
ja juoda ensin taivaallista ruokaa
Elävän Sanan muodosa.

Ja nyt he saavat syödä kylläksensä
leipää ja kalaa,
ja taivaallisen siunauksen kera
jaettavaa riittää jokaiselle
niin paljon kuin vaan tarvitsevat.

Ja kotivaraksi jäi
pienen pojan eväistä vielä
12 täyttä vasullista ja tähteet kaloista.
Siis kahdesta kalasesta.

Työtä tehnee 12 opetuslasta
saivat työstään palkan.
Tyhjän korinsa täyteen.

Näkisin tuossa ryhmittelyssä
jotain pyhää järjestystä.

Kysymys ei ollut nyyttikestistä.
Oltiin taivaallisella juhlapöydällä.

Kuningasten Kuningas
tarjosi tämän juhla-aterian.

Tietenkin samalla tuli
selvitettyä sekin,
kuinka suuri juhlajoukko oli koolla.

Tuo ryhmä ryhmän viereen asettaminen
on Novumin mukaan ilmaisu,
jota käytettiin vihannesriveistä puutarhassa.

Oltiin Jumalan Puutarhassa.