Jotka sinun huoneessasi asuvat (Ps 84)

[vilja]

Tämä kyseinen Psalmi on todellakin kietonut ainakin minut otteeseensa, siinä on jotain hyvin siunaavaa ja turvaa antavaa.

Jos ajattelemme tuota Psalmia tähän aikaan ja mitä se puhuu meille hengellisesti, niin miten meidän tulisi nähdä tämä jae 5 ja siitä tämä: "....jotka sinun huoneessasi asuvat", eli mitä on asua Herran huoneessa?

Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.

Samahan ilmenee myöskin Psalmissa 23

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani;
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Voisiko sen ajatella tarkoittavan samaa, kuin olla sisällä uskossa, ts. elää sisällä Jumalan valtakunnassa tai vielä ts. sisällä Kristuksessa?

Vai miten tuon tulisi ymmärtää / tulkita?

[talutettava]

Voisiko sen ajatella tarkoittavan samaa, kuin olla sisällä uskossa, ts. elää sisällä Jumalan valtakunnassa tai vielä ts. sisällä Kristuksessa?

Vai miten tuon tulisi ymmärtää / tulkita?

Minusta pohdintasi on aivan oikeaan osunutta.

Jumala ei asu käsin tehdyissä rakennuksissa vaan Hän on Herra seurakunnan keskellä.

Tästä apostoli Paavali kirjoittaa monesskin kohden, mutta tähän yksi lainaus.

että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa,
joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.

Perustuksena ja kulmakivenä itse Jeesus Kristus.

[vilja]

Kiitos Talutettava!

Mitä mieltä olet siitä, voiko Jumalan Hengen läsnäolon tuntea ilman ihmisten paikallaoloa myöskin sellaisessa kodissa tai vaikka seurakuntarakennuksessa, missä palvellaan ja rakastetaan Jumalaa?

[kalamos]

Mitä mieltä olet siitä, voiko Jumalan Hengen läsnäolon tuntea ilman ihmisten paikallaoloa myöskin sellaisessa kodissa tai vaikka seurakuntarakennuksessa, missä palvellaan ja rakastetaan Jumalaa?

Muistan erään seurakunnan paimenen kertoneen,
kuinka hänellä oli tapana nimenomaan tyhjässä temppelissä
rukoilla ja ylistää Jumalaa.
Siellä hän erityisellä tavalla koki Jumalan läsnäolon.

Saman Jumalan läsnäolon tuossa huoneessa oli huomannut
eräs tuon seurakunnan työntekijä.
Ja tämäkin oli monesti menossa tyhjään temppeliin rukoilemaan.

Mutta jos jompikumpi oli jo ehtinyt ensin,
niin toinen ei sitten enää mennyt häiritsemään
tuota kahdenkeskistä kohtaamista Jumalan kanssa.

Siis vastaus kysymykseesi on: Kyllä.

Niilo Yli-Vainio kertoi, kuinka tyhjissä jäähalleissa ja muissa
kokousta seuraavana päivänä siivoojat olivat jopa kaatuneet Pyhän Hengen voimasta.

[vilja]

Aivan Kalamos, muistan tuon Niilon kertoman ja olen itsekin kokenut joskus jotain tuon kaltaista.

Mulla tuli vain mieleen esim. sellainen tilanne, kun saatetaan joskus ns. Jumalan huoneista, eli kirkoista ja rukoushuoneistakin puhua jopa varsin ikäväänkin sävyyn ja itse koen, että jos jokin tila on siunattu Hänen Sanansa julistamista, Hänen palvelemistaan yms. käyttöä varten , niin meidän tulisi varsinkin uskovina käyttäytyä myöskin kyseisissä tiloissa kunnioituksella.

Aivan, kuten Mooseskin kuuli sanat palavan pensaan äärellä:

Hän sanoi:
"Älä tule tänne!
Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa."

En nyt sitä meinaa, että meidän tulisi fyysisesti riisua kengät jaloistamme mennessämme johonkin rukoushuoneeseen, mutta olla kuitenkin hengessämme ja mielessämme astumatta Herran huoneeseen "multa-anturoin" ja "rapaisin kannuksin".

Joka saattaa merkitä käytännössä esim. sitä, ettemme mene tilaisuuteen jo valmiiksi riitaisalla tai väärin arvostelevalla mielellä, vaan aina siten, että menemme sinne kohtaamaan Jumalaa ja olemaan Hänen kasvojensa edessä ja Hänen Sanansa kuulossa.

[talutettava]

Kiitos Talutettava!

Mitä mieltä olet siitä, voiko Jumalan Hengen läsnäolon tuntea ilman ihmisten paikallaoloa myöskin sellaisessa kodissa tai vaikka seurakuntarakennuksessa, missä palvellaan ja rakastetaan Jumalaa?

En oikein pysty näkemään yhteyttä rakennusten ja Jumalan läsnäolon välillä ilman ihmistä.
Tätä lähestyn Raamatun näkökulmasta Uuden liiton aikana.

Raamatun pohjalta ymmärrän vain ihmisen ja Jumalan välisen vuorovaikutuksen,
olipa paikka sitten mikä hyvänsä. Metsä, jonkun koti, vene, auto jne ..

Tai vaikka pimeä laakso ( Paimenpsalmi ).

Uskovan side Jumalaan yksin olleessaankin on kulmakivi, huippukivi, Jeesus Kristus.
Siis silmille näkymätön rakennus, jonka huippukiven alla uskova on joka hetki, vaikkapa
siellä toisen kodissakin.

Sen sijaan jos ajattelen tuntemuksiani, niin esim. vieraillessani kesällä Turun tuomiokirkossa,
koin paikan kylmäksi, en aistinut paikassa erityistä pyhyyttä. Matka jatkui sitten Naantaliin ja
siellä kävin vanhassa luostarissa ja aistimukseni oli aivan toisensuuntainen, koin pyhyyttä.

Mutta tuosta kokemuksesta huolimatta en näe paikassa itsessään pyhyyttä,
vaan Jumalan huone, asumus, on uskovien seurakunta ja yksilöuskova itse.
Turun vierailun aikana kävimme yhdessä seurakuntakokoontumisessa ja pyhyyden tunsi voimakkaasti heti sisälle astuttuaan, aivan eri mittasuhteessa, kuin rakennuksiin tutustumisen aikoina.

Kodissa tai kirkkorakennuksessa voi tietenkin olla esillä jotakin Jumalalle omistettua,
mikä saa vierailijan sydämen ajatukset kääntymään elävän Jumalan puoleen.

Olen kyllä kuullut todistuksia ja itsekin olen ollut tilanteissa, missä uskosta osaton kokee
uskovan huoneessa ( uskova itse paikalla ) ihmeellistä rauhaa ja ihmettelee sitä ääneen.

[kalamos]

Kuuntelin juuri päivä tai pari sitten pitkän puheen,
jossa kerrottiin hyvin mielenkiintoinen tapaus.

Kolme miestä koki tarpeellisena mennä
juuri tuohon Turun tuomiokirkkoon.

He vain olettivat kirkon olevan auki,
vaikka siellä ei palvelusta ollutkaan.

Ja kirkko oli auki.
Ja sitten he tekivät siellä jotakin,
minkä kokivat Herran tahtovan heidän tekevän.

Se oli jotain hyvin tärkeää ja koko Suomen kohtaloa koskettavaa.
Ja kun he tulivat sitten ulos tuosta kirkosta,
niin he olivat kyllä todella kosketettuja.

Tämä tapahtui vuosikymmeniä sitten.
Mutta oleellista tässä oli siis se, että he kokivat,
että heidän oli poikettava juuri tuohon Herran huoneeseen,
vaikka olivat sinänsä menossa toiseen paikkaan kokousta pitämään.

[vilja]

Niin, tämä on todella mielenkiintoinen asia, johon toivoisin, että jos ja kun jompi kumpi käsitys voidaan perustella Raamatulla, se tuotaisiin esiin.

Itse näkisin, että jos jokin tila on siunattu ja vihitty esim. Jumalan käyttöön, niin silloin Jumalan Henki myöskin toimii ja hallitsee noissa tiloissa ja silloin jopa uskosta osatonkin ihminen saattaa aistia siellä Herran läsnäoloa, vaikkei paikalla olisi ainuttakaan uskovaa ihmisitä.

Mietin sitäkin, että miksi toimitettaisiin esim. kotien siunauksia, ellei tuolla asialla olisi mitään merkitystä, vaan kysymys on vain siitä, kuka tiloissa milloinkin on?

[kalamos]

Minua aina säväyttää, kun näen jossain kodissa
sellaisen taulun, jossa lukee:

Jeesus on tämän kodin pää,
näkymätön vieras jokaisella aterialla
hiljainen kuuntelija jokaisessa keskustelussa

Me vietämme ikuisuutemme Isän kodissa
eli Jumalan asuinsijassa, Jumalan majassa.

Uskon, että se on juuri sellainen rakennus,
kuin Ilmestyskirja kertoo sen olevan.

Siinä asuu Jumala ja Karitsa ja heidän vaimonsa
(Israel ja seurakunta).

Mutta muuallakin maan päällä asuu ihmisiä ja kansoja.
Ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.
Sinne viedään kansojen kunnia ja rikkaudet.

Se on pyhä paikka,
sinne ei ole pääsevä mitään epäpyhää.

Herra Jumala on tuon Kaupungin temppeli
- ja Karitsa.

Siis paikka, jossa Jumala asuu, on temppeli.
Mekin olemme itse kukin Jumalan temppeli.

Samoinkuin tuosta Isän Kodista
on tuostakin, että me olemme Jumalan temppeli
jo olemassa oma aloituksensa.
Tämä jälkimmäinen Talutettavan aloittamana otsikolla
Joka turmelee Jumalan temppelin?

[vilja]

Tuo on todella totta, että me jokainen Jumalan lapsi olemme myöskin Pyhän Hengen temppeli ja se tuleekin Jumalan Sanassa selkeästi esille ja tuosta tulisi puhua enemmänkin, varsinkin niiden ihmisten kohdalla, jotka aliarvioivat itseään ja miksei toki niidenkin kohdalla, jotka aliarvioivat toisia ihmisiä, jopa hengellisiä sisariaan ja veljiään.