vilja kirjoitti:Kiitos Talutettava!
Mitä mieltä olet siitä, voiko Jumalan Hengen läsnäolon tuntea ilman ihmisten paikallaoloa myöskin sellaisessa kodissa tai vaikka seurakuntarakennuksessa, missä palvellaan ja rakastetaan Jumalaa?
En oikein pysty näkemään yhteyttä rakennusten ja Jumalan läsnäolon välillä ilman ihmistä.
Tätä lähestyn Raamatun näkökulmasta Uuden liiton aikana.
Raamatun pohjalta ymmärrän vain ihmisen ja Jumalan välisen vuorovaikutuksen,
olipa paikka sitten mikä hyvänsä. Metsä, jonkun koti, vene, auto jne ..
Tai vaikka pimeä laakso ( Paimenpsalmi ).
Uskovan side Jumalaan yksin olleessaankin on kulmakivi, huippukivi, Jeesus Kristus.
Siis silmille näkymätön rakennus, jonka huippukiven alla uskova on joka hetki, vaikkapa
siellä toisen kodissakin.
Sen sijaan jos ajattelen tuntemuksiani, niin esim. vieraillessani kesällä Turun tuomiokirkossa,
koin paikan kylmäksi, en aistinut paikassa erityistä pyhyyttä. Matka jatkui sitten Naantaliin ja
siellä kävin vanhassa luostarissa ja aistimukseni oli aivan toisensuuntainen, koin pyhyyttä.
Mutta tuosta kokemuksesta huolimatta en näe paikassa itsessään pyhyyttä,
vaan Jumalan huone, asumus, on uskovien seurakunta ja yksilöuskova itse.
Turun vierailun aikana kävimme yhdessä seurakuntakokoontumisessa ja pyhyyden tunsi voimakkaasti heti sisälle astuttuaan, aivan eri mittasuhteessa, kuin rakennuksiin tutustumisen aikoina.
Kodissa tai kirkkorakennuksessa voi tietenkin olla esillä jotakin Jumalalle omistettua,
mikä saa vierailijan sydämen ajatukset kääntymään elävän Jumalan puoleen.
Olen kyllä kuullut todistuksia ja itsekin olen ollut tilanteissa, missä uskosta osaton kokee
uskovan huoneessa ( uskova itse paikalla ) ihmeellistä rauhaa ja ihmettelee sitä ääneen.