Hikoiliko Jeesus verta?

[Kirjoittaja]

Näin olen kuullut tulkittavan tuota kohtaa.

Ja kun hän oli suuressa tuskassa,
rukoili hän yhä hartaammin.

Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat,
jotka putosivat maahan.

[kalamos]

Tuollaista ilmaisua
minäkin olen käyttänyt.

Elämme Pääsiäisen aikoja,
ja on varmasti soveliasta
lähestyä asiaa
aivan Jeesuksen syntymästä alkaen.

Aloitan kuitenkin isästäni.
Paljon olen hänestä täällä kertonutkin.

Hän syntyi vuosisadan vaihteessa.
Ei siis vuosituhannen vaihteessa
vaan sata vuotta ennen.

Eli kyllä sitten noin satavuotiaaksi
tämän vuosituhannen puolelle saakka.

Mutta heti kun hän oli syntynyt,
niin mummut alkoivat neuloa
kuolinliinoja rääpäleelle,
joka ei montaa hetkeä eläisi.

Toisin siis kävi.
Ja isästä tuli raskaiden töiden myötä
vahva mies.
Joskaan ei pitkä.

Isän isä oli kuollut
jo ennen isäni syntymää.

Äiti kuoli kun isä oli neljävuotias.
Ja draama jatkui tämänkin jälkeen.

Orpous vaikutti sen,
että isä oli pienestä pitäen
kovasti rukoillut taivaan isää.

Sanoi menevänsä mustikoille,
mutta kaikki tiesivät,
että siellä metsässä hän rukoilee.

Sitten tulivat hyvin raskaat työt,
jotka johtivat
lopulta myös sydänoireisiin.

Ja lopulta todettiin kolme
eri sydänsairautta.
Sairaalassakin makasi.

Oli kuitenkin töissä
eläkeikään asti,
joskin töitä kevennettiin
loppusuoralla.

Mutta sitten vielä eläkkeelläkin
hän teki raskaita töitä.
Lapio ja talikko heiluivat,
kun olimme vuokranneet
maailman pienimmän omakotitalon,
jossa oli maailman suurin
pienen omakotitalon puutarha.
100 marjapensasta
ja kymmeniä omenapuita.

Ja sitten puutarhan perällä
pumppukaivo.

Siitä sitten saatiin
kasteluvedet kaikelle.

Ja itsellekin.
Sauna oli aivan
tontin toisessa kulmassa.

Kaksi tynnyrillistä
isä pumppasi vettä kaivosta
ja asetti ne puisiin kottikärryihin
ja työnsi ne kapeaa polkua pitkin
puutarhan ja pihan läpi saunaan.

Ja sitten oli iso operaatio
itse saunan lämmityskin.
Ja lopulta sitten itse saunominen.

Josta muistan noilta ajoilta,
kun isä oli jo sen ikäinen kuin minä nyt
eli noin seitsemänkymppinen,
että isä hikoili niinkuin kai aina
saunassa erittäin paljon.

Äiti ja minä
menimme jo takaisin sisään,
kun isä jäi saunakamariin hikoilemaan.

Ja muistelen,
että tuohon erittäin runsaaseen
hikoilemiseen liittyi sellainen ilmiö,
että ihon läpi tuli hiukan
hien seassa verta.

Joskus historiassa
isä oli saanut sen ajan
verenohennuslääkkeitä.

Mutta ei kylläkään enää
pitkään aikaan,
sillä työterveyslääkäri otti
kaikki lääkkeet pois,
kun isä jäi eläkkeelle.

No isä sai kyllä useita
sydänkohtauksia.
Mutta ei enää mennyt lääkäriin.

Eli kyllä minä ymmärrän niin,
että kovan rasituksen myötä
ihminen voi hikoilla niin,
että hien mukana tulee ihon läpi verta.

Jeesus syntyi tavallaan isättömänä
niinkuin isänikin.
Oli vain rukousyhteys.

Ja aivan kuten isänikin kohdalla,
heti kun Jeesus oli syntynyt,
hänet kiedottiin liinoihin
ja pantiin seimeen.

Ja tuo asia jo piti sisällään
sellaisen sanoman,
että Hän on Uhrikaritsa.

Ja kun Jeesus meni kasteelle,
niin Hän ei suinkaan
tunnustanut syntejään
niinkuin muut,
vaan toi Jordanille vanhurskautensa.

Ja niin Jordanilla tapahtui
vaihtokauppa.

Jeesus otti päälleen
koko maailman synnin.

Ja koko maailma tuli osalliseksi
Hänen vanhurskaudestaan.

Ja heti seuraavana päivänä
Johannes Kastaja vielä huusi ilmoille,
että katsokaa:
Jumalan Karitsa joka
kantaa maailman synnin.

Ja kun näin oli,
niin Jeesus saattoi parantaa ihmisä,
herättää kuolleita,
ja ennen kaikkea antaa ihmisille
synnit anteeksi,
koska oli ottanut itse kannettavakseen.

Mutta sitten kolme vuotta myöhemmin
tapahtui jotain vielä enemmän.

Ja siitä kertoo tuo lainaamasi kohta.
Jeesus tehtiin synniksi.

Siis koko maailman synti
tiivistettiin Jeesukseen.
Ja sen kera Hän olisi menevä
Ristinpuulle ja kuoleva sen kera.

Tämän maljan vuodattaminen
Hänen sisuksiinsa
oli ilmeisesti jo alkanut,
kun Jeesus rukoilee
yli kaiken ymmärryksen käyvässä
tuskassaan.

Ja Jeesus kokee,
että Hän ei haluakaan juoda tuota maljaa.

Mutta onneksi Hän rukoili isäänsä
sanoen: Jos mahdollista.

Sillä jos Jeesus ei olisi
tuota sisällyttänyt rukoukseensa,
niin Jumala olisi kuullut
tuon rukouksen sellaisenaan
niinkuin aina kuuli.

Ja Isä olisi ottanut pois tuon maljan.
Ja tullut itse taivaasta maan päälle
ja tehnyt sen tehtävän,
joka Pojalle oli liian raskas kantaa.

Mutta koska Jeesus rukoili
niinkuin rukoili,
Isä teki sen,
mikä kuitenkin oli parasta
ikuisuutta ajatellen,
vaikka Isä ei olisi millään kestänyt
tuota tuskaa,
kun Hänen viaton Poikansa uhrataan.

Ja draama jatkuu niin pitkälle,
että Jeesus joutuu ristillä toteamaan,
että Kirjoitukset eivät olekaan täyttymässä.

Kaikki meni hukkaan.
Hän kuolee eikä koskaan nouse kuolleista.

Ja Hänen Rakastamansa ihmislapset
joutuvat kaikki ikuisesti kadotukseen
perkeleen valtaan.

Mutta sitten aivan viime hetkellä
viimeinenkin Kirjoitus toteutui.

Ja kuului viimeinen voimakan huuto:
Isä Sinun käsiisi minä annan Henkeni.

Ja kun keihäs puhkaisi sydämen,
niin siitä vuoti vettä ja verta.
Veri ja vesi olivat erottautuneet.
Näin tapahtuu äärimmäisessä rasituksessa.

Ja niin meille on nyt tarjolla kaksoisvirta,
joka antaa meille
vanhurskauden eli syyttömyyden
ja ikuisen elämän.

Hänen Elämänsä virtaa meissä,
jotka olemme uudestisyntymän kautta
tulleet Hänen Ruumiinsa jäseniksi.

Ja Hänen sovitusverensä puhdistaa
meidät jatkuvasti kaikesta kuonasta.

[Natanael]

Ja kun hän oli suuressa tuskassa,
rukoili hän yhä hartaammin.

Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat,
jotka putosivat maahan.

Lääketiede tuntee Luukkaan evankeliumissa mainitun verihikoiiun eli hematidroosin. Verihikoilua voi esiintyä millä tahansa kehon pinnalla. Kasvot ja otsa ovat yleisiä paikkoja. Jotta verihikoilua ilmenee, henkilön on oltava ääärimmäisessä paineistetussa tilassa. Ristillä Jeesus kohtasi kuoleman ja helvetin.

Ja yhdeksännellä hetkellä
Jeesus huusi suurella äänellä:

"Eeli, Eeli, lama sabaktani?"

Se on käännettynä:

Jumalani, Jumalani,
miksi minut hylkäsit?

Taivaan Isä hylkäsi hetkeksi todelisesti oman Poikansa, ettei kenenkään Jeesuksen sovitusuhrin turvautuvan tarvitse helvettiä enää kokea.