Taistelut ja riidat

[kalamos]

Jaakob tervehtii
Israelin kahtatoista sukukuntaa.

Jaakob,
Jumalan ja Herran
Jeesuksen Kristuksen palvelija,

lähettää tervehdyksen
kahdelletoista
hajalla asuvalle sukukunnalle.

Käskee iloita ...
mutta mistä!

Veljeni,
pitäkää pelkkänä ilona,

kun joudutte
moninaisiin kiusauksiin

Sitten tulee kehotus:

Te tiedätte sen,
rakkaat veljeni.

Mutta olkoon jokainen ihminen
nopea kuulemaan,
hidas puhumaan,
hidas vihaan

Ja sitten on vuorossa kieltosana.

Veljeni,
älköön teidän uskonne
meidän kirkastettuun Herraamme,
Jeesukseen Kristukseen,

olko sellainen, joka ...

Sitten tulee herättävä kysymys.

Mitä hyötyä, veljeni, siitä on,

jos joku sanoo itsellään olevan uskon,
mutta hänellä ei ole tekoja?

Viides avain lukitsee kielen.

Veljeni,
älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi,

sillä te tiedätte,
että me saamme sitä kovemman tuomion.

Ja kuudes teema on kysymys,
johon olen kiiruhtamassa.

Mistä tulevat taistelut
ja mistä riidat
teidän keskuudessanne?

Oikeastaan tuossa puhutaan
- jatkuvista sodista
- yksittäisistä taisteluista

Syy näihin löytyy
heti seuraavasta jakeesta.

Te himoitsette,
eikä teillä kuitenkaan ole;

te tapatte ja kiivailette,
ettekä voi saavuttaa

Jaakob käyttää
Mooseksen laista tuttua ilmaisua
tappamisesta.

Mutta tarkoittaa selvästikin sitä,
mitä Jeesus antoi ymmärtää
tuon asian
syvällisemmin tarkoittavan.

Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille:
'Älä tapa',
ja:
'Joka tappaa,
se on ansainnut oikeuden tuomion'.

Mutta minä sanon teille:
jokainen,
joka vihastuu veljeensä,
on ansainnut oikeuden tuomion;
ja joka sanoo veljelleen:
'Sinä tyhjänpäiväinen',
on ansainnut suuren neuvoston tuomion;

ja joka sanoo:
'Sinä hullu',
on ansainnut helvetin tulen.

Eli mistä johtuu ...
taistelut ja riidat.

Siitä, että meillä ei ole,
emmekä edes tavoittele
hyviä hedelmiä.

Ja ne Jaakob mainitsi
juuri edellä.

Mutta jos teillä on
katkera kiivaus ja riitaisuus
sydämessänne,

niin älkää kerskatko
älkääkä valhetelko
totuutta vastaan.

Tämä ei ole se viisaus,
joka ylhäältä tulee,
vaan se on
maallista,
sielullista,
riivaajien viisautta.

Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on,
siellä on epäjärjestys
ja kaikkinainen paha meno.

Mutta ylhäältä tuleva viisaus
on ensiksikin puhdas,
sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa,
täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä,
se ei epäile, ei teeskentele.

Vanhurskauden hedelmä
kylvetään rauhassa
rauhan tekijöille.

Näitä hedelmiä
ei ollut niillä,
jotka pitivät yllä
jatkuvaa sotaa
ja aina uusia taisteluja.

Ja heiltä puuttui se oleellinen,
koska eivät anoneet hyviä hedelmiä.

te riitelette ja taistelette.

Teillä ei ole,
sentähden ettette ano.

Te anotte,
ettekä saa,

sentähden että anotte kelvottomasti,
kuluttaaksenne sen himoissanne.

Tässä on jotain siitä kokonaisuudesta,
mikä on mieltäni viime aikoina
jollain tavalla liikuttanut.

Olen ymmärtänyt sen,
kuinka suuri asia on,
että olen Jumalan armosta
saanut pitää yllä foorumia,
jossa ei ole riitelyä eikä taisteluja.

Olen kokenut tarpeelliseksi
oikein palata
siihen alkuperäiseen
tarkoitukseen,
joka tälle foorumille on kirjattu.
Ja tuo perustushan on ...


Jumalan Rakkaus



ja



Jumalan Sana

[kalamos]

Mutta nyt etsimme
foorumin tarkoituksen mukaiseti
vastausta Raamatusta,
mistä johtuu taistelut ja riidat
keskuudessamme.

Mistä tulevat taistelut
ja mistä riidat
teidän keskuudessanne?

Eikö teidän himoistanne,
jotka sotivat jäsenissänne?

Siis kaikki isot uskonsodat
kuin pienemmätkin kahakat
meidän uskovien keskuudessa
aiheutuvat meidän himoistamme.

Meidän uskovien ... mistä!

Himoista!

Ei voi olla ...

No täytyy sen olla ...

Kun se sanotaan Jumalan Sanassa.

Himo on epäjumalanpalvelusta.

Eli kun sodimme tai taistelemme
vaikkapa Sanasta,
niin itse asiassa
me osallistumme
epäjumalanpalvelusmenoihin.

Ja niin Jaakob sanoo
tällaisista uskovista:

Te avionrikkojat

Siis kun meidän keskuudessamme
on sotia ja yhteen ottoja,
niin taustalla on aina jokin himo,
ja silloin me taistelemmekin
vihollisen puolesta
Jumalaa vastaan.

Te avionrikkojat,
ettekö tiedä,
että maailman ystävyys
on vihollisuutta Jumalaa vastaan?

Joka siis tahtoo olla maailman ystävä,
siitä tulee Jumalan vihollinen.

Käärme oli ensimmäinen,
joka alkoi kinaamaan
Jumalan Sanasta.

Ja siihen osallistumisella oli
niin vakavat seuraamukset,
että paholaisesta
tuli maailman hallitsija.

Mutta Jumala lupasi
Vaimon Siemenen,
joka murskaisi käärmeen pään.

Ja me olemme nyt tulleet
osallisiksi tästä
Vaimon Siemenestä
Jumalan Pojasta
Jeesuksesta Kristuksesta.

Me olemme syntyneet
uudesti ylhäältä
Hengestä Jumalan lapsiksi.

Ja sitten me taas alamme
palvoa paholaista
kinaamalla Jumalan Sanasta.
Ja tätä Jaakob ihmettelee.

Vai luuletteko,
että Raamattu turhaan sanoo:

"Kateuteen asti
hän halajaa henkeä,
jonka hän on pannut
meihin asumaan"?

Kuinka suuri suru
onkaan Jumalalle,
kun Hänen lapsillansa
on taisteluja ja riitoja
tai oikeammin
sotia ja paikallisia konflikteja.

Jos näin jossain tapahtuu,
niin mitä ilmeisimmin on kysymys
siitä perussynnistä,
joka ensimmäisen kerran löytyi
Luciferin sydämestä.
Ylpeydestä.

Jumala kuitenkin tarjoaa
armoaan / suosiotaan
mutta ei ylpeille.

Mutta hän antaa
sitä suuremman armon.
Sentähden sanotaan:

"Jumala on ylpeitä vastaan,
mutta nöyrille hän antaa armon".

Eli suunnanvaihto,
joka riitelevien uskovien tulee tehdä,
on hyvin yksiselitteinen.

Ja samalla bonuksena loppuu
taistelu paholaista vastaan.

Olkaa siis Jumalalle alamaiset;
mutta vastustakaa perkelettä,
niin se teistä pakenee.

Siis meidän kaiken alfa ja omega
on se,
että lähestymme Jumalaa.

Lähestykää Jumalaa,
niin hän lähestyy teitä.
Puhdistakaa kätenne,
te syntiset,
ja tehkää sydämenne puhtaiksi,
te kaksimieliset.

Tämä kohtaaminen
tietenkin on raastava
syntiemme tähden.

Tuntekaa kurjuutenne
ja murehtikaa
ja itkekää;

naurunne muuttukoon murheeksi
ja ilonne suruksi.

Mutta tuo kohtaaminen
muuttaa kaiken.

Nöyrtykää Herran edessä,
niin hän teidät korottaa.

Ja nyt kun perusteet
on käyty läpi,
Jaakob palaa
lähtökohtaan
taisteluista ja riidoista
keskuudessamme.

Älkää panetelko toisianne,
veljet.

[kalamos]

Taistelut ja riidat tulevat siitä,
että emme Rakasta.

RAKKAUS
on lain täyttymys.

Jaakob nostaa tämän asian esiin
viitaten Moosekseen lakiin.

Älkää panetelko toisianne,
veljet.

Joka veljeään panettelee
tai veljensä tuomitsee,
se panettelee lakia
ja tuomitsee lain

Panettelu on täysin
vastakkainen teko
Rakkaudelle,
joka on lain täyttymys,
että sen pahemmin
ei enää voi Jumalan lakia rikkoa.

Panettelu on
lain rikkomisen täyttymys/päämäärä.

Panettelija voi luulla
kiivailevansa lain puolesta,
mutta tosiasiassa
hän tuomitseekin lain.

Hän tekee juuri sen,
minkä Aamuruskon poika (Lucifer)
teki, kun halusi korottaa
istuimensa Korkeimman rinnalle.

Ja lopputulos panettelusta on,
että me olemmekin ...
emme suinkaan Jumalan puolella
vaan sodimme Jumalaa vastaa
ja Hänen Rakkauden lakiansa vastaan.

mutta jos sinä tuomitset lain,
niin et ole lain noudattaja,
vaan sen tuomari.

Eli Jaakob viittaa
Jumalan lakiin,
joka Mooseksen kautta annettiin
Israelin kansalle.

Älä liiku panettelijana
kansasi keskellä
äläkä vaani lähimmäisesi verta.
Minä olen Herra.

Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi,
vaan nuhtele lähimmäistäsi,
ettet joutuisi
hänen tähtensä syynalaiseksi.

Älä kosta äläkä pidä vihaa
kansasi lapsia vastaan,
vaan rakasta lähimmäistäsi
niinkuin itseäsi.
Minä olen Herra.

Kun panettelemme,
niin me emme suinkaan ole
pelastamassa maailmaa,
vaan hukuttamassa sitä,
minkä Jumala haluaa pelastaa.

Yksi on lainsäätäjä ja tuomari,
hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa;
mutta kuka olet sinä,
joka tuomitset lähimmäisesi?

Jaakob etenee niin pitkälle,
että hän kieltää edes
yksikseen huokailemasta veljiä vastaan.

Siis panettelu on kauhein lainrikkomus,
mitä maa päällään kantaa,
mutta ihan yhtä kauheaa on,
jos ihan vaan sydämessämme
huokailemme lähimmäisiämme vastaan.

Älkää huokailko,
veljet,
toisianne vastaan,
ettei teitä tuomittaisi;

katso,
tuomari seisoo ovella.

Ja lopulta Jaakob johtaa meidät
aivan päinvastaiseen asetelmaan.

Panettelun sijasta
tunnustammekin omat syntimme
toisillemme.

Tunnustakaa siis toisillenne syntinne
ja rukoilkaa toistenne puolesta

Ja ei pelkästään niin,
että rukoilemme toisten puolesta,
kun he tunnustavat syntinsä.

Me rukoilemme rukoilemalla
niinkuin Elia.

Siis koko ajan huokailemme Jumalalle
rukoillen sydämessämme
kaikkien puolesta.

Kun joku tekee syntiä
vaikkapa niinkuin Ahab,
niin me rukoilemalla rukoilemme
hänenkin puolestaan.

Ja silloin me saamme
Elian lailla
tuoda tuon Ahabinkin
takaisin Sateen alle.

Veljeni, jos joku teistä
eksyy totuudesta
ja hänet joku palauttaa,
niin tietäkää,
että joka palauttaa syntisen
hänen eksymyksensä tieltä,
se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta
ja peittää syntien paljouden.

Elia palautti Ahabin
hyvin konkreettisesti takaisin
Jisreeliin (Jumalan kylvö).

Ja Elia sanoi Ahabille:

"Nouse, syö ja juo,
sillä sateen kohina kuuluu".

Niin Ahab nousi syömään ja juomaan.
Mutta Elia nousi Karmelin huipulle,
kumartui maahan
ja painoi kasvonsa polviensa väliin.
Ja hän sanoi palvelijallensa:

"Nouse ja katso merelle päin".

Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi:

"Ei näy mitään".

Hän sanoi:

"Mene takaisin".

Näin seitsemän kertaa.
Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi:

"Katso,
pieni pilvi,
miehen kämmenen kokoinen,
nousee merestä".

Niin Elia sanoi:

"Nouse ja sano Ahabille:

'Valjasta ja lähde alas,
ettei sade sinua pidättäisi'".

Ja tuossa tuokiossa
taivas kävi mustaksi
pilvistä ja myrskytuulesta,
ja tuli ankara sade.

Mutta Ahab nousi vaunuihinsa
ja lähti Jisreeliin.

Ja Herran käsi tuli Elian päälle,
ja niin hän vyötti kupeensa
ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.

[עֵד]

”Minä, minä ja minä.”

Näin sanoittaisin niitä eri mieltä olemisia, joista puhkeaa suotuisissa oloissa riitoja tms. välienselvittelyjä.

Rakkaus - siis ylhäältä tuleva ja henkeemme asettuva - ei etsi omaansa. Siksi uskovien välinen rakkaus hehkuu siellä, missä on päässyt tapahtumaan itselle kuolemista. Sitä oikein tahtoo toisen parasta, että toinen olisi enemmän ja toinen tulisi mainituksi.

[kalamos]

Minä.
No niin.
Minä minä minä.

Minä olen viime aikoina
jotenkin kokenut niin,
että on aika ryhdistäytyä
minunkin ja varsinkin minun,
kun pidän yllä tätä foorumia.

Ja niin ylläpitäjän roolissa
tein avauksen,
jonka otsikko oli
Jeesus Kristus

Se ei ole edennyt avausta pidemmälle,
mutta jokin sellainenkin sisältyi tuohon,
mitä sydämelleni olin saanut,
että kaiken tällä foorumilla
pitäisi kirkastaa Jeesusta Kristusta.

Minä minä minä -aloitukset
eivät ole foorumin tarkoituksen mukaisia.

Ja sitä on jo toteutettu siten,
että sellaiset vierailijaviestit
on hylätty.

En ole tuota saanut kirjattua vielä
tuohon ohjeistukseen,
mutta nyt tuli tilaisuus tuoda tuo esiin
Sinun viestisi kautta.

Jotenkin koen niin,
että seuraavat Pietarin Sanat
ovat myös juuri tälle ajalle.

Mutta kaiken loppu on lähellä.

Sentähden olkaa
maltilliset ja raittiit rukoilemaan.

Ennen kaikkea olkoon
teidän rakkautenne
toisianne kohtaan harras,
sillä

"rakkaus peittää syntien paljouden".

Olkaa vieraanvaraisia
toinen toistanne kohtaan,
nurkumatta.

Palvelkaa toisianne,
kukin sillä armolahjalla,
minkä on saanut,
Jumalan moninaisen armon
hyvinä huoneenhaltijoina.

Jos joku puhuu,
puhukoon niinkuin Jumalan sanoja;
jos joku palvelee,
palvelkoon sen voiman mukaan,
minkä Jumala antaa,

että Jumala
tulisi kaikessa kirkastetuksi
Jeesuksen Kristuksen kautta.

Hänen on
kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti.

Amen.

Vielä me saamme
julistaa Jumalan Sanaa
vaikka näin netissä.

Huomisesta emme tiedä.
Nyt on aika kirkastaa Jumalaa
Jeesuksen Kristuksen kautta.

Ja se ei todellakaan tapahdu niin,
että osoittelemme sormella
Kristuksen Ruumiin jäseniä
tai jäsenten joukkoa.

Maailma pitää kyllä siitä huolen.