Tuossa oli kai ...
paradokseja.
No siis jotain ...
ristiriitaista.
Ja yksi tällainen paradoksi
ilmenee minun elämässäni
joka päivä
ja myös seuraavassa
Paavalin tervehdyksessä:
Paavali (1 Kor 2:1-5) kirjoitti:
Niinpä,
kun minä tulin teidän tykönne,
veljet,
en tullut puheen tai viisauden loistolla
teille Jumalan todistusta julistamaan.
Sillä minä olin päättänyt
olla teidän tykönänne
tuntematta mitään muuta
paitsi Jeesuksen Kristuksen,
ja hänet ristiinnaulittuna.
Ja ollessani teidän tykönänne
minä olin heikkouden vallassa
ja pelossa
ja suuressa vavistuksessa,
ja minun puheeni ja saarnani
ei ollut
kiehtovia viisauden sanoja,
vaan
Hengen ja voiman osoittamista,
ettei teidän uskonne
perustuisi ihmisten viisauteen,
vaan Jumalan voimaan.
Joka aamu minun täytyy
aamuteen hörpättyäni
vain raahustaa tänne vinttiin
niin kertakaikkisen tyhjänä
ja kuitenkin siinä uskossa,
että voisiko taas tapahtua
se ihme,
että minä saisin jotain julistaa.
Ja yleensä
parin tunnin istumisen jälkeen
saatan taas kerran todeta,
että ihme tapahtui.
Ja kun olen viime aikoina
kirjoittanut foorumilla,
jossa vastassa on paha maailma,
niin heikkouteni tulee arvoonsa.
Minulla ei ole voimia kinata mistään
saatikka herjata takaisin tai pilkata.
Voin vain julistaa Jumalan Sanaa.
Ja se on voimallinen.
Ja kun näin saa tapahtua.
Niin vahvistun itsekin.
Johannes (4:34-35) kirjoitti:
Minun ruokani on se,
että minä teen
lähettäjäni tahdon
ja täytän hänen tekonsa.
Ettekö sano:
'Vielä on neljä kuukautta,
niin elonleikkuu joutuu'?
Katso,
minä sanon teille:
nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita,
kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi.
Ja lopputulema sitten oli
tuossa tilanteessa,
että monet Samariasta ottivat
Jeesuksen Sanat vastaan.
Juuda ei ottanut.