Risteilijä kirjoitti:Näillä maallisilla ruosteläjillä me mennään vielä hetki
ja sitten sanotaan adjö, maailma.
Tuo CRV oli ensimmäinen automme,
joka ei ruostunut.
Syy siihen,
miksi en maininnut
CRV:tä vastauksessani
avauksesi loppukysymykseen,
oli se,
että tuo CRV:n kaipaus
ei mielestäni kuulu
tuohon sarjaan.
Se ei ole meille ylellisyys
vaan näissä olosuhteissa,
joissa olemme ja elämme
ehkä kohta välttämättömyys,
jotta pystyisimme vielä
kauppa- ja apteekkireisut tekemään.
Yhteiskunta hoitaa ainakin
täällä nykyään
erittäin huonosti tiet.
Toista oli
...tie hoo veen ...
aikana.
Ja sitten kuten tuli mainittua,
tuollainen auto olisi meille
sellainen kulkuväline,
johon oliso helppo mennä
ja tulla pois.
Ja jossa se,
mitä siinä tehdään
eli istutaan,
olisi mahdollista.
Eli tuo olisi ehkä välttämätön
apuväline elämiseen.
Ja elämä on Luojan lahja.
Ja niin jos joskus törmäämme
sellaiseen autoon,
niin ottaisimme sen kiitoksella
Luojan huolenpitona vastaan.
No
... vaimo kyllä täsmensi ...
että sen pitäisi olla
tummanpunainen.
Luulen,
että Isä ei pahastu tästä.
Mutta viestisi loppusanat,
joita lainasin,
tuovat mieleen toisenlaisen
ja toisensuuntaisen kuljetuksen
kuin Tarsiin laivojen suorittama.
Nimittäin Nooan arkin.
Ja se taas johtaa ajatukseni
Paavalin selvitykseen
Israelin kohtaloista
joka kytkeytyy seurakunnan tempaukseen.
πλήρωμα = täysi, täyteys
plērōma
Tuo sana esiintyy
seuraavassa kohdassa:
Paavali (Room 11:25) kirjoitti:
Sillä minä en tahdo, veljet
- ettette olisi oman viisautenne varassa -
pitää teitä tietämättöminä
tästä salaisuudesta,
että Israelia on
osaksi kohdannut paatumus
- hamaan siihen asti,
kunnes pakanain täysi luku
on sisälle tullut
Paavali puhuu Israelin paatumuksesta,
joka päättyy
kun myös pakanoiden kohdalla jotain päättyy.
Paavali käyttää kielikuvaa,
joka liittyy merenkulkuun.
Kun laiva oli vielä satamassa,
niin siihen asti
kun laivan miehistö oli vajaa,
tuo laiva pysyi satamassa.
Se ei lähtenyt liikkeelle,
ennenkuin viimeinenkin pursimies
oli saatu pestattua.
Laivan mastossa oli lippu,
joka osoitti,
ettei se ole vielä täysi.
Mutta kun tuo viimeinenkin
oli astunut sisään,
niin välittömästi
laivan lippu vaihdettiin
ja lipussa oli tuo sana:
TäysiJa silloin kaikki tiesivät,
että nyt tuo laiva lähtee.
Tietenkin joskus tuo laiva
tuli myös takaisin.
Luulen, että moni uskova
ajattelee tuon tarkoittavan tempaushetkeä.
Ja tavallaan näin minäkin ymmärrän.
Mutta se ei ole vielä koko totuus.
Vasta kun tuo laiva tulee takaisin lähtösatamaansa,
ollaan siinä hetkessä,
jolloin peite Israelin kasvoilta poistuu,
jolloin Israelin paatumus päättyy.
Astuakseni vielä takaisin laivaan,
niin juuri tuo koko laivan
ja Jeesuksen takaisintulohetki omiensa kanssa,
on itse asiassa tuon matkan määränpää.
Eli seurakunta temmataan ensin
yläilmoihin Jeesuksen tykö
ja meidät viedään Isän kotiin.
Siellä meidät vihitään Jeesukselle.
Ja sitten kun me jo olemme
yhtä ruumista Jeesuksen kanssa,
niin Hän tulee
kanssa pilvien eli tahrattoman ja rypyttömän
valkeisiin vaatteisiin puetun
Vihityn Vaimonsa kanssa
takaisin maan päälle.
Ja tuo on se hetki,
josta Paavali puhuu.
Eli tempaus aloittaa matkan,
jossa välisatama on taivas
ja vihkiminen siellä.
Tuosta vihkimisestä
Jeesuksen uskolliset palvelijat
eli Yljän ystävät (ei morsian)
odottavat Herraansa (ei Ylkäänsä)
palaavaksi takaisin.
Ja kun Herra palaa Pyhiensä kanssa,
niin silloin on tuo hetki,
jolloin pakanain
täyteys saa astua sivuun.
Silloin Israel saa takaisin
evankeliumin viestikapulan.
Silloin laiva on palannut
ja alkaa Karitsan Häät.
Ja niitä vietetään maan päällä.
Hänen Vaimonsa,
siis jo vihitty vaimo,
on itsensä valmistanut
tuota Hääjuhlaa varten taivaassa.
Tuo valmistautuminen kestää seitsemän vuotta.
Eli vihkimisen ja valmistautumisen jälkeen
me tulemme Hänen kanssaan
kuin kirkkauden pilvenä
Hänen ympärillään
takaisin maan päälle.
Ja silloin vuodatetaan
Daavidin suvun päälle
ja Jerusalemin asukasten päälle
armon ja rukouksen henki.
Silloin he katsovat Häneen,
jonka ovat lävistäneet,
ja valittavat Häntä,
niinkuin valitetaan Ainokaista.
Eli vasta silloin poistuu
tuo peite heidän silmiltään,
ja silloin pakanain täyteyden sijaan
Israel palautetaan alkuperäiseen asemaansa.
Jesaja (60) kirjoitti:
Keitä ovat nuo,
jotka lentävät niinkuin pilvet
ja niinkuin kyyhkyset lakkoihinsa?
Merensaaret odottavat minua,
ja etumaisina tulevat Tarsiin-laivat
tuodakseen sinun lapsesi kaukaa;
hopeansa ja kultansa
heillä on mukanansa
Herran, sinun Jumalasi, nimelle,
Israelin Pyhälle,
sillä hän kirkastaa sinut.
Ja muukalaiset rakentavat
sinun muurisi,
ja heidän kuninkaansa palvelevat sinua;
sillä vihassani minä löin sinua,
mutta mielisuosiossani minä sinua armahdan.
Sinun porttisi pidetään aina auki,
ei niitä suljeta päivällä eikä yöllä,
että kansojen rikkaudet tuotaisiin
ja heidän kuninkaansa
saatettaisiin sinun tykösi.
Sillä se kansa tai valtakunta,
joka ei sinua palvele, hukkuu,
ja ne kansat hävitetään perinjuurin.
Libanonin kunnia tulee sinun tykösi,
kypressit, jalavat ynnä hopeakuuset,
kaunistamaan minun pyhäkköni paikkaa,
ja minä saatan jalkaini sijan kunniaan.
Ja kumarassa käyden
tulevat sinun tykösi sinun sortajaisi pojat,
ja kaikki sinun pilkkaajasi
heittäytyvät sinun jalkaisi juureen.
He nimittävät sinut
"Herran kaupungiksi",
"Israelin Pyhän Siioniksi".
Sen sijaan,
että sinä olet ollut hyljätty ja vihattu,
niin ettei ollut kauttasi kulkijaa,
teen minä sinut korkeaksi iankaikkisesti,
iloksi polvesta polveen.
Ja sinä saat imeä kansojen maidon,
imeä kuningasten rintoja,
saat tuntea, että minä, Herra,
olen sinun auttajasi,
että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.
Minä tuon vasken sijaan kultaa,
ja raudan sijaan minä tuon hopeata,
puun sijaan vaskea
ja kiven sijaan rautaa.
Ja minä panen sinulle esivallaksi
rauhan ja käskijäksi vanhurskauden.
Ei kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi,
ei tuhoa, ei turmiota sinun rajaisi sisällä,
ja sinä kutsut
pelastuksen muuriksesi
ja kiitoksen portiksesi.
Ei ole enää aurinko
sinun valonasi päivällä,
eikä valaise sinua kuun kumotus,
vaan Herra on sinun
iankaikkinen valkeutesi,
ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi.
Ei sinun aurinkosi enää laske,
eikä sinun kuusi vajene,
sillä Herra on sinun
iankaikkinen valkeutesi,
ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät.
Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita,
he saavat periä maan iankaikkisesti,
he, minun istutukseni vesa,
minun kätteni teko,
minun kirkkauteni ilmoitukseksi.
Pienimmästä kasvaa heimo,
vähäisimmästä väkevä kansa.
Minä, Herra,
sen aikanansa nopeasti täytän.