Numero 7

[עֵד]

En ole numerologi eikä nyt ole kyse vain numerosta.

Tämä maailma arvottaa pyhät asiat toisarvoisiksi. Numero 7 on sille vain - tyydyttävä (asteikolla 4-10). Ei siis mikään päämäärä, tavoiteltava saati täydellisyyden symboli.

Puhutteleeko sinua numero 7?

[kalamos]

Kyllä puhuttaa.

Raamatun
ensimmäisen kirjan alusta
sen viimeisen kirjan loppuun asti.

Ja siihen väliin mahtuu
seitsemän päivää
eli seitsemän millenniumia.

Toki Kirjoitusten
Alku ja Loppu
vievät lukijan
ikuisuuksiin ennen ja jälkeen
tuon seitsemän päivän salaisuuden.

Mutta tämä yksi älköön olko
teiltä, rakkaani,
salassa,
että

"yksi päivä on Herran edessä
niinkuin tuhat vuotta
ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä"

Raamatun peruskertomus
(Gen 1:1 - 2:3)
sisältää kuvauksen seitsemästä päivästä.

Tuo peruskertomus on sellainen,
että siihen on kätketty tai tiivistetty
koko Raamatun sanoma.

Se on siis itsessään jo täydellinen teos.
Ja kuten avauksessa paljastettiinkin,
numero 7 pitää sisällään
viestin täydellisyydestä.
Ja tähän täydellisyyteen päättyy
Raamatun peruskertomus.

Ja Jumala katsoi kaikkea,
mitä hän tehnyt oli,

ja katso,
se oli sangen hyvää.

Ja tuli ehtoo,
ja tuli aamu,

kuudes päivä.

Niin tulivat valmiiksi
taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.

Ja Jumala päätti
seitsemäntenä päivänä työnsä,
jonka hän oli tehnyt,
ja lepäsi seitsemäntenä päivänä
kaikesta työstänsä,
jonka hän oli tehnyt.

Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän
ja pyhitti sen,
koska hän sinä päivänä lepäsi
kaikesta luomistyöstänsä,
jonka hän oli tehnyt.

Kaikki oli täydellistä.

Huom!
Sangen hyvää.

Siis.
Enemmän kuin hyvää.

Ihminen asetettiin
tämän täydellisen hyvän keskelle.

Ja niin ihminen tiesi
heti silmänsä avattuaan
kaiken hyvästä.

Ihminen itsekin oli kuin Jumal olento
kirkkauden peittämänä
tämän kaiken hyvän valtiaaksi asetettu.

Ihmisen ei olisi koskaan tarvinnut
tulla tietämään mitään
epätäydellisyydestä saatikka pahasta.

Ihminen olisi voinut elää
sapatin levossa ikuisesti.

Tuo ihana ikuisuus olisi sinetöitynyt
sinä päivänä
jona Aadam olisi syönyt Elämän puusta.

Mutta toisin kävi.
Ihminen söi puusta,
joka lisäsi ihmisen tietoisutta asialla,
jota ei totisesti
olisi kannattanut tulla tuntemaan.

Ihminen tuli hyvän lisäksi
tietämään/tuntemaan pahan.

Ja siihen loppui lepo.
Niin Jumalalta kuin ihmiseltäkin.
Sapatin siunaus oli päättynyt.

Elämänpuusta syöminen olisi jatkanut
siitä mihin jäätiin eli
seitsemännestä kahdeksanteen
eli ikuisuuden päivään.

Mutta nyt kaikki mureni.
Paratiisi täydellisenä jäi
taakse ja ilman
Jumalan kuvaksi luotua valtiasta.

Ja Jumala asetti vielä
raskaan sarjan vartijat
eli kerubit
Eedenin Paratiisin itäpuolelle
vartioitsemaan
välkkyvän ja leimuavan miekan kera
Elämän puun tietä.

Ei tullut kahdeksatta päivää
vaan kaikki täytyikin aloittaa alusta.

1 2 3 4 5 6 7 8 ...

Oltiin taas lähtöruudussa.
Eikä vielä siinäkään.

Oltiin ennen ensimmäistä päivää
edeltäneessä
pimeydessä ja sekasorrossa
syvien vesien alla.

Taas oli kadonnut se ihanuuksien ihanuus,
joka oli luotu Esikoisen kautta.

Sama ylpeys, joka valtasi
täydellisistä täydellisimmän kerubin,
oli nyt levinnyt ihmislapsen sydämeen.

Ja niin ihminenkin oli nyt vailla
kirkkautta, lepoa ja pyhyyttä.

Pimeys ja pelko ja kauhu hallitsivat nyt
Jumalan kuvaksi luotua ihmislasta.

Niinkuin jo kerran oli syrjäytetty
tuo kauhea pimeys maan päältä,
se tullaan syrjäyttämään taaskin.

Tulee jälleen koittamaan
ensimmäinen päivä.

Ja silloin ihmisen pimentyneeseen sydämeen
syttyy Valo.

Ja Jumala sanoi:
"Tulkoon valkeus".
Ja valkeus tuli.

Aadam ja Eeva saivat lupauksen
tästä tulevasta
Ensimmäisestä päivästä,
joka syrjäyttää pimeyden,
joka nyt vallitsi maailmaa.

Jumala kuitenkin puhui
suoraan pimeyden ruhtinaalle,
joka oli possessoinut käärmeen:

Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle:

"Koska tämän teit,
kirottu ole sinä
kaikkien karjaeläinten
ja kaikkien metsän eläinten
joukossa.

Vatsallasi sinun pitää käymän
ja tomua syömän
koko elinaikasi.

Ja minä panen vainon
sinun ja vaimon välille
ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille;

se on polkeva rikki sinun pääsi,
ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."

Tätä päivää,
jolloin jälleen
Valkeus tulee maailmaan,
Aadam ja Eeva odottivat.

Ja mitä se tuleekaan merkitsemään.
Sen he saivat konkreettisesti kokea,
kun Jumala teurasti karitsan,
ja teki sen verisestä vaipasta
vaatteet alastomille ihmisille.

Mutta tästä oli pitkä matka
seitsemänteen päivään,
jolloin jälleen kaikki on täydellistä,
sangen hyvää
ja vielä pidempi matka siihen päivään,
johon tuo seitsemäs eli levon päivä johtaa.

Silloin Jumala luo uudet taivaat
ja uuden maan ja alkaa ikuisuuden päivä,
jolloin mitään pimeyttä ei
Jumalan valtakunnassa enää ole.

Se rauha ja rakkaus ja sopusointu,
joka kätkeytyy
Raamatun ensimmäiseen jakeeseen,
loppui siihen, kun Aamuruskon Pojan
sydän oli ylpistynyt
ja niin hänen sisimmässään
havaittiin vääryys,
joka johti siihen kaaokseen,
josta Raamatun toinen jae puhuu.

Sen korjaamiseen Jumala tarvitsi
seitsemän päivää.

Ja ensimmäinen päivä näistä
seitsemästä oli siis se,
kun Jumala kutsui Ainokaisen Poikansa,
Aamuruskon eli Esikoisensa,
joka oli maailmat luonut,
tuon syntyneen kaaoksen keskelle.

Jumala sanoi jotakin,
ja sitten
Herra Jumala teki sen.

Esimerkiksi sekasortoiseen
tilaan menneet taivaankappaleet
työstettiin asemiinsa valaisemaan Maata
neljäntenä päivänä.

Tämä mahdollisti elämän
Maan päällä.

Ja näin kävi myös neljäntenä
millenniumina,
kun Todellinen Valkeus,
joka valaisee jokaisen ihmisen,
tuli maailmaan.

Nyt jokainen ihminen voi kokea sen,
minkä jo Aadam ja Eeva saivat kokea.

Meidät puetaan Kristukseen,
Jumalan Karitsaan,
joka peittää alastomuutemme,
sovittaa meidät.

Olemme jo Kristuksessa.
Mutta täydellinen odottaa vielä aikaansa.

Mutta kerran koittaa
seitsemäs millennium.
Seitsemäs päivä
ja sapatin siunaus.

Se alkaa siten,
että Jeesus tulee taas maan päälle.

Nyt valitun kansansa Israelin
Hoosianna-huudoin kutsumana.

Ja nyt tuo sapatti ei enää katkea,
vaan päinvastoin se tuo jatkoksi
iankaikkisuuden päivän.

Eli toisin kuin alussa kävi,
että keskelle sapatin siunausta
tuli paholainen,
nyt se siivotaankin pois maan päältä,
kun alkaa seitsemäs päivä eli millennium.

Ja niin lepo eli sapatin siunaus
ei enää päätykään siihen,
että Elämänpuun tie suljetaan,
vaan päinvastoin
Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan,
ja tiet Elämän puun luokse
avataan kaikille Jumalan lapsille.

Eikä sen portteja suljeta päivällä,
ja yötä ei siellä ole,

PS

Jeesus naulittiin ristille ja kuoli
viikon nelnäntenä päivänä.

Viidennen, kuudennen ja seitsemännen
Hänen ruumiinsa oli maan povessa.

Mutta seitsemännen ja kahdeksannen
eli seitsemännen ja viikon ensimmäisen päivän
taitekohdassa Jumala herätti Hänen ruumiinsa.

Jeesuksen ylösnousemus elämän
ensimmäinen päivä
oli siis kahdeksas
eli viikon ensimmäinen
päivä.

Tähän ylösnousemuselämään
meidätkin upotetaan,
kun synnymme Hengestä
Jumalan lapsiksi,
ja olemme upotetut Kristukseen.

Jeesus ja me Hänen ruumiinsa jäseninä
elämme jo kahdeksatta päivää
uusina luomuksina.

[עֵד]

Kiitos jälleen mahtavasta selonteosta, se on kuin maisemakuvaus Jumalan armotaloudesta syntistä kohtaan.

Yhtä pointtia tahdon korostaa/kysyä:

Armahdettu syntinen elää tässä maailmanajassa yhä uudestaan tuota ensimmäistä päivää uskoontultuaankin, vaikka asema pelastettuna on poistanut erottavan väliseinän Jumalan ja ihmisen väliltä?

[kalamos]

Noita seitsemää päivää käymme läpi
varmaan koko vaelluksrmme ajan.

Usein seitsemännen päivän
lepo ja siunaus on
kuin kauaksi kadonnut.

Mutta mikään ei kadota
Ensimmäistä päivää,
jolloin Valkeus tuli meihin.

Tämä Valkeus pysyy meissä.
Sitä ei pimeys saa valtaansa.


Eli kun siirrymme
ennen ensimmäistä päivää
vallinneesta sekasorrosta ja kaaoksesta
Ensimmäiseen päivään,
niin ulkonaisesti
ei mitään muutosta varsinaisesti näy
eikä myöskään tapahdu.

Ainoa asia on se,
että Valkeus on tullut
tuon kaiken kauheuden keskelle.

Sydämemme on tullut valaistuksi.
Ja huomaamme kontrastin
Valkeuden ja pimeyden välillä.

Tiedämme olevamme nyt
Päivän lapsia emmekä enää yön lapsia.

Olemme avanneet oven Valkeudelle,
ja tiedämme nyt kuuluvamme Jumalalle.
Olemme oikeudellisesti tulleet
Jumalan lapsiksi.

Pelastaja on astunut sisään
katastrofipaikalle.
Se merkitsee jo sitä,
että me olemme pelastetut.

Mutta Pelastajalla riittää
töitä meidän kanssamme siihen asti,
että viimeinenkin kyynel
on pyyhitty silmistämme,
ja se tapahtuu vasta seitsemännen
päivän eli seitsemännen millenniumin jälkeen.

Toisena päivänä huomaamme,
että koko taivas on tullut vahvuudeksemme.
On vesiä ja vesiä.

Kolmantena päivänä
Pelastaja siirtää vesimassoja,
jotka ovat taivaan vahvuuden alla,
yhteen paikkaan.

Nyt meissä on tullut esiin
jotain silmin nähtävää uutta:
vesimassoista vapaata kuivaa maata.
Se on Jumalan maata.

Ja siihen Jumala kylvää Sanaansa.
Ja kohta huomaamme
jotain ihan uutta itsessämme.

Sydämemme alkaa viheriöidä.
Sana alkaa elää meissä.
Kohta kasvamme jopa isoja puita.

Usko kasvaa ja uskon kautta ymmärrämme
Jumalan Sanaa.
Me elämme siitä Sanasta,
joka kasvaa monenlaista hedelmää.

Neljäntenä päivänä
kauksi kadonnut aurinko tulee
lämmittämään sydämemme maaperää.

Jumalan Rakkaus täyttää meidät
ja me tulemme osaksi tuota Rakkautta
ja levitämme valoa pimeään maailmaan.

Viidentenä päivänä
näemme ympärillämme
Uuden Elämän ihmeen:
Vesissä vilisevät elävät olennot
ja taivaalla lentävät siivekkäät.

Elämän Valkeus
on täyttänyt niin syvät vedet
kuin korkean taivaankin.

Kuudentena päivänä
huomaamme kaikenlaisia
maan päällä eläviä olentoja.

Ja lopulta huomaamme,
että meidät on asetettu suureen
vastuuseen Jumalan luomakunnasta.

Meidän tehtävämme on
viljellä ja varjella.

Kaiken piti tapahtua levosta käsin
seitsemännen päivän siunauksessa.

Lisääntyisimme ja täyttäisimme maan.
Jumalan maan.

Mutta mutka tuli matkaan.
Söimme kielletystä puusta.

Jumala ei kuitenkaan hyljännyt meitä.
Hän otti omalle kontolleen meidän rikkomuksemme.

Jumala, joka käyskenteli maan päällä,
tarkkaan ottaen Jumalan Poika,
teurasti karitsan ja teki vaatteet
ja puki ihmisen veriseen vaippaan.

Näin ihminen pelastui.
Mutta se tulisi maksamaan Jumalale paljon.
Jumalan Karitsan teurastamisen.

Ihminen oli taas ensimmäisessä päivässä.
Sekasorto ja kaaos ympäröi ihmistä.
Ja niin raskaat muistojen vedet
pyyhkivät pään yli.

Mutta Pelastaja oli ihmisen kanssa.
Ja lupaus oli olemassa.

Kun olemme pysähtyneet
ja antaneet Jumalan sovittaa meidät,
olemme Kristuksessa.

Ja nyt Uudessa liitossa on jopa niin,
että me olemme uudestisyntyneet
Jumalan lapsiksi Hengestä.

Me olemme pelastetut.
Ikuinen henkemme on pelastettu.
Olemme jo taivaallisissa.

Mutta sielumme kulkee
edelleen syvissä vesissä
ja tarvitsee jatkuvasti kaikkea sitä uudistusta,
mitä kuuden päivänä aikana tapahtuu.

Ja ruumiimme lähestyy päivä päivältä
ruumiin kuolemaa.
Sen pelastus tapahtuu vasta ruumiin
ylösnousemuksessa.

[עֵד]

Amen, Amen.

Kiitos Jumalalle Sinusta.