Ei minulla nyt
tätä hetkeä eläessäni,
tätä viestiä aloittaessani,
ole muuta vaihtoehtoa
kuin kirjoittaa uskonvaraisesti
kirjain ja sana kerrallaan
Jumalan armon varassa
odottaen sitä suosiota,
että saisin vastata Sinulle.
Minulla on etuoikeus
lujasti luottaa siihen,
että toiveeni toteutuu.
Ja tämän uskon varassa
saan ojentautua tarttumaan kynään,
joka ei vielä tiedä,
mitä tulisi kirjoittaa.
Raotan uskon ovea
ja olen
avauksessa piirtämäsi uskon portaiden
ensimmäisellä askelmalla.
Ja nyt tavoittelen uskon sanaa
eli toista askelmaa.
Ja huomaankin jo sillä seisovani.
Heprealainen (Hepr 11:1) kirjoitti:
Mutta usko on luja luottamus siihen,
mitä toivotaan,
ojentautuminen sen mukaan,
mikä ei näy.
Huokailen koko ajan
ja huomaan olevani jo kolmannella
uskon portaiden askelmallasi.
Olen portaiden puolivälissä.
Pelottaa. Putoanko.
Pääsenkö koskaan perille.
Mutta portaissa on vaikea
perääntyäkään.
Jokin sanoo,
että tästä ei nyt tule mitään.
Silti astun seuvaavalle askelmalle.
Saan pukeutua
uskon ja rakkauden haarniskaan
ja niin minulla on pelastuksen toivo.
Voin astua viimeiselle askelmalle,
joka portaissasi oli,
ja huomaan tulleeni yläkerran puolelle.
Ymmärrän nyt entistä selvemmin sen,
että ei minulla koskaan
ole muuta vaihtoehtoa
kuin astua nuo uskon portaat
ja sitten istahtaa taivaallisiin.
Siitä kaikki aina alkaa.
Uskon levosta.
Minä istun taivaallisissa
eli Hänessä,
joka on Jumalan Sana.
Pelastettuna.
Paavali Ef 2:4-5) kirjoitti:
Jumala,
joka on laupeudesta rikas,
suuren rakkautensa tähden,
jolla hän on meitä rakastanut,
on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
eläviksi Kristuksen kanssa
- armosta te olette pelastetut -
Siis minä olen elävä Kristuksessa.
Syntynyt Totuuden Sanasta.
Ja nyt minä istun Hänessä,
joka on Jumalan Sana.
Efesolaiskirje jatkuu
kirjaimellisesti kääntäen näin:
kirj
ja yhdessä herätti
ja yhdessä antoi istua
taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa
Ja tästä lepotuolista alkaa
uskonvaellus.
Jos en siinä ensin istu,
niin en voi vaeltaakaan ...
ainakaan Kristuksen kanssa.
Jos en siinä istu,
niin en minä ole
Jeesuksessa (= Pelastuksessa).
Minä voin tuskailla pelastuakseni
tai saavuttaakseni jotain
tekojeni kautta,
mutta en ole silloin pelastettu
armosta uskon kautta.
Siis en ole pelastettu
yksin Jumalan suosion perusteella,
joka on meille tarjolla Kristuksessa.
Paavali (Ef 2:7) kirjoitti:
osoittaakseen tulevina maailmanaikoina
armonsa ylenpalttista runsautta,
hyvyydessään meitä kohtaan
Kristuksessa Jeesuksessa.
Jos Jumala ei ole saanut pelastaa
minua ja asettaa istumaan
yhdessä Jeesuksen kanssa taivaallisiin,
niin mikään ei tapahdu uskonvaraisesti,
vaan yritämme ansaita jotakin,
mikä on tarjolla vain lahjana uskon kautta.
Paavali (Ef 2:8) kirjoitti:
Sillä armosta te olette pelastetut
uskon kautta,
ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi.
Mutta kun tämä on tapahtunut,
että me olemme istahtaneet
taivaallisiin Jeesuksen kanssa,
niin me saamme aloittaa vaelluksen
uskon levosta käsin.
Paavali (Ef 2:9) kirjoitti:
Sillä me olemme hänen tekonsa,
luodut Kristuksessa Jeesuksessa
hyviä töitä varten,
jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut,
että me niissä vaeltaisimme.
Ja nyt me voimme elää ja vaeltaa
uskon ja armon varassa.
Olemme Jumalan suosion alla.
Jumalan armo eli suosio
ei siis tule tekemällä.
Se tulee uskomalla.
Ja nyt huomaan vastanneeni Sinulle:
Kyllä
kun kysyit:
עֵד kirjoitti:
Voisikohan/voisinkohan elää uskon varassa, uskonvaraisesti?
Kyllä se on mahdollista.
Ja elämämme ehtoolla
se tulee niin kovin konkreettiseksi.
עֵד kirjoitti:
Vasta, kun ihminen menettää jotakin/kaiken (terveytensä, rahansa, läheisensä, työnsä tms.), niin silloin on avoimena tyhjin käsin Jumalan edessä - ellei katkeroidu. Mutta sittenkin.
Moosekseltakin kului 80 vuotta,
ennenkuin hän oli
riisuttu kaikesta omaivoimaisuudesta,
ja oli valmis yhdessä Herran kanssa
vapauttamaan Israelin kansan
Egyptin orjuudesta.
Ja sitten kaiken tehtyään,
hän kykeni vielä 120 vuotiaana
pysymään pystyssä
ja kaukaa katsomaan
uskon terävin silmin luvattua maata,
jonne ei itse saanut Jumalan kansaa viedä.
Ja näin täyttyi Mooseksen kohdalla
tuo kolmas asia
istumisen ja vaelluksen jälkeen,
jonka Efesolaiskirje mainitsee:
Paavali (Ef 6:13) kirjoitti:
kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä
Eli kaikki alkaa siitä,
että Jumala saa pelastaa meidät.
Siitä alkaen meidän kuuluu istua
taivaallisissa yhdessä Jeesuksen kanssa.
Järkähtämättä.
Ja me olemme nyt Jeesuksen kanssa
maailman valkeus.
Onneksi tuo valo on meillä
nyt saviastioissa.
Muutoin ylpistyisimme.
Ja ehkä senkin tähden
Jeesus antoi toisenkin
lupauksen kuin sen,
että me olemme maailman valkeus.
Hän lupasi,
että maailmassa meillä on ahdisus.
Kaksi lupausta,
jotka voivat täyttyä vain yhdessä.
Paavali (2 Kor 4:6-11) kirjoitti:
Sillä Jumala, joka sanoi:
"Loistakoon valkeus pimeydestä",
on se,
joka loisti sydämiimme,
että Jumalan kirkkauden tunteminen,
sen kirkkauden,
joka loistaa Kristuksen kasvoissa,
levittäisi valoansa.
Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa,
että tuo suunnattoman suuri voima
olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahdingossa,
mutta emme umpikujassa,
neuvottomat, mutta emme toivottomat,
vainotut, mutta emme hyljätyt,
maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
Me kuljemme,
aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme,
että Jeesuksen elämäkin
tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
Sillä me, jotka elämme,
olemme alati annetut kuolemaan
Jeesuksen tähden,
että Jeesuksen elämäkin
tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
Tällainen pakettitarjous on siis hyllyllä.
Jos sen valitsemme,
niin se merkitsee
toisaalta sitten myös seuraavaa:
Paavali (2 Kor 2:14) kirjoitti:
Mutta kiitos olkoon Jumalan,
joka aina kuljettaa meitä
voittosaatossa Kristuksessa
ja meidän kauttamme
joka paikassa tuo ilmi
hänen tuntemisensa tuoksun!
Aika erikoinen voittosaatto,
kun huomioi edellisen katkelman.
עֵד kirjoitti:Siihen asti Jumala on jumala.
Mooses tiesi Jumalan.
Hän oli ehkä jopa kirjoittanut
ensimmäisen kirjansa
jo Egyptissä.
Mutta jokin meni pieleen.
Mooses tahtoi olla Jumala.
Mutta 40 vuotta erämaata
teki tehtävänsä.
Eikä hän enää halunnut olla
yhtään mitään.
Tällaista nöyrää palvelijaa
Herra voi käyttää.
Ja silloin Jumala saa olla Jumala.
Mutta todettakoon vielä kerran.
Me olemme pelastettuja
yksin armosta uskon kautta,
kun Jumala saa herättää meidät
ja asettaa istumaan taivaallisiin
yhdessä Jeesuksen kanssa.
Siitä alkaen me elämme Hänessä.
Mutta myös uskon vaellus on tarjolla.
Ja se ei ole ihan halpa elämysmatka,
vaan maksaa kyllä sitten jotakin
... tai oikeastaan ihan kaiken.